Eilen oli komeet enskarijuhlat. Eilen kun sitten tulin pois juhlista lonttisen kyydillä kotia, nukahdin melkein välittömästi. Ja hyvä, että nukahdinkin! Näin aika tiukkaa unta. Unessa oltiin aivan samassa tilanteessa, kuin eilenkin. Heitin pari todella huonoa vitsiä ja lauloin Pauliina Hulkosta laulun (laulun nimi voisi olla "Johtuuko se siitä, että olen vain tälläinen harrastajateatterilainen?")
Kuitenkin, unessa kaikki meni siihen asti ihan normaalisti, kunnes meni istumaan sohvalle ja kaikki rupesi huutaa että: "Pauliina sinun vuoro!"Pauliina Eliaskin laulo sinusta!" Olin aika hämmentynyt, kun Pauliina Hulkko, vähän ujona käveli siihen samalle tuolille missä minä juuri lauloin hänestä laulun. Huikeeta oli, kun Pauliinalla oli se sama mekko kuin teatteritapaamisessa. Pauliina anto merkin samille ja oopeella, aivan kuin minäkin. Sitten tuli hassu juttu! Tyypit rupesi soittamaan sitä Remin - Man on the moon- biisiä! Ja Pauliina rupesi laulamaan! "Hey, Elias did you hear about this one? "... " If you believed they put a man on the moon, Elias on the moon."
Se oli päätä räjäyttävää! Sen unen ei olisi pitänyt päättyä koskaan.
Mutta se päätty.
Klo 07:00. Ja arvatkaa mihin! SAINION SAMI SOITTAA!
Öh, moro. Mun juna.. Niin se ei lähtenytkään...vielä. Ootsä kotona?
Joo, paljon kello?
Notota, seittämän. Aamulla. Mä kyllä soitin aajiille, että voisinko tulla...mutta sillä oli tyttöystävä kotona.
Aivan. No haluatsä tulla meille?
Uh, joo. mä oon tässä 100metrin päässä teidän talosta, täällä makasiinilla. Mä soitan pommin, kun olen teillä.
Sellasta. Huoh, vain Luoja tietää, mitä kaikkea siinä mun unessa olisi vielä sattunut. Mutta mitä se ei tiedä, on kuinka paljon minua ärsyttää, kun se vitun juna ei lähtenyt sillon seittämältä! Mutta ei se haittaa. Huumoriahan tämä vain. Yksi kokemus tässä elämässä niinhän!
Moro
-Elaijes von Hulk.. Keränen tai jotain
sunnuntai 26. marraskuuta 2006
lauantai 25. marraskuuta 2006
maanantai 20. marraskuuta 2006
Jengi
Kaksi abiturienttia, yksi ex-luontoyrittäjä, yksi ohjaaja, yksi lukion ykkönen, yksi kaupunginteatterin valosuunnittelija, kaksi kasvatustieteen ylioppilasta, kolme lukion kakkosta, yksi lähihoitajaopiskelija, yksi matkailuopiskelija, yksi välivuotta pitävä. Tällaisella sakilla mennään. Ja pienenpienenpieniä muutoksia väessä saattaa vielä tulla... Tai toisintilastoina: 17-27 v. + Kemppaisen Mikko. Puolet poikii puolet tyttöi. Puolet uusii puolet vanhoi. Nolla muusikkoa. Lukuisia potentiaalisia puvustajia. Yksi oman teatterin omistava. Ei yhtään kulttuurialan opiskelijaa.
Höms. Kirjoittelu jutun suhteen etenee vielä aika kevein askelin. Vähä vähältä syntyjä/syntejä syviä kohti.
Pus,
eino
Höms. Kirjoittelu jutun suhteen etenee vielä aika kevein askelin. Vähä vähältä syntyjä/syntejä syviä kohti.
Pus,
eino
sunnuntai 19. marraskuuta 2006
megen ensimmäiset juttuni
Oikeasti vähän jännittelee tälläinen uusi juttu. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hoksasin mistä meidän 2100 työryhmä koostuu. Sainari ja 5-6 hieman outoa nimeä meikäläiselle! (oikeasti vielä löytyy lonttia ja aajiita ja meriläis jozzuu) Mutta itseasissa tästä on vain hyötyä minulle. Ajattelin nimittäin muuttaa omaa persoonallisuuttani. Ruveta kirjoittamaan itselle vuorosanoja kaikille eri päiville koko prokkiksen ajan. Voisin olla sellainen mysteeri kaveri. Sanoista ei ehkä aina saa selvää, silmälasit ja kaulahuvi ja puhun kokoajan vain, että mitä minä olen tampereella kokenut vuosien aikana ja mitä minä saan aina näyttämöltä. Sainio sitten hämmentyy ja kaikki on silleen et: "Sami, älä viiti tuijottaa ja osottaa" kun Sami huomaa meikän muuttuneen. Ja muut on asian kanssa ihan okei: "Elias musta tuntuu et sä oot paljon fiksumpi nykyään" "Joo, se hassuttelu ei oikein käynyt sulle. Tolleen sä olet oma itsesi!"
Todennäköisesti Atrokin tulee sitten juttelemaan!
Mutta innolla odottelen joulukuuta, moro
-Elaijesh von Ker O'Neil (Mä vielä vaihdan nimeä)
Todennäköisesti Atrokin tulee sitten juttelemaan!
Mutta innolla odottelen joulukuuta, moro
-Elaijesh von Ker O'Neil (Mä vielä vaihdan nimeä)
torstai 16. marraskuuta 2006
hepsusta
Heippatirallaa, nyt kävi näin että tämä sivusto piti luoda uudestaan, jotta kirjoittelu onnistuu kollektiivisessa muodossa. Copypastaan tähän aiemmat tekstit.
Pahoittelujen kera... -e
tiistai, marraskuu 14, 2006
ärräpäät
blogisysteemi on muuttunut jotenkin, tänne ei pääsekään enää kirjautumaan kuin emailillani ja salasanallani, joita ei voi vaihtaa...prrkkele, koitan tehdä jotain..
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 07:25:00 PM 0 comments
lauseita
esityksen, ollakseen poliittisesti oikeutettu olemaan olemassa, on tuotettava maailmaan jotakin konkreettista hyvää, ei vain elämyksiä tai muuta aineetonta hyvääpoliittisuus on näkökulma eikä ominaislaatu; "yhteiset asiat ovat poliittisia ja poliittinen on taas henkilökohtaista"; vain poliittinen ihminen tulee käyttäneeksi tätä näkökulmaa, tehneeksi tai katsoneeksi taidetta poliittisesti"taide ei voi olla poliittista, jos sitä tekevät ihmiset eivät ole" ja kääntäen: jos taidetta tekevät ihmiset ovat poliittisia, kaikki mitä he tekevät, on poliittista, tekeminen ja katsominen on poliittistapoliittinen ihminen sitoo työnsä ja toimintansa merkityksen sen aikaan saamaan vaikutukseenpoliittinen ihminen haluaa vaikuttaa (muihinkin kuin itseensä, omiin valintoihinsa), ja vaikutus, jota tavoitellaan, on muuta kuin esteettinen, emotionaalinen tai intellektuaalinen elämys; tavoiteltu vaikutus on kenties jotakin, johon sisältyy muutos ja toimintamissiosta: jos vaikutus halutaan saada aikaan, tarvitaan ns. kriittinen massa, se voima joka lopulta saa muutoksen aikaan.strategiasta: taiteen kohteeksi eri mieltä olevat, yleisö heterogeeniseksitaktiikasta: ei vasta- vaan myötäkarvaanretoriikasta: kokonaisuuksia fragmenttien sijaan, vastauksia kysymysten sijaan, totuuksia ironian sijaan, yhteyksiä ja liitoksia katkosten ja erojen sijaan
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 06:20:00 PM 0 comments
blogin linkitys
tapahtukoon vastaisuudessa kht:n sivujen kautta, siirrän sen sinne ensi tilassa genen sivujen pölyttymisen vuoksi.www.kajaaninharrastajateatteri.fi
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 04:11:00 PM 0 comments
maanantai, marraskuu 13, 2006
jeiks
Poppoo alkaa olla likimain kasassa. Ilmoitus lehdessä on tuottanut räjähdysmäärän innokkaita. Mahtavaa! Teatteritapaamisen loputtua fokus siirtyy vihdoin kirjoittamiseen ja muuhun ennakkotyöhön. Pistelen sirpaleita pohjista tänne tulevien viikkojen kuluessa.Valoa,eino
Posted by teatteri2100 at 11/13/2006 06:14:00 PM 0 comments
sunnuntai, marraskuu 12, 2006
jaiks..
melko raskaat läpät.nuo ku lukee ni on tämän vuosineljänneksen luvut takanaterveisin lontti
Posted by teatteri2100 at 11/12/2006 04:34:00 PM 0 comments
tiistai, marraskuu 07, 2006
Ja valtakunnan virallinen futurologi jatkaa...
Taloustaito 9/03Ulla Simola ja Riitta RimmiMiltä näyttää Suomi vuonna 2013?Kymmenen vuoden kuluttua yhä useampi suomalainen tekee pätkätöitä ja monelle työnantajalle samanaikaisesti, tuloerot ovat kasvaneet, ydinperheen mureneminen jatkuu.Kansallisvaltio on menettänyt otettaan ja päätöksentekovaltaa on siirtynyt yhtäällä Euroopan unionille ja toisaalla paikalliselle tasolle, vahvoille talousseutukunnille. Näin arvioi Suomea vuonna 2013 tulevaisuudentutkija, dosentti Mika Mannermaa.Tulevaisuuden arviointi vielä 1970-luvulla oli Mika Mannermaan mukaan helppoa ja halpaa. ?Riitti kun osti laivalipun Tukholmaan, marssi Sergelin torille ja katseli ympärilleen. Palasi kotiin ja kertoi kaikille, että nyt minä tiedän mikä on Suomen tulevaisuus kymmenen vuoden kuluttua.?Tälle oli olemassa nimikin: raideajattelu. ?Ajateltiin että yhteiskunnat käyvät läpi samoja kehitysvaiheita ja jotkut ovat vähän pidemmällä tällä raiteella. Ruotsi oli meitä aina kymmenen vuotta edellä. Tätä ajatusta sovellettiin paljon politiikassa: Ruotsista haettiin malleja esimerkiksi peruskoululle ja hyvinvointiyhteiskunnalle?, Mannermaa pohtii.Nyt raideajattelu on tyssännyt: ei ole vain yhtä raidetta, jolla kaikki kulkevat. ?Raiteet risteilevät aina vain monimutkaisemmin, työnjako eriytyy, talouden ja yhteiskunnan monimutkaisuus kasvaa, trendit murtuvat ja korvautuvat heikoilla signaaleilla ja muilla yllätyksillä. Raiteita syntyy ja kuolee. Lisäksi joillakin raiteilla, kuten mobiilipuhelimien ja internetin käytössä, suomalaiset ovat maailman huippuja. Kehityksen kärjessä olevilla ei ole esikuvia, joita seurata?, Mannermaa sanoo.Tulevaisuus on myös täynnä yllätyksiä, joista menneisyydestä voi poimia esimerkiksi sosialististen järjestelmien kaatumisen sekä Nokian huikean menestyksen. Yllätyksistä huolimatta tietyt megatrendit jatkunevat Mannermaan mukaan myös lähivuosikymmeninä: globalisaatio ja kansainvälistyminen jatkuvat, tietoyhteiskunta kehittyy vauhdilla ja yhä enemmän sisällön- ja palvelutuotannon puolelle, alueellinen keskittyminen kasvukeskuksiin jatkuu, väestö ikääntyy, bioyhteiskunta orastaa.Valtion rooli heikkenee.Kansallisvaltion merkitys Mannermaan mukaan hiipuu jo kymmenen vuoden aikajänteellä. Kansallisvaltio on kulkenut rinnakkain teollisen yhteiskunnan kanssa, ja globalisoituva tietoyhteiskunta pudottaa valtion jalustaltaan. ?Teollisen aikakauden ainoa suvereeni toimija onkin tulevaisuudessa vain yksi toimija muiden joukossa.?Yhteiskunnan päätöksenteosta esimerkiksi työvoiman käyttöä, sosiaalipolitiikkaa, ympäristöä ja verotusta koskevia asioita siirtyy Euroopan unionille, ja toisaalla taas talousseutukunnilla tulee olemaan yhä enemmän hallinnollista päätäntävaltaa mahdollisesti jopa omine verotusoikeuksineen ja vaaleineen.Valtion roolin heikkeneminen merkitsee Mannermaan mukaan muutoksia sekä yhteiskunnan rakenteissa että sen prosesseissa ja toimintatavoissa. ?Hallituksen ja eduskunnan tehtävät kevenevät ja esimerkiksi presidentti-instituutio muuttuu symboliseksi ja ennen pitkää häviää?, Mannermaa ennustaa. ?Meillä presidentillä ei ole mitään tehtäviä, joita ei voisi siirtää joko ministereille ? ennen kaikkea ulkoministerille ja pääministerille ? tai joista ei voitaisi luopua kokonaan?, Mannermaa sanoo.Hallinnon toimintatavat tulevat Mannermaan mielestä ajan mittaan hyödyntämään entistä enemmän tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja verkot korvaavat hierarkioita ja asiantuntijajärjestelmät virkahenkilöitä. Mutta miten meidän sitten käy tulevaisuudessa? Mika Mannermaa tähdentää, että ei pidä samaistaa sitä, miten valtiolle ja toisaalta kansalaisille käy. ?Suomalaisilla on hyvät edellytykset tulevaisuudessa. Meillä on tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, tuloerot eivät ole niin suuret kuin monissa muissa maissa ja meidän maineemme maailmalla on hyvä.?Kasvukeskukset imevät väkeäKymmenen vuoden aikana kasvukeskukset imevät yhä enemmän väkeä ja reuna-alueet tyhjenevät. Keskittyminen jatkuu, vaikka vauhti voikin vaihdella. Kasvukeskuksilla on omat houkutuksensa: on kulttuuria, kollegoja, hyviä opiskelu- ja työpaikkoja ja palveluja. ?Minun sukupolveni on opetettu ajattelemaan, että jos suomalainen saisi vapaasti valita, hän muuttaisi mahdollisimman kauas kaikista muista ihmisistä. Mutta eihän se ole ihmisen luontainen tapa elää, ihminen on sosiaalinen eläin. Jo antiikissa ihminen eli kaupungeissa.?Mannermaa katsoo, että Suomen oloissa tuskin heikot maakunnat, vielä vähemmän keinotekoiset läänit, ovat voimistuvia tasoja. Todennäköisimmin vahvistuva taso on talousseutukunta, joka on kuntaa suurempi osaamis- ja väestökeskittymä. Näistä ylivoimaisen rooli Suomessa tulee saamaan pääkaupunkiseutu tai Suur-Helsinki.Muita vahvoja alueita tulevat Mannermaan mukaan olemaan Tampereen seutu ja Oulun alue, mahdollisesti myös Aurajokilaakso. Seuraavan tason keskuksia tulevat olemaan Jyväskylä, Kuopio, Lappeenranta ja Vaasa, ehkä myös Joensuu ja Rovaniemi.Kuntien määrä tulee puolestaan vähenemään merkittävästi jo kymmenen vuoden aikana, Mannermaa katsoo. Jo puolellakin määrällä kuntia pärjättäisiin hänen mielestään hyvin.?Ihmisille kunnan hallinto ei ole tärkeää, vaan se kiinnostaa lähinnä kunnallispoliitikkoja. Ihmisiä kiinnostaa se, onko asuinalueellani palvelut järjestetty, onko siellä päiväkoteja, kouluja ja terveydenhuolto.?Projekti-ihminen elää pätkätöistäTulevaisuudessa pätkätyöt yleistyvät entisestään. Organisaatioihmisen korvaa yhä enemmän projekti-ihminen, joka voi myös tehdä töitä useammalle työnantajalle samanaikaisesti. ?Isosta organisaatiosta saatu eläkevirka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä?, Mannermaa toteaa.Etätyön sijaan Mannermaa käyttää mieluusti lähityön käsitettä. ?Vaikka ihminen tekeekin työtä työpaikan ulkopuolella, ei hän silti muuta mökille Ilomantsiin. Työyhteisö ja työpaikan hiljainen tieto ovat ihmiselle tärkeitä.?Lähityössä työ kulkee ihmisen mukana esimerkiksi tietokoneella ja työntekijä on riippumaton ajasta ja paikasta. ?Aikaisemmin ajallinen synkronisointi oli tärkeää: tehtaalla yövuoron jälkeen uusi porukka tuli aamukahdeksalta töihin ilman, että tuotanto keskeytyi.?Tulevaisuudessa ultrayksilöllisyys saattaa lävistää yhteiskunnan, pohtii Mannermaa Ydinperheen mureneminen jatkuu, perhemallien monimuotoisuus kasvaa, tulevaisuudessa on yksi asunto jokaista aikuista kohti. ?Laman tappaman juppikulttuurin ääri, ultrat tulevat. Ultrat haluavat kaiken itselleen heti, tässä ja nyt, muista viis?, Mannermaa sanoo.Eliitti kasvattaa kaulaa rahvaaseen.Mannermaa pitää selvänä, että myös tuloerot kasvavat. Jo 1990-luvulla rikkain kymmenys otti selvää kaulaa muihin. EU-maissa tehtyjen vertailuiden mukaan kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat selvässä yhteydessä siihen, onko kotitaloudessa omaa tietokonetta, verkkoyhteyksiä ja kännykkää. ?Meillä tilanne ei silti ole yhtä huono kuin koko EU:n tasolla?, Mannermaa sanoo.Pahimpia tämän ajan ja tulevaisuuden ongelmia Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa on Mannermaan mukaan se, että samanlaista suhteellista tasa-arvoa, johon totuttiin teollisen hyvinvointivaltion rakentamisen myötä, on vaikeampi ylläpitää tulevaisuudessa. ?Meillähän verotuksella ja tulonsiirroilla on pidetty huolta siitä, että palkallaan elävien ihmisten käytettävissä olevien tulojen erot ovat kansainvälisesti melko pienet.??Tulevaisuudessa ?seksikkäiden? alojen, kuten tietotekniikan ja bioteknologian erikoisosaajille voi tulla entistä enemmän erilaisia palkitsemisjärjestelyjä, kuten optio-ohjelmia. Niillä vedetään kaulaa rahvaaseen ja tuloerot kasvavat.?Syrjäytymistä puolestaan voi vauhdittaa se, että nuorten ikäluokkien asenne esimerkiksi työttömyyteen muuttuu hyväksyväksi. ?Suuret ikäluokat on kasvatettu työllä pärjäämiseen, mutta nuoremmat ikäluokat eivät tunne huonoa omatuntoa työttömyydestä, vaan pitävät itsestään selvänä, että yhteiskunta elättää.?Myös ihmisen elinikä pitenee jatkuvasti ja sitä ei juuri ole otettu huomioon keskusteluissa väestön ikääntymisestä, Mannermaa katsoo. Hänen mielestään väestön ikääntyminen ei ole millään tavoin yhteiskunnallisesti hanskassa. ?Puhetta on kyllä ollut, mutta teot puuttuvat: miten järjestetään ratkaisut työelämässä ja miten turvataan vanhenevan väestön palvelut?, Mannermaa kysyy. ?Esimerkiksi eläkkeellesiirtymisen yksilöllistäminen olisi toteutettava välittömästi; tulevaisuudessa 70-vuotias voi aivan hyvin perustaa uuden yrityksen.?Ei enää banaanivaltioKymmenen viime vuoden aikana Suomi on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja muutosvauhti taloudessa, tietotekniikassa ja kansainvälistymisessä on ollut huimaa. ?Suomi ei ole enää mikään banaanivaltio, jonka kansantalous romahtaa, jos vaikka maapähkinäsato epäonnistuu?, kuittaa tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa.Viime vuosikymmen alusta Nokia on tullut vauhdilla. ?Tämä on erittäin merkittävää sen vuoksi, että ennen Nokiaa Suomi oli hyvin yksipuolisesti paperin ja sotakorvausten paineessa kehittyneen metalliteollisuuden ja koneenrakennuksen, eli savupiipputeollisuuden varassa. Nokia on monipuolistanut kansantaloutta.?Internet on levinnyt työpaikoille ja koteihin ja vaikuttaa ihmisten työntekoon ja vapaa-aikaan. ?Vuonna 1993 www alkoi levitä, ensin yliopistoissa ja melko pian muuallakin. Internet oli jo hieman tätä ennen, mutta www-teknologia mahdollisti kätevästi kuvien siirron?, Mannermaa pohtii.Myös kännykät ovat levittäytyneet rytinällä. ?Jo 1993 pikkujupeilla oli kännykät, täälläkin kadunkulmissa tiiliskiveä pidettiin korvalla. Nyt suurin piirtein jokaisella 10-vuotiaallakin on oma kännykkänsä.?Tietokoneet ovat tulleet osaksi arkea. ?Tässä pitää mennä ajassa noin 20 vuotta taaksepäin. 1980-luvun alussa tulivat ensimmäiset pc-koneet, sitä ennen tietojenkäsittelyn filosofia esimerkiksi IBM:llä oli ollut sitä, että vain suurilla organisaatioilla on tietojenkäsittelyn tarpeita. Nyt tietokoneista on tullut osa ihmisten arkea.?Kymmenen viime vuoden aikana Suomi on myös kansainvälistynyt roimasti. ?Silloin kun suomalaiset olivat rikkaita, osteltiin yrityksiä ulkomailta. Nyt sitä ei paljon enää tapahdu, ennemminkin toisinpäin. Nokiastakin ainakin 90 prosenttia on kansainvälisten sijoittajien omistuksessa. Bisneksessä ja myös katukuvassa on kansainvälisempi meininki kuin aiemmin.?Suuri muutos on ollut myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 ja hieman myöhemmin meno mukaan Emuun ja sen myötä yhteisen valuutan euron käyttöönotto.Työtä näkijöille ja tekijöilleTyövoimapulan uhka on Suomessa pahin hoitotyössä ja palvelualoilla, mutta myös teollisuuteen tarvitaan uutta verta.Suomen työvoimatarpeita on puntaroitu muun muassa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton TT:n laajassa tulevaisuusluotain-projektissa. Siinä tulevaisuuden Suomi nähdään ?osaamisintensiivisenä? yhteiskuntana, mutta: ?Näyttäisi siltä, että Suomesta ei olisi kehittymässä aivan niin täydellistä asiantuntijayhteiskuntaa kuin monet ovat ennustaneet, vaan myös ammattiosaamisen tarve on suuri tulevaisuudessa?, koulutuspoliittinen asiamies Marita Aho TT:stä kertoo.Kokoonpanoa ja muita tuotannollisia töitä siis tehtäisiin meillä jatkossakin. Työmarkkinoilla kysytään yhä enemmän moniosaamista, mutta ei pelkästään huippuosaajia. Luotaimessa tulevaisuuden ammatit luokiteltiin ?näkijöihin?, ?soveltajiin? ja ?toteuttajiin?.Luotaimessa ennakoidaan, että muodostuu yhä enemmän monialaisia verkostoja, joissa rajat eri toimialojen välillä liudentuvat. Esimerkiksi pelkkien seinien sijasta voidaan rakentaa talo, johon liitetään monenlaisia kiinteistö- ja hyvinvointipalveluja. Tällaisen kokonaispaketin suunnitteluun ja tuottamiseen tarvitaan sekä näkijöitä, soveltajia että toteuttajia.Raha riittää eläkkeisiinKymmenen vuoden kuluttua suuret ikäluokat ovat jo pääosin jääneet eläkkeelle. Riittävätkö rahat heidän ja muiden tulevien eläkeläisten eläkkeisiin? Kyllä riittävät, sen osoittavat kaikki perusteellisesti tehdyt laskelmat, tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta rauhoittaa.Hän arvioi vuoteen 2015 ulottuvissa laskelmissaan, että vuotuinen talouskasvu pysyy keskimäärin 2 prosentissa. ?Siihen mahtuu välillä isojakin suhdannevaihteluita?, Pekka Parkkinen huomauttaa. Keskikasvu oli pari prosenttia myös vuosina 1990-2002 ? lamavuosista huolimatta.Vaikka työn tuottavuuden kasvu hidastuisi tuntuvasti pitkän aikavälin keskiarvosta, työllisyysaste palautunee hiljalleen vuoteen 2020 mennessä lamaa edeltävälle, noin 75 prosentin tasolle, Pekka Parkkinen sanoo. Uhkaava eläkepommikin on eläkeuudistuksilla purettu. ?Huonolla talouspolitiikalla voi toki aina saada vaikeuksia aikaan. Tulevaisuudessa onkin syytä pelätä enemmän päätöksentekijöiden poliittisia töppäyksiä kuin suuria ikäluokkia.?Kulttisarjoista keskustellaan onlineTelevision muuttuminen digitaaliseksi on jo alkanut. Mutta vaikka tekniikka muuttuu, suomalaisten valtaenemmistö käyttää tv:tä vuonna 2013 hyvin samaan tapaan kuin nykyään, Ylen digitaalisen tv-kanavan ohjelmajohtaja Ismo Silvo sanoo.Digi-tv tarjoaa kuitenkin uudenlaisia tietokonemaisia käyttömahdollisuuksia, joita nuoremmat, nyt parikymppiset ?internet-aikakauden koululaiset? tulevaisuudessa hyödyntävät. ?He katsovat tv:tä valikoivammin ja käyttävät todennäköisesti siihen vähemmän aikaa kuin enemmistö. He tottuvat on demand -tyyppiseen käyttöön eli tallentavat digi-tv:n kovalevylle ohjelmia, joita haluavat katsoa myöhemmin.?Muun muassa urheilutapahtumien näkeminen suorana on silti tärkeää. Ja esim. kulttisarjojen jaksoja katselijoiden on nähtävä yhtä aikaa, jotta he voivat osallistua niistä käytävään keskusteluun heti internetissä tai tv-ruudulla.Vuosien mittaan tv-kanavia tulee lisää, mutta yleiskanavatkin säilyvät, Ismo Silvo ennustaa. Viihde ja julkkiskulttuuri vahvistuvat tv:ssä, mutta myös asiaohjelmien tarjonta lisääntyy.Monen kuluttajan tv-menot kasvavat tulevaisuudessa ? etenkin uudet lisäpalvelut maksavat, Ismo Silvo sanoo. ?Käy kuten telepuolella on käynyt; kuka olisi voinut 10 vuotta sitten kuvitella, että perheen puhelinkustannukset olisivat sellaiset kuin nyt.?
Posted by teatteri2100 at 11/07/2006 07:46:00 PM 0 comments
Tieteilijän näkökulmaa tulevaisuuden tutkimisesta
Voidaanko tulevaisuudesta oikeastaan tietää mitään? On toki helppo esittää esimerkkejä lauseista, jotka ovat totta tulevaisuudessa ja jo nyt tiedetään tosiksi: välttämättömät totuudet, kuten '2+2 = 4', ja nykyisistä tosiseikoista matemaattisella varmuudella seuraavat väitteet, kuten 'Vuonna 2040 tulee kuluneeksi 400 vuotta Helsingin yliopiston perustamisesta'. Ongelmallisia sen sijaan ovat tulevat kontingentit tapaukset, jotka eivät ole vielä ratkenneet, ts. riippuvat myöhemmistä sattumista tai ihmisten valinnoista. Jo Aristoteles ihmetteli, onko huomista meritaistelua koskevilla lauseilla lainkaan totuusarvoa. Jos vastaus on kielteinen, niistä ei voi myöskään olla vielä tietoa, sillä tieto Platonin klassisessa mielessä edellyttää totuutta. Epäkriittinen toiveajattelu, halu kurkistaa salaperäisyyden verhon taakse, on aina löytänyt jalansijaa ihmisten tulevaisuuteen kohdistuvasta huolesta. Epävarmuus itsen ja läheisten elämänkohtalosta sekä tietoisuus omasta kuolevaisuudesta synnyttävät meissä turvattomuutta ja ahdistusta, johon on etsitty lohtua kahvinporoista ja kristallipalloista, käden viivoista ja tähtikartan asennoista, profetioista ja ilmestyskirjoista. Suomessakin toimii "selvänäkijöiden" ja "ennustajien" ammattikunta, joka tarjoaa palveluksiaan lehti-ilmoitusten välityksellä. Osaltaan tämä "arkipäivän magia" on luonteeltaan leikkiä. Aikakauslehtien horoskoopit eivät yleensä ole ennusteita tulevaisuudesta vaan järkeviä varoituksia ("ole tänään varovainen liikenteessä") ja elämänuskoa antavia kehotuksia ("tällä viikolla voit kohdata elämäsi rakkauden"). Suomalainen skeptikko Nils Mustelin on osuvasti todennut, että astrologia on teoreettisesti yhtä vähän uskottavaa kuin "sporalogia", joka ennustaa ihmisen elämän vaiheita sen perusteella, missä asemassa Helsingin raitiovaunut olivat hänen syntymänsä hetkellä. Mitään vakuuttavia käytännön todisteita ei myöskään ole siitä, että "selvänäkijöiden" ennustukset osuisivat oikeaan useammin kuin satunnaiset arvaukset. Se, että joku heistä on joskus onnistunut, ei ole yllättävää, jos vain ennustajia on riittävästi: samaan tapaan oikean lottorivin ennaltatietäminen on mahdotonta, mutta runsaasta veikattujen rivien joukosta löytyy tavallisesti muutamia oikeita arvauksia. Historiallisesti maineikkaimpien ennustajien, kuten 1500-luvun Nostradamus, salaisuutena on monimielinen teksti, jota voi jälkikäteen tulkita mielin määrin tarkoituksenhakuisesti. Eino Kaila esitti teoksessaan Syvähenkinen elämä (1943) argumentin, jonka mukaan Nostradamuksen väitetty "selvänäköisyys" on "ristiriitainen ja mahdoton ajatus": jos jonkun ihmisen omassa vaikutusvallassa oleva käyttäytyminen jollakin tulevalla hetkellä ennustetaan ja hän saa tästä tiedon, hän voi tehdä ennustuksen tyhjäksi menettelemällä päinvastaisella tavalla. Kailan esiintuoma looginen vaikeus voidaan ehkä joissakin käytännön tilanteissa kiertää, jos tiedämme, miten kohteena oleva ihminen reagoi ennustuksen kuullessaan: jos haluat hänen matkustavan tieteen päiville Helsinkiin ja tiedät hänen olevan periaatteellinen vastarannan kiiski, ennusta, ettei hän lähde Helsinkiin. Yhteiskuntatieteissä on tunnettua, että ennusteet voivat olla paitsi itseääntoteuttavia (kuten huhu pankin vararikosta) myös itseäänkumoavia (kuten Marxin teesi kapitalismin kurjistumisesta). Tulevaisuuden tutkimuksen seuran nykyinen puheenjohtaja Osmo Kuusi ilmaisee tämän oivalluksen erottamalla toisistaan oppimiskyvyttömät ja oppimiskykyiset oliot tulevaisuustiedon kohteina. Myös oppimiskyvyttömät systeemit, silloinkin kun niiden käyttäytymistä hallitsevat täysin deterministiset luonnonlait, saattavat olla ennustamattomia siksi, että niiden alkutilaa ei voida tuntea riittävällä tarkkuudella. Kaaosteorian tutkimat deterministiset järjestelmät ovat alkuarvoherkkiä, ts. kahdesta toisiaan hyvin lähellä olevasta alkutilasta voidaan päätyä kaukana toisistaan oleviin lopputuloksiin. Lopputuloksen ennustaminen olisi tällöin mahdollista vain jos alkutila tunnettaisiin äärettömän suurella tarkkuudella, mikä ei kuitenkaan ole fysikaalisesti mahdollista. Tämä ongelma ei silti sulje pois sitä, että saattaa olla mahdollista tehdä tilastollisia ennustuksia suuresta joukosta keskenään samankaltaisia deterministisiä tai indeterministisiä systeemejä (kuten radioaktiiviset atomit, rahanheitot tai solmitut avioliitot). Haluan vielä mainita yhden omakohtaisen kokemuksen ennustamisen vaikeudesta. Syyskuun 9. p:nä 1990 presidentit Bush ja Gorbatshov kokoontuivat Helsingissä, kylmä sota oli päättynyt ja ilma oli täynnä uuden ajan odotusta. Samana päivänä tässä samassa salissa vietettiin Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlaa. Esitelmässäni siteerasin Eino Kailan sanoja 50 vuoden takaa: yliopiston tehtävänä on "ymmärtää nykyisyys ja näyttää tie, joka siitä vie tulevaisuuteen". Puheessani korostin velvoittavaa vaatimusta viedä eteenpäin tieteellisen tiedon soihtua ja esitin ? enemmänkin aikalaiskritiikkinä kuin ennustuksena ? varoituksen, jonka mukaan "kulutusjuhla on saanut valomerkin". Kuinka ollakaan, juuri tuo syyskuu oli käännekohta, jossa talouslama iski Suomeen, bruttokansantuote aloitti alamäkensä, työttömyysluvut räjähtivät ja ulkomaan velka kääntyi jyrkkään nousuun.Karl Popperin mukaan tulevaisuuden ennustamisen mahdottomuus johtuu siitä, että emme voi periaatteessakaan ennalta tietää, mitä tieteellisiä ja teknisiä keksintöjä tulevaisuudessa tullaan tekemään: jos tietäisimme nyt 2000-lukua mullistavat innovaatiot, ne olisivat jo nyt keksittyjä. Popperin argumentti "historisismia" vastaan näyttää vastaansanomattomalta: tieteellisen tiedon kasvu vaikuttaa ihmiskunnan historiaan, mutta tieteen sisältönä olevia keksintöjä ei voi tehdä etukäteen. Ydinvoimaloita ja -pommeja ei osattu ennustaa 1800-luvulla, kun radioaktiivisuuden teoriaa ja kvanttiteoriaa ei vielä lainkaan tunnettu. Popperia vastaan voi kuitenkin huomauttaa, että ainakin joissakin tapauksissa on mahdollista tehdä osuvia arvauksia siitä, mikä tulee olemaan teknisesti mahdollista, vaikka emme etukäteen tiedä, miten nuo mahdollisuudet toteutetaan. Leonardo Da Vincin näkemykset polkupyöristä ja lentämisestä (1500-luku), Cyrano de Bergeracin kuvaus kuumatkasta (1600-luku), Louis-Sebastian Mercierin kuvaus tulevaisuuden Pariisista (1700-luku) ja Jules Vernen sukellusveneet ja raketit (1800-luku) ovat saaneet kiehtovaa jatkoa ns. science fiction -kirjallisuudessa, jossa on usein ennakoitu tulevia teknisiä keksintöjä. Ihmiset ovat kuitenkin olleet varsin huonoja arvioimaan jo tehtyjen keksintöjen kehitysmahdollisuuksia, käyttöönottoa ja sosiaalisia vaikutuksia. Toisen maailmansodan jälkeisestä futurologiasta voi löytää tästä monia esimerkkejä. Vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassaan Things to Come Herman Kahn ei arvannut seuraavan vuoden öljykriisiä. Vuonna 1968 ilmestyneessä teoksessa Toward the Year 2018 (suomeksi Katse vuoteen 2020) tiedemiesten yritys katsoa 50 vuoden päähän tulevaisuuteen menee pieleen monessa kohdassa: esimerkiksi Najeeb E. Halaby uskoo moninkertaisella äänennopeudella liikennöiviin matkustajakoneisiin, ja Thomas F. Malone kaavailee laajamittaista säänhallinnan ohjelmaa (jonka kaaosteorian löydöt ovat asettaneet aivan uuteen valoon). Herman Kahn ennustaa vanhojen valtioiden poliittista ja taloudellista stabiilisuutta, mutta mainitsee mahdollisuutena lamakauden, jonka voisi aiheuttaa Länsi-Saksan riitautuminen EEC-maiden kanssa ja etsiytyminen Itä-Euroopan markkinoille. Joukossa on myös oikean suuntaisia visioita, kuten Anthony G. Oettingerin "pikayliopisto": "nykyaikaisella tekniikalla olisi mahdollista tallentaa ääniä, kuvia ja mahdollisesti jopa esineitä erityisiin keskuksiin, joista ne ovat helposti saatavissa ja hieman toiveikkaasti ajatellen siirtää mitättömin kustannuksin lukemattomiin eri paikkoihin, joita olisivat esimerkiksi koulut, kirjastot, työpaikat ja hieman vilkkaampaa mielikuvitusta käyttäen kodit". Myös Osmo A. Wiio toimittamassaan kirjassa Tieteen eturintamassa (1969) ennakoi varsin realistisesti vuoden 2000 paikkeilla tulevaa viestinnän yhteiskuntaa, jossa joukkotiedotus, kirjastot, pankkiasiat ja ostokset voidaan hoitaa kotona "television tapaisella lukulaitteella".Tulevaisuuttakin voi tutkiaVaikka ennustaminen onkin vaikeata, ihmisen kaikkeen toimintaan liittyy tulevaisuusorientaatio. Vaikka ajan luonnetta koskevat käsitykset ovat kulttuurisesti vaihtelevia, me olemme ajantajulla varustettuja olentoja, jotka ymmärtävät itseään ja maailmaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmien kautta. Yksikertaiset arkipäiväiset askareemmekin edellyttävät, että maailman muutoksissa on jotakin pysyvyyttä ja säännönmukaisuutta. Toimintamme eettinen vastuullisuus myös edellyttää, että tiedostamme tekojemme vaikutuksia tulevaisuudessa. Tulevaisuusajattelun tärkeänä lähteenä ovat historialliset tieteet, erityisesti ihmisen kulttuuriperinnön tutkiminen. Tutkimalla menneisyyttä historia opettaa meitä ymmärtämään ajalliseen muutokseen liittyviä ilmiöitä ja seuraussuhteita. Humanististen tieteiden nousun rinnalla 1800-luvulla tapahtui myös kehitys, jossa - Stephen Toulminin sanojen mukaisesti - myös luonnontiede "keksi ajan", ts. syntyivät geologian ja paleontologian tapaiset historialliset luonnontieteet. Evoluutioajatus, jolla mm. Edvard Westermarckin ansiosta tuli olemaan merkittävä sija myös antropologiassa ja sosiaalitieteissä, ulotettiin sittemmin kosmologiassa koko universumin historiallisen kehityksen tutkimiseen. Kuten edellisillä Tieteen päivillä kerrottiin, fyysikot selvittävät nykyisin suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian tarjoamien ajatusmallien avulla alkuräjähdyksen jälkeisiä ensimmäisiä sekunnin murto-osia; näillä Tieteen päivillä kysytään rohkeasti, kertooko luonnontiede jotakin myös maailmankaikkeuden ikuisuudesta tai ajan äärellisyydestä. Vaikka kaikilla erityistieteillä on tulevaisuusrelevanssia sikäli, että ne voivat sekä muuttaa maailmaa että kertoa sen muuttumisesta, tieteiden perheeseen on melko äskettäin syntynyt erikoisala, jota on tapana kutsua tulevaisuuden tutkimukseksi. Termin futurologia otti käyttöön 1943 Ossip K. Flechtheim, jonka suurisuuntaisena tavoitteena oli maailman parantaminen ja pelastaminen. Tätä työtä on jatkanut Aurelio Peccein 1968 perustama Rooman klubi, joka on laatinut maailman globaalia kehitystä ja kestokykyä koskevia malleja. Suomeen perustettiin 1980 Tulevaisuuden tutkimuksen seura, joka alkoi seuraavana vuonna julkaista Futura-lehteä. Alan ensimmäinen teos ilmestyi meillä 1985 Pentti Malaskan ja Mika Mannermaan toimittamana. Tulevaisuudentutkimuksen keskus aloitti 1992 Turun kauppakorkeakoulun erityislaitoksena, ja syksyllä 1998 suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen yhdessä perustama Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia järjesti monimuoto- ja ryhmäopetuksena useissa yksiköissä tulevaisuudentutkimuksen perusteiden opintojakson. Tulevaisuusajattelu on saanut merkittävän aseman 1990-luvun Suomessa myös monien pitkän aikavälin strategiasuunnitelmien muodossa, joihin kuuluvat mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnöt. Futurologia on käsitteenä herättänyt hämmennystä ja epäilyjä: miten voidaan tieteellisesti tutkia jotain, joka ei vielä ole olemassa? Edellä jo mainitut ennustamisen vaikeudet eivät kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta esittää oikeaksi osoittautuvia arvauksia maailman tulevasta kehityksestä. Näiden arvausten tukena voi olla perusteluja, jotka koskevat tietoa maailman nykyisestä tilasta, kehitystrendeistä ja ihmisten suhteellisen pysyvistä käyttäytymistaipumuksista. Siten ne voivat olla myös enemmän tai vähemmän todennäköisiä suhteessa nykyiseen tietoomme. Vaikka mahdollisuudet ennustusten tekemiseen ovat rajalliset, tiede ei voi jättää tulevaisuutta tarkastelujensa ulkopuolelle. Tulevaisuuden tutkimuksen päätehtävänä ei olekaan kertoa, miten maailma tulee tosiasiassa kehittymään, vaan koko eteemme avautuvan tulevaisuuspuun tutkiminen, ts. vaihtoehtoisten mahdollisten tulevaisuuksien (engl. futuribles) kartoittaminen sekä niiden todennäköisyyksien ja toivottavuuden arviointi. Avainkäsitteenä on tällöin skenaario, jolla tarkoitetaan tarkasteltavan järjestelmän yhtä kehityspolkua nykytilasta kohti toivottua tai pelättyä lopputilaa. Skenaarioiden rakentaminen vaatii tutkijalta luovaa mielikuvitusta, kykyä "visiointiin". Niiden todennäköisyyksien arvioinnissa tutkija joutuu tarkastelemaan hypoteettisia eli ehdollisia ennustuksia: jos joudumme tulevaisuudessa tilanteeseen B ja teemme teon X, saammeko seurauksen A? Samanlaista jos-niin-ajattelua voidaan soveltaa historiassa toteutumatta jääneiden mahdollisuuksien kartoittamiseen. Näitä tehtäviä varten voidaan käyttää hyväksi mm. erityistieteiden antamaa tietoa, matemaattisia malleja, kvantitatiivisia ja tilastollisia menetelmiä sekä kvalitatiivisia asiantuntijapaneeleita (ns. Delfoi-menetelmä). Skenaarioiden toivottavuuden arviointi puolestaan palautuu arvoja koskeviin kannanottoihin, joita ei voi johtaa empiiristen erityistieteiden tuloksista. Joidenkin tulevaisuudentutkijoiden kannattaman arvo-objektivismin mukaan kyseessä on erityinen filosofisen "arvotiedon" laji. Oman käsitykseni mukaan tulevaisuudentutkijat eivät kuitenkaan voi olettaa tai odottaa, että koko ihmiskunta päätyisi hyväksymään yhteisen arvojärjestelmän, vaan vaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa myös ihmisten arvomaailmat yleensä poikkeavat toisistaan. Popperin varsin realistisen käsityksen mukaan ihmisten on helpompi päästä yksimielisyyteen siitä, mikä on epätoivottavaa ja pahana torjuttavaa, kuin ihanneyhteiskunnan haluttavista piirteistä. Siksi tarvitaan järkeviä demokraattisia menetelmiä myös tilanteissa, joissa ihmisten intressit ovat vastakkaisia ja "lokaalisesti" vain osittain yhteisiä. Esimerkiksi eettiset ja poliittiset valinnat voivat perustua ? tosiasiatiedon antaman taustan ohella ? tutkimuksen teettäjän arvopäämääriin (esimerkkinä eduskunnan hyväksymät kansalliset linjaukset ja päämäärät, liikeyrityksen toiminnallinen tavoite) tai tutkijan omaan henkilökohtaiseen vakaumukseen. Nopeasti klassikon aseman saavuttanut Wendell Bellin kaksiosainen teos Foundations of Futures Studies (1997) kiteyttää tulevaisuuden tutkimuksen tehtävän yhdeksään kohtaan:1. Mahdollisten tulevaisuuksien tutkiminen.2. Todennäköisten tulevaisuuksien tutkiminen.3. Tulevaisuuskuvien tutkiminen.4. Tulevaisuudentutkimuksen tiedollisen perustan tutkimus.5. Tulevaisuudentutkimuksen eettisen perustan tutkimus.6. Menneisyyden tulkinta ja orientaatio nykyisyyteen.7. Tiedon ja arvojen yhdistäminen sosiaalisen toiminnan suunnittelussa.8. Demokraattisen osallistumisen lisääminen tulevaisuuden hahmottamisessa ja suunnittelussa. 9. Erityisen tulevaisuuskuvan kommunikointi ja kannattaminen.Näiden suuntaviivojen mukainen tulevaisuuden tutkimus ei ole niinkään maailman tulevaisuuden tietämistä vaan tulevaisuuden luotaamista, ts. oman ja yhteisen toiminnan vastuullista harkintaa ja suunnittelua tieteellisen tutkimuksen avulla. Tulevaisuuden tutkimuksen taustafilosofiana on siten ajatus ihmisestä oman elämänsä aktiivisena rakentajana. Olaf Helmer, RAND-yhtiön matemaatikkona toiminut yksi alan pioneereista, ilmaisi tämän näkemyksen jo 1960-luvulla seuraavin sanoin, jotka ovat yhä ajankohtaisia vuosituhannen vaihdoksen vaikeana murrosaikana:"Kohtalonuskoinen kuva tulevaisuuden arvaamattomuudesta ja välttämättömyydestä on väistymässä. Ollaan huomaamassa, että mahdollisia tulevaisuuksia on suuri määrä ja että sopivat väliintulot saattavat vaikuttaa tulevaisuuksien todennäköisyyksiin. Tästä on seurauksena tulevaisuuden tutkiminen ja tulevaisuuteen vaikuttamisen keinojen etsiminen, jotka molemmat ovat erittäin vastuunalaisia yhteiskunnallisia tehtäviä. Tämä vastuu ei ole vain akateeminen, ja voidaksemme osoittaa enemmän kuin pintapuolista vastuuta meidän on lakattava olemasta oman tapahtumassa olevan historiamme sivustakatsojia ja osallistuttava päättäväisesti tulevaisuuden muovaamiseen. Paremman maailman luominen vaatii viisautta, rohkeutta ja inhimillisten arvojen herkkää tuntemista."(Ilkka Niiniluoto: Voidaanko tulevaisuudesta tietää?)
Posted by teatteri2100 at 11/07/2006 07:21:00 PM 0 comments
keskiviikko, marraskuu 01, 2006
ekat treenit
joulukuussa to 7.12. klo 18-21:30 ma 11.12. klo 18-21:30 ti 12.12. klo 18-21:30
joulukuussa sovitaan kevään treeniteino
Posted by teatteri2100 at 11/01/2006 05:17:00 PM 0 comments
tiistai, lokakuu 31, 2006
Jostakin on aina lähdettävä
Tervetuloa Teatteri 2100 -esitysprojektin työpäiväkirjaan. Työmme käynnistyy toden teolla joulukuussa 2006 - sitä ennen prosessi on vielä kovin harvojen päänsisäistä pohdintaa, jakamatonta ajatusta ja unelmaa tulevasta. Jotakin kuitenkin lienee tarpeen sanoa, ikään kuin tervetuliaistoivotukseksi...Pyrkimyksemme on siis tutkia, millaisia haasteita, unelmia ja mahdollisuuksia teatteritaide asettaa itselleen 2000-luvulla. Tulevaisuuden tutkimusta siis, sen esityksellistämistä, omien ja kollektiivisten unelmien metsästämistä, aukkojen etsimistä tästä ajasta toiseen, hyvin kaukaiseen, hauraaseen, luonteeltaan mahdottomaan ja siksikin niin kiihottavaan, innostavaan, suuntaa ja sysäystä antavaan.Esityssarja pitää sisällään neljä itsenäistä teosta, joista ensimmäinen saa ensi-iltansa huhtikuussa 2007, toinen lokakuussa 2007, kolmas joulukuussa 2007 ja neljäs helmikuussa 2008 Kajaanin Generaattorilla. Teossarja kootaan lopulta yhteen omaksi festivaalikseen - - tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua - - keväällä 2008. Ohjaan itse teossarjan ensimmäisen osan ja seuraavista vastaavat kaikella todennäköisyydellä Anni Ojanen, Atro Kahiluoto ja Aune Kallinen.Tämän blogin tarkoitus on toimia prosessin ja prosessiemme kollektiivisena työpäiväkirjana tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Kokemusten ja ajatusten vaihtoa harjoitusten välillä, jälkipurkua, pohdiskelua, kommunikoinnin ja äärelläolon mahdollistamista myös niille tekijöille, jotka seuraavat työskentelyämme etäämpää (tai ottavat osaa siihen myöhemmin), Kainuun ulkopuolelta tai tuntemattomilta tulevaisilta galakseilta aikakiikareineen...Myöhemmin enemmän.
eino
Pahoittelujen kera... -e
tiistai, marraskuu 14, 2006
ärräpäät
blogisysteemi on muuttunut jotenkin, tänne ei pääsekään enää kirjautumaan kuin emailillani ja salasanallani, joita ei voi vaihtaa...prrkkele, koitan tehdä jotain..
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 07:25:00 PM 0 comments
lauseita
esityksen, ollakseen poliittisesti oikeutettu olemaan olemassa, on tuotettava maailmaan jotakin konkreettista hyvää, ei vain elämyksiä tai muuta aineetonta hyvääpoliittisuus on näkökulma eikä ominaislaatu; "yhteiset asiat ovat poliittisia ja poliittinen on taas henkilökohtaista"; vain poliittinen ihminen tulee käyttäneeksi tätä näkökulmaa, tehneeksi tai katsoneeksi taidetta poliittisesti"taide ei voi olla poliittista, jos sitä tekevät ihmiset eivät ole" ja kääntäen: jos taidetta tekevät ihmiset ovat poliittisia, kaikki mitä he tekevät, on poliittista, tekeminen ja katsominen on poliittistapoliittinen ihminen sitoo työnsä ja toimintansa merkityksen sen aikaan saamaan vaikutukseenpoliittinen ihminen haluaa vaikuttaa (muihinkin kuin itseensä, omiin valintoihinsa), ja vaikutus, jota tavoitellaan, on muuta kuin esteettinen, emotionaalinen tai intellektuaalinen elämys; tavoiteltu vaikutus on kenties jotakin, johon sisältyy muutos ja toimintamissiosta: jos vaikutus halutaan saada aikaan, tarvitaan ns. kriittinen massa, se voima joka lopulta saa muutoksen aikaan.strategiasta: taiteen kohteeksi eri mieltä olevat, yleisö heterogeeniseksitaktiikasta: ei vasta- vaan myötäkarvaanretoriikasta: kokonaisuuksia fragmenttien sijaan, vastauksia kysymysten sijaan, totuuksia ironian sijaan, yhteyksiä ja liitoksia katkosten ja erojen sijaan
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 06:20:00 PM 0 comments
blogin linkitys
tapahtukoon vastaisuudessa kht:n sivujen kautta, siirrän sen sinne ensi tilassa genen sivujen pölyttymisen vuoksi.www.kajaaninharrastajateatteri.fi
Posted by teatteri2100 at 11/14/2006 04:11:00 PM 0 comments
maanantai, marraskuu 13, 2006
jeiks
Poppoo alkaa olla likimain kasassa. Ilmoitus lehdessä on tuottanut räjähdysmäärän innokkaita. Mahtavaa! Teatteritapaamisen loputtua fokus siirtyy vihdoin kirjoittamiseen ja muuhun ennakkotyöhön. Pistelen sirpaleita pohjista tänne tulevien viikkojen kuluessa.Valoa,eino
Posted by teatteri2100 at 11/13/2006 06:14:00 PM 0 comments
sunnuntai, marraskuu 12, 2006
jaiks..
melko raskaat läpät.nuo ku lukee ni on tämän vuosineljänneksen luvut takanaterveisin lontti
Posted by teatteri2100 at 11/12/2006 04:34:00 PM 0 comments
tiistai, marraskuu 07, 2006
Ja valtakunnan virallinen futurologi jatkaa...
Taloustaito 9/03Ulla Simola ja Riitta RimmiMiltä näyttää Suomi vuonna 2013?Kymmenen vuoden kuluttua yhä useampi suomalainen tekee pätkätöitä ja monelle työnantajalle samanaikaisesti, tuloerot ovat kasvaneet, ydinperheen mureneminen jatkuu.Kansallisvaltio on menettänyt otettaan ja päätöksentekovaltaa on siirtynyt yhtäällä Euroopan unionille ja toisaalla paikalliselle tasolle, vahvoille talousseutukunnille. Näin arvioi Suomea vuonna 2013 tulevaisuudentutkija, dosentti Mika Mannermaa.Tulevaisuuden arviointi vielä 1970-luvulla oli Mika Mannermaan mukaan helppoa ja halpaa. ?Riitti kun osti laivalipun Tukholmaan, marssi Sergelin torille ja katseli ympärilleen. Palasi kotiin ja kertoi kaikille, että nyt minä tiedän mikä on Suomen tulevaisuus kymmenen vuoden kuluttua.?Tälle oli olemassa nimikin: raideajattelu. ?Ajateltiin että yhteiskunnat käyvät läpi samoja kehitysvaiheita ja jotkut ovat vähän pidemmällä tällä raiteella. Ruotsi oli meitä aina kymmenen vuotta edellä. Tätä ajatusta sovellettiin paljon politiikassa: Ruotsista haettiin malleja esimerkiksi peruskoululle ja hyvinvointiyhteiskunnalle?, Mannermaa pohtii.Nyt raideajattelu on tyssännyt: ei ole vain yhtä raidetta, jolla kaikki kulkevat. ?Raiteet risteilevät aina vain monimutkaisemmin, työnjako eriytyy, talouden ja yhteiskunnan monimutkaisuus kasvaa, trendit murtuvat ja korvautuvat heikoilla signaaleilla ja muilla yllätyksillä. Raiteita syntyy ja kuolee. Lisäksi joillakin raiteilla, kuten mobiilipuhelimien ja internetin käytössä, suomalaiset ovat maailman huippuja. Kehityksen kärjessä olevilla ei ole esikuvia, joita seurata?, Mannermaa sanoo.Tulevaisuus on myös täynnä yllätyksiä, joista menneisyydestä voi poimia esimerkiksi sosialististen järjestelmien kaatumisen sekä Nokian huikean menestyksen. Yllätyksistä huolimatta tietyt megatrendit jatkunevat Mannermaan mukaan myös lähivuosikymmeninä: globalisaatio ja kansainvälistyminen jatkuvat, tietoyhteiskunta kehittyy vauhdilla ja yhä enemmän sisällön- ja palvelutuotannon puolelle, alueellinen keskittyminen kasvukeskuksiin jatkuu, väestö ikääntyy, bioyhteiskunta orastaa.Valtion rooli heikkenee.Kansallisvaltion merkitys Mannermaan mukaan hiipuu jo kymmenen vuoden aikajänteellä. Kansallisvaltio on kulkenut rinnakkain teollisen yhteiskunnan kanssa, ja globalisoituva tietoyhteiskunta pudottaa valtion jalustaltaan. ?Teollisen aikakauden ainoa suvereeni toimija onkin tulevaisuudessa vain yksi toimija muiden joukossa.?Yhteiskunnan päätöksenteosta esimerkiksi työvoiman käyttöä, sosiaalipolitiikkaa, ympäristöä ja verotusta koskevia asioita siirtyy Euroopan unionille, ja toisaalla taas talousseutukunnilla tulee olemaan yhä enemmän hallinnollista päätäntävaltaa mahdollisesti jopa omine verotusoikeuksineen ja vaaleineen.Valtion roolin heikkeneminen merkitsee Mannermaan mukaan muutoksia sekä yhteiskunnan rakenteissa että sen prosesseissa ja toimintatavoissa. ?Hallituksen ja eduskunnan tehtävät kevenevät ja esimerkiksi presidentti-instituutio muuttuu symboliseksi ja ennen pitkää häviää?, Mannermaa ennustaa. ?Meillä presidentillä ei ole mitään tehtäviä, joita ei voisi siirtää joko ministereille ? ennen kaikkea ulkoministerille ja pääministerille ? tai joista ei voitaisi luopua kokonaan?, Mannermaa sanoo.Hallinnon toimintatavat tulevat Mannermaan mielestä ajan mittaan hyödyntämään entistä enemmän tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja verkot korvaavat hierarkioita ja asiantuntijajärjestelmät virkahenkilöitä. Mutta miten meidän sitten käy tulevaisuudessa? Mika Mannermaa tähdentää, että ei pidä samaistaa sitä, miten valtiolle ja toisaalta kansalaisille käy. ?Suomalaisilla on hyvät edellytykset tulevaisuudessa. Meillä on tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, tuloerot eivät ole niin suuret kuin monissa muissa maissa ja meidän maineemme maailmalla on hyvä.?Kasvukeskukset imevät väkeäKymmenen vuoden aikana kasvukeskukset imevät yhä enemmän väkeä ja reuna-alueet tyhjenevät. Keskittyminen jatkuu, vaikka vauhti voikin vaihdella. Kasvukeskuksilla on omat houkutuksensa: on kulttuuria, kollegoja, hyviä opiskelu- ja työpaikkoja ja palveluja. ?Minun sukupolveni on opetettu ajattelemaan, että jos suomalainen saisi vapaasti valita, hän muuttaisi mahdollisimman kauas kaikista muista ihmisistä. Mutta eihän se ole ihmisen luontainen tapa elää, ihminen on sosiaalinen eläin. Jo antiikissa ihminen eli kaupungeissa.?Mannermaa katsoo, että Suomen oloissa tuskin heikot maakunnat, vielä vähemmän keinotekoiset läänit, ovat voimistuvia tasoja. Todennäköisimmin vahvistuva taso on talousseutukunta, joka on kuntaa suurempi osaamis- ja väestökeskittymä. Näistä ylivoimaisen rooli Suomessa tulee saamaan pääkaupunkiseutu tai Suur-Helsinki.Muita vahvoja alueita tulevat Mannermaan mukaan olemaan Tampereen seutu ja Oulun alue, mahdollisesti myös Aurajokilaakso. Seuraavan tason keskuksia tulevat olemaan Jyväskylä, Kuopio, Lappeenranta ja Vaasa, ehkä myös Joensuu ja Rovaniemi.Kuntien määrä tulee puolestaan vähenemään merkittävästi jo kymmenen vuoden aikana, Mannermaa katsoo. Jo puolellakin määrällä kuntia pärjättäisiin hänen mielestään hyvin.?Ihmisille kunnan hallinto ei ole tärkeää, vaan se kiinnostaa lähinnä kunnallispoliitikkoja. Ihmisiä kiinnostaa se, onko asuinalueellani palvelut järjestetty, onko siellä päiväkoteja, kouluja ja terveydenhuolto.?Projekti-ihminen elää pätkätöistäTulevaisuudessa pätkätyöt yleistyvät entisestään. Organisaatioihmisen korvaa yhä enemmän projekti-ihminen, joka voi myös tehdä töitä useammalle työnantajalle samanaikaisesti. ?Isosta organisaatiosta saatu eläkevirka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä?, Mannermaa toteaa.Etätyön sijaan Mannermaa käyttää mieluusti lähityön käsitettä. ?Vaikka ihminen tekeekin työtä työpaikan ulkopuolella, ei hän silti muuta mökille Ilomantsiin. Työyhteisö ja työpaikan hiljainen tieto ovat ihmiselle tärkeitä.?Lähityössä työ kulkee ihmisen mukana esimerkiksi tietokoneella ja työntekijä on riippumaton ajasta ja paikasta. ?Aikaisemmin ajallinen synkronisointi oli tärkeää: tehtaalla yövuoron jälkeen uusi porukka tuli aamukahdeksalta töihin ilman, että tuotanto keskeytyi.?Tulevaisuudessa ultrayksilöllisyys saattaa lävistää yhteiskunnan, pohtii Mannermaa Ydinperheen mureneminen jatkuu, perhemallien monimuotoisuus kasvaa, tulevaisuudessa on yksi asunto jokaista aikuista kohti. ?Laman tappaman juppikulttuurin ääri, ultrat tulevat. Ultrat haluavat kaiken itselleen heti, tässä ja nyt, muista viis?, Mannermaa sanoo.Eliitti kasvattaa kaulaa rahvaaseen.Mannermaa pitää selvänä, että myös tuloerot kasvavat. Jo 1990-luvulla rikkain kymmenys otti selvää kaulaa muihin. EU-maissa tehtyjen vertailuiden mukaan kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat selvässä yhteydessä siihen, onko kotitaloudessa omaa tietokonetta, verkkoyhteyksiä ja kännykkää. ?Meillä tilanne ei silti ole yhtä huono kuin koko EU:n tasolla?, Mannermaa sanoo.Pahimpia tämän ajan ja tulevaisuuden ongelmia Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa on Mannermaan mukaan se, että samanlaista suhteellista tasa-arvoa, johon totuttiin teollisen hyvinvointivaltion rakentamisen myötä, on vaikeampi ylläpitää tulevaisuudessa. ?Meillähän verotuksella ja tulonsiirroilla on pidetty huolta siitä, että palkallaan elävien ihmisten käytettävissä olevien tulojen erot ovat kansainvälisesti melko pienet.??Tulevaisuudessa ?seksikkäiden? alojen, kuten tietotekniikan ja bioteknologian erikoisosaajille voi tulla entistä enemmän erilaisia palkitsemisjärjestelyjä, kuten optio-ohjelmia. Niillä vedetään kaulaa rahvaaseen ja tuloerot kasvavat.?Syrjäytymistä puolestaan voi vauhdittaa se, että nuorten ikäluokkien asenne esimerkiksi työttömyyteen muuttuu hyväksyväksi. ?Suuret ikäluokat on kasvatettu työllä pärjäämiseen, mutta nuoremmat ikäluokat eivät tunne huonoa omatuntoa työttömyydestä, vaan pitävät itsestään selvänä, että yhteiskunta elättää.?Myös ihmisen elinikä pitenee jatkuvasti ja sitä ei juuri ole otettu huomioon keskusteluissa väestön ikääntymisestä, Mannermaa katsoo. Hänen mielestään väestön ikääntyminen ei ole millään tavoin yhteiskunnallisesti hanskassa. ?Puhetta on kyllä ollut, mutta teot puuttuvat: miten järjestetään ratkaisut työelämässä ja miten turvataan vanhenevan väestön palvelut?, Mannermaa kysyy. ?Esimerkiksi eläkkeellesiirtymisen yksilöllistäminen olisi toteutettava välittömästi; tulevaisuudessa 70-vuotias voi aivan hyvin perustaa uuden yrityksen.?Ei enää banaanivaltioKymmenen viime vuoden aikana Suomi on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja muutosvauhti taloudessa, tietotekniikassa ja kansainvälistymisessä on ollut huimaa. ?Suomi ei ole enää mikään banaanivaltio, jonka kansantalous romahtaa, jos vaikka maapähkinäsato epäonnistuu?, kuittaa tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa.Viime vuosikymmen alusta Nokia on tullut vauhdilla. ?Tämä on erittäin merkittävää sen vuoksi, että ennen Nokiaa Suomi oli hyvin yksipuolisesti paperin ja sotakorvausten paineessa kehittyneen metalliteollisuuden ja koneenrakennuksen, eli savupiipputeollisuuden varassa. Nokia on monipuolistanut kansantaloutta.?Internet on levinnyt työpaikoille ja koteihin ja vaikuttaa ihmisten työntekoon ja vapaa-aikaan. ?Vuonna 1993 www alkoi levitä, ensin yliopistoissa ja melko pian muuallakin. Internet oli jo hieman tätä ennen, mutta www-teknologia mahdollisti kätevästi kuvien siirron?, Mannermaa pohtii.Myös kännykät ovat levittäytyneet rytinällä. ?Jo 1993 pikkujupeilla oli kännykät, täälläkin kadunkulmissa tiiliskiveä pidettiin korvalla. Nyt suurin piirtein jokaisella 10-vuotiaallakin on oma kännykkänsä.?Tietokoneet ovat tulleet osaksi arkea. ?Tässä pitää mennä ajassa noin 20 vuotta taaksepäin. 1980-luvun alussa tulivat ensimmäiset pc-koneet, sitä ennen tietojenkäsittelyn filosofia esimerkiksi IBM:llä oli ollut sitä, että vain suurilla organisaatioilla on tietojenkäsittelyn tarpeita. Nyt tietokoneista on tullut osa ihmisten arkea.?Kymmenen viime vuoden aikana Suomi on myös kansainvälistynyt roimasti. ?Silloin kun suomalaiset olivat rikkaita, osteltiin yrityksiä ulkomailta. Nyt sitä ei paljon enää tapahdu, ennemminkin toisinpäin. Nokiastakin ainakin 90 prosenttia on kansainvälisten sijoittajien omistuksessa. Bisneksessä ja myös katukuvassa on kansainvälisempi meininki kuin aiemmin.?Suuri muutos on ollut myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 ja hieman myöhemmin meno mukaan Emuun ja sen myötä yhteisen valuutan euron käyttöönotto.Työtä näkijöille ja tekijöilleTyövoimapulan uhka on Suomessa pahin hoitotyössä ja palvelualoilla, mutta myös teollisuuteen tarvitaan uutta verta.Suomen työvoimatarpeita on puntaroitu muun muassa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton TT:n laajassa tulevaisuusluotain-projektissa. Siinä tulevaisuuden Suomi nähdään ?osaamisintensiivisenä? yhteiskuntana, mutta: ?Näyttäisi siltä, että Suomesta ei olisi kehittymässä aivan niin täydellistä asiantuntijayhteiskuntaa kuin monet ovat ennustaneet, vaan myös ammattiosaamisen tarve on suuri tulevaisuudessa?, koulutuspoliittinen asiamies Marita Aho TT:stä kertoo.Kokoonpanoa ja muita tuotannollisia töitä siis tehtäisiin meillä jatkossakin. Työmarkkinoilla kysytään yhä enemmän moniosaamista, mutta ei pelkästään huippuosaajia. Luotaimessa tulevaisuuden ammatit luokiteltiin ?näkijöihin?, ?soveltajiin? ja ?toteuttajiin?.Luotaimessa ennakoidaan, että muodostuu yhä enemmän monialaisia verkostoja, joissa rajat eri toimialojen välillä liudentuvat. Esimerkiksi pelkkien seinien sijasta voidaan rakentaa talo, johon liitetään monenlaisia kiinteistö- ja hyvinvointipalveluja. Tällaisen kokonaispaketin suunnitteluun ja tuottamiseen tarvitaan sekä näkijöitä, soveltajia että toteuttajia.Raha riittää eläkkeisiinKymmenen vuoden kuluttua suuret ikäluokat ovat jo pääosin jääneet eläkkeelle. Riittävätkö rahat heidän ja muiden tulevien eläkeläisten eläkkeisiin? Kyllä riittävät, sen osoittavat kaikki perusteellisesti tehdyt laskelmat, tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta rauhoittaa.Hän arvioi vuoteen 2015 ulottuvissa laskelmissaan, että vuotuinen talouskasvu pysyy keskimäärin 2 prosentissa. ?Siihen mahtuu välillä isojakin suhdannevaihteluita?, Pekka Parkkinen huomauttaa. Keskikasvu oli pari prosenttia myös vuosina 1990-2002 ? lamavuosista huolimatta.Vaikka työn tuottavuuden kasvu hidastuisi tuntuvasti pitkän aikavälin keskiarvosta, työllisyysaste palautunee hiljalleen vuoteen 2020 mennessä lamaa edeltävälle, noin 75 prosentin tasolle, Pekka Parkkinen sanoo. Uhkaava eläkepommikin on eläkeuudistuksilla purettu. ?Huonolla talouspolitiikalla voi toki aina saada vaikeuksia aikaan. Tulevaisuudessa onkin syytä pelätä enemmän päätöksentekijöiden poliittisia töppäyksiä kuin suuria ikäluokkia.?Kulttisarjoista keskustellaan onlineTelevision muuttuminen digitaaliseksi on jo alkanut. Mutta vaikka tekniikka muuttuu, suomalaisten valtaenemmistö käyttää tv:tä vuonna 2013 hyvin samaan tapaan kuin nykyään, Ylen digitaalisen tv-kanavan ohjelmajohtaja Ismo Silvo sanoo.Digi-tv tarjoaa kuitenkin uudenlaisia tietokonemaisia käyttömahdollisuuksia, joita nuoremmat, nyt parikymppiset ?internet-aikakauden koululaiset? tulevaisuudessa hyödyntävät. ?He katsovat tv:tä valikoivammin ja käyttävät todennäköisesti siihen vähemmän aikaa kuin enemmistö. He tottuvat on demand -tyyppiseen käyttöön eli tallentavat digi-tv:n kovalevylle ohjelmia, joita haluavat katsoa myöhemmin.?Muun muassa urheilutapahtumien näkeminen suorana on silti tärkeää. Ja esim. kulttisarjojen jaksoja katselijoiden on nähtävä yhtä aikaa, jotta he voivat osallistua niistä käytävään keskusteluun heti internetissä tai tv-ruudulla.Vuosien mittaan tv-kanavia tulee lisää, mutta yleiskanavatkin säilyvät, Ismo Silvo ennustaa. Viihde ja julkkiskulttuuri vahvistuvat tv:ssä, mutta myös asiaohjelmien tarjonta lisääntyy.Monen kuluttajan tv-menot kasvavat tulevaisuudessa ? etenkin uudet lisäpalvelut maksavat, Ismo Silvo sanoo. ?Käy kuten telepuolella on käynyt; kuka olisi voinut 10 vuotta sitten kuvitella, että perheen puhelinkustannukset olisivat sellaiset kuin nyt.?
Posted by teatteri2100 at 11/07/2006 07:46:00 PM 0 comments
Tieteilijän näkökulmaa tulevaisuuden tutkimisesta
Voidaanko tulevaisuudesta oikeastaan tietää mitään? On toki helppo esittää esimerkkejä lauseista, jotka ovat totta tulevaisuudessa ja jo nyt tiedetään tosiksi: välttämättömät totuudet, kuten '2+2 = 4', ja nykyisistä tosiseikoista matemaattisella varmuudella seuraavat väitteet, kuten 'Vuonna 2040 tulee kuluneeksi 400 vuotta Helsingin yliopiston perustamisesta'. Ongelmallisia sen sijaan ovat tulevat kontingentit tapaukset, jotka eivät ole vielä ratkenneet, ts. riippuvat myöhemmistä sattumista tai ihmisten valinnoista. Jo Aristoteles ihmetteli, onko huomista meritaistelua koskevilla lauseilla lainkaan totuusarvoa. Jos vastaus on kielteinen, niistä ei voi myöskään olla vielä tietoa, sillä tieto Platonin klassisessa mielessä edellyttää totuutta. Epäkriittinen toiveajattelu, halu kurkistaa salaperäisyyden verhon taakse, on aina löytänyt jalansijaa ihmisten tulevaisuuteen kohdistuvasta huolesta. Epävarmuus itsen ja läheisten elämänkohtalosta sekä tietoisuus omasta kuolevaisuudesta synnyttävät meissä turvattomuutta ja ahdistusta, johon on etsitty lohtua kahvinporoista ja kristallipalloista, käden viivoista ja tähtikartan asennoista, profetioista ja ilmestyskirjoista. Suomessakin toimii "selvänäkijöiden" ja "ennustajien" ammattikunta, joka tarjoaa palveluksiaan lehti-ilmoitusten välityksellä. Osaltaan tämä "arkipäivän magia" on luonteeltaan leikkiä. Aikakauslehtien horoskoopit eivät yleensä ole ennusteita tulevaisuudesta vaan järkeviä varoituksia ("ole tänään varovainen liikenteessä") ja elämänuskoa antavia kehotuksia ("tällä viikolla voit kohdata elämäsi rakkauden"). Suomalainen skeptikko Nils Mustelin on osuvasti todennut, että astrologia on teoreettisesti yhtä vähän uskottavaa kuin "sporalogia", joka ennustaa ihmisen elämän vaiheita sen perusteella, missä asemassa Helsingin raitiovaunut olivat hänen syntymänsä hetkellä. Mitään vakuuttavia käytännön todisteita ei myöskään ole siitä, että "selvänäkijöiden" ennustukset osuisivat oikeaan useammin kuin satunnaiset arvaukset. Se, että joku heistä on joskus onnistunut, ei ole yllättävää, jos vain ennustajia on riittävästi: samaan tapaan oikean lottorivin ennaltatietäminen on mahdotonta, mutta runsaasta veikattujen rivien joukosta löytyy tavallisesti muutamia oikeita arvauksia. Historiallisesti maineikkaimpien ennustajien, kuten 1500-luvun Nostradamus, salaisuutena on monimielinen teksti, jota voi jälkikäteen tulkita mielin määrin tarkoituksenhakuisesti. Eino Kaila esitti teoksessaan Syvähenkinen elämä (1943) argumentin, jonka mukaan Nostradamuksen väitetty "selvänäköisyys" on "ristiriitainen ja mahdoton ajatus": jos jonkun ihmisen omassa vaikutusvallassa oleva käyttäytyminen jollakin tulevalla hetkellä ennustetaan ja hän saa tästä tiedon, hän voi tehdä ennustuksen tyhjäksi menettelemällä päinvastaisella tavalla. Kailan esiintuoma looginen vaikeus voidaan ehkä joissakin käytännön tilanteissa kiertää, jos tiedämme, miten kohteena oleva ihminen reagoi ennustuksen kuullessaan: jos haluat hänen matkustavan tieteen päiville Helsinkiin ja tiedät hänen olevan periaatteellinen vastarannan kiiski, ennusta, ettei hän lähde Helsinkiin. Yhteiskuntatieteissä on tunnettua, että ennusteet voivat olla paitsi itseääntoteuttavia (kuten huhu pankin vararikosta) myös itseäänkumoavia (kuten Marxin teesi kapitalismin kurjistumisesta). Tulevaisuuden tutkimuksen seuran nykyinen puheenjohtaja Osmo Kuusi ilmaisee tämän oivalluksen erottamalla toisistaan oppimiskyvyttömät ja oppimiskykyiset oliot tulevaisuustiedon kohteina. Myös oppimiskyvyttömät systeemit, silloinkin kun niiden käyttäytymistä hallitsevat täysin deterministiset luonnonlait, saattavat olla ennustamattomia siksi, että niiden alkutilaa ei voida tuntea riittävällä tarkkuudella. Kaaosteorian tutkimat deterministiset järjestelmät ovat alkuarvoherkkiä, ts. kahdesta toisiaan hyvin lähellä olevasta alkutilasta voidaan päätyä kaukana toisistaan oleviin lopputuloksiin. Lopputuloksen ennustaminen olisi tällöin mahdollista vain jos alkutila tunnettaisiin äärettömän suurella tarkkuudella, mikä ei kuitenkaan ole fysikaalisesti mahdollista. Tämä ongelma ei silti sulje pois sitä, että saattaa olla mahdollista tehdä tilastollisia ennustuksia suuresta joukosta keskenään samankaltaisia deterministisiä tai indeterministisiä systeemejä (kuten radioaktiiviset atomit, rahanheitot tai solmitut avioliitot). Haluan vielä mainita yhden omakohtaisen kokemuksen ennustamisen vaikeudesta. Syyskuun 9. p:nä 1990 presidentit Bush ja Gorbatshov kokoontuivat Helsingissä, kylmä sota oli päättynyt ja ilma oli täynnä uuden ajan odotusta. Samana päivänä tässä samassa salissa vietettiin Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlaa. Esitelmässäni siteerasin Eino Kailan sanoja 50 vuoden takaa: yliopiston tehtävänä on "ymmärtää nykyisyys ja näyttää tie, joka siitä vie tulevaisuuteen". Puheessani korostin velvoittavaa vaatimusta viedä eteenpäin tieteellisen tiedon soihtua ja esitin ? enemmänkin aikalaiskritiikkinä kuin ennustuksena ? varoituksen, jonka mukaan "kulutusjuhla on saanut valomerkin". Kuinka ollakaan, juuri tuo syyskuu oli käännekohta, jossa talouslama iski Suomeen, bruttokansantuote aloitti alamäkensä, työttömyysluvut räjähtivät ja ulkomaan velka kääntyi jyrkkään nousuun.Karl Popperin mukaan tulevaisuuden ennustamisen mahdottomuus johtuu siitä, että emme voi periaatteessakaan ennalta tietää, mitä tieteellisiä ja teknisiä keksintöjä tulevaisuudessa tullaan tekemään: jos tietäisimme nyt 2000-lukua mullistavat innovaatiot, ne olisivat jo nyt keksittyjä. Popperin argumentti "historisismia" vastaan näyttää vastaansanomattomalta: tieteellisen tiedon kasvu vaikuttaa ihmiskunnan historiaan, mutta tieteen sisältönä olevia keksintöjä ei voi tehdä etukäteen. Ydinvoimaloita ja -pommeja ei osattu ennustaa 1800-luvulla, kun radioaktiivisuuden teoriaa ja kvanttiteoriaa ei vielä lainkaan tunnettu. Popperia vastaan voi kuitenkin huomauttaa, että ainakin joissakin tapauksissa on mahdollista tehdä osuvia arvauksia siitä, mikä tulee olemaan teknisesti mahdollista, vaikka emme etukäteen tiedä, miten nuo mahdollisuudet toteutetaan. Leonardo Da Vincin näkemykset polkupyöristä ja lentämisestä (1500-luku), Cyrano de Bergeracin kuvaus kuumatkasta (1600-luku), Louis-Sebastian Mercierin kuvaus tulevaisuuden Pariisista (1700-luku) ja Jules Vernen sukellusveneet ja raketit (1800-luku) ovat saaneet kiehtovaa jatkoa ns. science fiction -kirjallisuudessa, jossa on usein ennakoitu tulevia teknisiä keksintöjä. Ihmiset ovat kuitenkin olleet varsin huonoja arvioimaan jo tehtyjen keksintöjen kehitysmahdollisuuksia, käyttöönottoa ja sosiaalisia vaikutuksia. Toisen maailmansodan jälkeisestä futurologiasta voi löytää tästä monia esimerkkejä. Vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassaan Things to Come Herman Kahn ei arvannut seuraavan vuoden öljykriisiä. Vuonna 1968 ilmestyneessä teoksessa Toward the Year 2018 (suomeksi Katse vuoteen 2020) tiedemiesten yritys katsoa 50 vuoden päähän tulevaisuuteen menee pieleen monessa kohdassa: esimerkiksi Najeeb E. Halaby uskoo moninkertaisella äänennopeudella liikennöiviin matkustajakoneisiin, ja Thomas F. Malone kaavailee laajamittaista säänhallinnan ohjelmaa (jonka kaaosteorian löydöt ovat asettaneet aivan uuteen valoon). Herman Kahn ennustaa vanhojen valtioiden poliittista ja taloudellista stabiilisuutta, mutta mainitsee mahdollisuutena lamakauden, jonka voisi aiheuttaa Länsi-Saksan riitautuminen EEC-maiden kanssa ja etsiytyminen Itä-Euroopan markkinoille. Joukossa on myös oikean suuntaisia visioita, kuten Anthony G. Oettingerin "pikayliopisto": "nykyaikaisella tekniikalla olisi mahdollista tallentaa ääniä, kuvia ja mahdollisesti jopa esineitä erityisiin keskuksiin, joista ne ovat helposti saatavissa ja hieman toiveikkaasti ajatellen siirtää mitättömin kustannuksin lukemattomiin eri paikkoihin, joita olisivat esimerkiksi koulut, kirjastot, työpaikat ja hieman vilkkaampaa mielikuvitusta käyttäen kodit". Myös Osmo A. Wiio toimittamassaan kirjassa Tieteen eturintamassa (1969) ennakoi varsin realistisesti vuoden 2000 paikkeilla tulevaa viestinnän yhteiskuntaa, jossa joukkotiedotus, kirjastot, pankkiasiat ja ostokset voidaan hoitaa kotona "television tapaisella lukulaitteella".Tulevaisuuttakin voi tutkiaVaikka ennustaminen onkin vaikeata, ihmisen kaikkeen toimintaan liittyy tulevaisuusorientaatio. Vaikka ajan luonnetta koskevat käsitykset ovat kulttuurisesti vaihtelevia, me olemme ajantajulla varustettuja olentoja, jotka ymmärtävät itseään ja maailmaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmien kautta. Yksikertaiset arkipäiväiset askareemmekin edellyttävät, että maailman muutoksissa on jotakin pysyvyyttä ja säännönmukaisuutta. Toimintamme eettinen vastuullisuus myös edellyttää, että tiedostamme tekojemme vaikutuksia tulevaisuudessa. Tulevaisuusajattelun tärkeänä lähteenä ovat historialliset tieteet, erityisesti ihmisen kulttuuriperinnön tutkiminen. Tutkimalla menneisyyttä historia opettaa meitä ymmärtämään ajalliseen muutokseen liittyviä ilmiöitä ja seuraussuhteita. Humanististen tieteiden nousun rinnalla 1800-luvulla tapahtui myös kehitys, jossa - Stephen Toulminin sanojen mukaisesti - myös luonnontiede "keksi ajan", ts. syntyivät geologian ja paleontologian tapaiset historialliset luonnontieteet. Evoluutioajatus, jolla mm. Edvard Westermarckin ansiosta tuli olemaan merkittävä sija myös antropologiassa ja sosiaalitieteissä, ulotettiin sittemmin kosmologiassa koko universumin historiallisen kehityksen tutkimiseen. Kuten edellisillä Tieteen päivillä kerrottiin, fyysikot selvittävät nykyisin suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian tarjoamien ajatusmallien avulla alkuräjähdyksen jälkeisiä ensimmäisiä sekunnin murto-osia; näillä Tieteen päivillä kysytään rohkeasti, kertooko luonnontiede jotakin myös maailmankaikkeuden ikuisuudesta tai ajan äärellisyydestä. Vaikka kaikilla erityistieteillä on tulevaisuusrelevanssia sikäli, että ne voivat sekä muuttaa maailmaa että kertoa sen muuttumisesta, tieteiden perheeseen on melko äskettäin syntynyt erikoisala, jota on tapana kutsua tulevaisuuden tutkimukseksi. Termin futurologia otti käyttöön 1943 Ossip K. Flechtheim, jonka suurisuuntaisena tavoitteena oli maailman parantaminen ja pelastaminen. Tätä työtä on jatkanut Aurelio Peccein 1968 perustama Rooman klubi, joka on laatinut maailman globaalia kehitystä ja kestokykyä koskevia malleja. Suomeen perustettiin 1980 Tulevaisuuden tutkimuksen seura, joka alkoi seuraavana vuonna julkaista Futura-lehteä. Alan ensimmäinen teos ilmestyi meillä 1985 Pentti Malaskan ja Mika Mannermaan toimittamana. Tulevaisuudentutkimuksen keskus aloitti 1992 Turun kauppakorkeakoulun erityislaitoksena, ja syksyllä 1998 suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen yhdessä perustama Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia järjesti monimuoto- ja ryhmäopetuksena useissa yksiköissä tulevaisuudentutkimuksen perusteiden opintojakson. Tulevaisuusajattelu on saanut merkittävän aseman 1990-luvun Suomessa myös monien pitkän aikavälin strategiasuunnitelmien muodossa, joihin kuuluvat mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnöt. Futurologia on käsitteenä herättänyt hämmennystä ja epäilyjä: miten voidaan tieteellisesti tutkia jotain, joka ei vielä ole olemassa? Edellä jo mainitut ennustamisen vaikeudet eivät kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta esittää oikeaksi osoittautuvia arvauksia maailman tulevasta kehityksestä. Näiden arvausten tukena voi olla perusteluja, jotka koskevat tietoa maailman nykyisestä tilasta, kehitystrendeistä ja ihmisten suhteellisen pysyvistä käyttäytymistaipumuksista. Siten ne voivat olla myös enemmän tai vähemmän todennäköisiä suhteessa nykyiseen tietoomme. Vaikka mahdollisuudet ennustusten tekemiseen ovat rajalliset, tiede ei voi jättää tulevaisuutta tarkastelujensa ulkopuolelle. Tulevaisuuden tutkimuksen päätehtävänä ei olekaan kertoa, miten maailma tulee tosiasiassa kehittymään, vaan koko eteemme avautuvan tulevaisuuspuun tutkiminen, ts. vaihtoehtoisten mahdollisten tulevaisuuksien (engl. futuribles) kartoittaminen sekä niiden todennäköisyyksien ja toivottavuuden arviointi. Avainkäsitteenä on tällöin skenaario, jolla tarkoitetaan tarkasteltavan järjestelmän yhtä kehityspolkua nykytilasta kohti toivottua tai pelättyä lopputilaa. Skenaarioiden rakentaminen vaatii tutkijalta luovaa mielikuvitusta, kykyä "visiointiin". Niiden todennäköisyyksien arvioinnissa tutkija joutuu tarkastelemaan hypoteettisia eli ehdollisia ennustuksia: jos joudumme tulevaisuudessa tilanteeseen B ja teemme teon X, saammeko seurauksen A? Samanlaista jos-niin-ajattelua voidaan soveltaa historiassa toteutumatta jääneiden mahdollisuuksien kartoittamiseen. Näitä tehtäviä varten voidaan käyttää hyväksi mm. erityistieteiden antamaa tietoa, matemaattisia malleja, kvantitatiivisia ja tilastollisia menetelmiä sekä kvalitatiivisia asiantuntijapaneeleita (ns. Delfoi-menetelmä). Skenaarioiden toivottavuuden arviointi puolestaan palautuu arvoja koskeviin kannanottoihin, joita ei voi johtaa empiiristen erityistieteiden tuloksista. Joidenkin tulevaisuudentutkijoiden kannattaman arvo-objektivismin mukaan kyseessä on erityinen filosofisen "arvotiedon" laji. Oman käsitykseni mukaan tulevaisuudentutkijat eivät kuitenkaan voi olettaa tai odottaa, että koko ihmiskunta päätyisi hyväksymään yhteisen arvojärjestelmän, vaan vaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa myös ihmisten arvomaailmat yleensä poikkeavat toisistaan. Popperin varsin realistisen käsityksen mukaan ihmisten on helpompi päästä yksimielisyyteen siitä, mikä on epätoivottavaa ja pahana torjuttavaa, kuin ihanneyhteiskunnan haluttavista piirteistä. Siksi tarvitaan järkeviä demokraattisia menetelmiä myös tilanteissa, joissa ihmisten intressit ovat vastakkaisia ja "lokaalisesti" vain osittain yhteisiä. Esimerkiksi eettiset ja poliittiset valinnat voivat perustua ? tosiasiatiedon antaman taustan ohella ? tutkimuksen teettäjän arvopäämääriin (esimerkkinä eduskunnan hyväksymät kansalliset linjaukset ja päämäärät, liikeyrityksen toiminnallinen tavoite) tai tutkijan omaan henkilökohtaiseen vakaumukseen. Nopeasti klassikon aseman saavuttanut Wendell Bellin kaksiosainen teos Foundations of Futures Studies (1997) kiteyttää tulevaisuuden tutkimuksen tehtävän yhdeksään kohtaan:1. Mahdollisten tulevaisuuksien tutkiminen.2. Todennäköisten tulevaisuuksien tutkiminen.3. Tulevaisuuskuvien tutkiminen.4. Tulevaisuudentutkimuksen tiedollisen perustan tutkimus.5. Tulevaisuudentutkimuksen eettisen perustan tutkimus.6. Menneisyyden tulkinta ja orientaatio nykyisyyteen.7. Tiedon ja arvojen yhdistäminen sosiaalisen toiminnan suunnittelussa.8. Demokraattisen osallistumisen lisääminen tulevaisuuden hahmottamisessa ja suunnittelussa. 9. Erityisen tulevaisuuskuvan kommunikointi ja kannattaminen.Näiden suuntaviivojen mukainen tulevaisuuden tutkimus ei ole niinkään maailman tulevaisuuden tietämistä vaan tulevaisuuden luotaamista, ts. oman ja yhteisen toiminnan vastuullista harkintaa ja suunnittelua tieteellisen tutkimuksen avulla. Tulevaisuuden tutkimuksen taustafilosofiana on siten ajatus ihmisestä oman elämänsä aktiivisena rakentajana. Olaf Helmer, RAND-yhtiön matemaatikkona toiminut yksi alan pioneereista, ilmaisi tämän näkemyksen jo 1960-luvulla seuraavin sanoin, jotka ovat yhä ajankohtaisia vuosituhannen vaihdoksen vaikeana murrosaikana:"Kohtalonuskoinen kuva tulevaisuuden arvaamattomuudesta ja välttämättömyydestä on väistymässä. Ollaan huomaamassa, että mahdollisia tulevaisuuksia on suuri määrä ja että sopivat väliintulot saattavat vaikuttaa tulevaisuuksien todennäköisyyksiin. Tästä on seurauksena tulevaisuuden tutkiminen ja tulevaisuuteen vaikuttamisen keinojen etsiminen, jotka molemmat ovat erittäin vastuunalaisia yhteiskunnallisia tehtäviä. Tämä vastuu ei ole vain akateeminen, ja voidaksemme osoittaa enemmän kuin pintapuolista vastuuta meidän on lakattava olemasta oman tapahtumassa olevan historiamme sivustakatsojia ja osallistuttava päättäväisesti tulevaisuuden muovaamiseen. Paremman maailman luominen vaatii viisautta, rohkeutta ja inhimillisten arvojen herkkää tuntemista."(Ilkka Niiniluoto: Voidaanko tulevaisuudesta tietää?)
Posted by teatteri2100 at 11/07/2006 07:21:00 PM 0 comments
keskiviikko, marraskuu 01, 2006
ekat treenit
joulukuussa to 7.12. klo 18-21:30 ma 11.12. klo 18-21:30 ti 12.12. klo 18-21:30
joulukuussa sovitaan kevään treeniteino
Posted by teatteri2100 at 11/01/2006 05:17:00 PM 0 comments
tiistai, lokakuu 31, 2006
Jostakin on aina lähdettävä
Tervetuloa Teatteri 2100 -esitysprojektin työpäiväkirjaan. Työmme käynnistyy toden teolla joulukuussa 2006 - sitä ennen prosessi on vielä kovin harvojen päänsisäistä pohdintaa, jakamatonta ajatusta ja unelmaa tulevasta. Jotakin kuitenkin lienee tarpeen sanoa, ikään kuin tervetuliaistoivotukseksi...Pyrkimyksemme on siis tutkia, millaisia haasteita, unelmia ja mahdollisuuksia teatteritaide asettaa itselleen 2000-luvulla. Tulevaisuuden tutkimusta siis, sen esityksellistämistä, omien ja kollektiivisten unelmien metsästämistä, aukkojen etsimistä tästä ajasta toiseen, hyvin kaukaiseen, hauraaseen, luonteeltaan mahdottomaan ja siksikin niin kiihottavaan, innostavaan, suuntaa ja sysäystä antavaan.Esityssarja pitää sisällään neljä itsenäistä teosta, joista ensimmäinen saa ensi-iltansa huhtikuussa 2007, toinen lokakuussa 2007, kolmas joulukuussa 2007 ja neljäs helmikuussa 2008 Kajaanin Generaattorilla. Teossarja kootaan lopulta yhteen omaksi festivaalikseen - - tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua - - keväällä 2008. Ohjaan itse teossarjan ensimmäisen osan ja seuraavista vastaavat kaikella todennäköisyydellä Anni Ojanen, Atro Kahiluoto ja Aune Kallinen.Tämän blogin tarkoitus on toimia prosessin ja prosessiemme kollektiivisena työpäiväkirjana tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Kokemusten ja ajatusten vaihtoa harjoitusten välillä, jälkipurkua, pohdiskelua, kommunikoinnin ja äärelläolon mahdollistamista myös niille tekijöille, jotka seuraavat työskentelyämme etäämpää (tai ottavat osaa siihen myöhemmin), Kainuun ulkopuolelta tai tuntemattomilta tulevaisilta galakseilta aikakiikareineen...Myöhemmin enemmän.
eino
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)