Ihminen on lähin seinä
Kaleva 27.12.2007
Harrastajateatteria
Kajaanin Harrastajateatteri: Seinän edessä. Käsikirjoitus ja ohjaus Atro Kahiluoto ja Eino Saari. Sävellys Juho Hannikainen. Lavastus Soile Savela. Puvustus Johanna Meriläinen ja Soile Savela. Esiintyjät: Juho Hannikainen, Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Karoliina Kangasniemi, Maiju Karhu, Saara Karjalainen, Elias Keränen, Anton Krylov, Karoliina Kuvaja, Jaani Leinonen, Pekka Moilanen, Anttiesko Ronkainen, Sami Sainio. Seuraavat esitykset Generaattorilla 5.1., 6.1., 12.1. ja 13.1. klo 19.
Paljaat jalat tömähtelevät rytmikkäästi Generaattorin lavan lattialla. Toistakymmentä esiintyjää käyttää esityksessä hyväkseen ryhmän tehoa ja rytmin voimaa. Äänekkyys vaihtuu hiljaisuuteen, valot pimeyteen – ja päinvastoin.
Rauhoittavalla mandoliini- ja kitarasäestyksellä alkanut esitys yllättää monta kertaa. Loppukohtauksen didgeridoo päästelee soidessaan kumeita ääniä. Musiikkipitoinen Seinän edessä mainostaa olevansa maailman ensimmäinen luonnontanssiesitys.
Kajaanin Harrastajateatterin Teatteri 2100 -esityssarjan kolmas osa kertoo meille, että lähin ylittämätön seinä on tietysti ihminen itse. Ryhmä ottaa esityksen aikana kontaktia yleisöön useita kertoja.
Kuoro toistelee: ”Me emme tiedä, mitä meille tapahtuu.” Näin todellakin on. Yleisöä hymyilyttää, kun yksi esiintyjistä toteaa vakavin ilmein: ”Tutkin nyt tällä laitteella, tulenko elämässäni saamaan osakseni rakkautta.”
Eihän sitä voi tutkia – vai voiko?
Esitys tuo esiin sitä, että ihminen haluaa nähdä sinnekin, minne ei voi nähdä. Se saa pohtimaan muun muassa sitä, voiko ihminen syntyä uudestaan elämänsä aikana.
Esityksen koreografeina toimivat Atro Kahiluoto ja Eino Saari, ja musiikin on säveltänyt Juho Hannikainen. Esityksessä on mukana kolmetoista harrastajateatterilaista.
Teatteri 2100 -sarjan neljäs osa saa ensi-iltansa ystävänpäivänä.
Maija Saviniemi
torstai 27. joulukuuta 2007
lauantai 22. joulukuuta 2007
The Kotikaupungin tähtien jakso
tulee kakkoselta la 12.1. klo 19:10. Ja tietenkin (onneksi?) meillä on silloin Seinän esitys.
torstai 20. joulukuuta 2007
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
torstai 13. joulukuuta 2007
Lyhytvideo tyypit. Lyhytvideo.
Hei Anni Ojanen! Tehdään se Apocalypse Now EliasRedux Helsinkiin Torakoihin! Pekka Moilanen on Marlon Brando lopussa eli Peki leikkaa kaljuksi. Sellainen 5-10minuuttinen video. kovuutta!
Hell yeah.
-Elias Von Bagh
Niin ja Juho Yli-J! Kalja on aina hyvää. Vaikka olisi vihreää..
Hell yeah.
-Elias Von Bagh
Niin ja Juho Yli-J! Kalja on aina hyvää. Vaikka olisi vihreää..
keskiviikko 12. joulukuuta 2007
jaiks
avasin keskiviikko-kaljana iki-ihanan Belle-vue Kriek -oluen:
Ihan hirveetä. Punaista kaljaa! Ja maistuu käyneelle kirsikkamehulle. No, tapansa kullakin.
t. Juho Lonttinen
Ihan hirveetä. Punaista kaljaa! Ja maistuu käyneelle kirsikkamehulle. No, tapansa kullakin.
t. Juho Lonttinen
tiistai 11. joulukuuta 2007
maanantai 10. joulukuuta 2007
tällaisesta esityksestä haaveilen nyt
jostain nämä aina tulevat.. edellisen esityksen aikaansaannoksista, omista mielentiloista, toisista ihmisistä, teoksista joita on tehty nyt täällä ja muualla..
taso 1:
"haluan tehdä esityksiä joiden takana voin seistä, proggiksia jotka ovat minulle ja muille merkityksellisiä"
kuinka monesti olemmekaan kuulleet tämän lauseen. siis: sen sijaan (sen ohessa) että epäuskon ja uskon kanssa käytävä kamppailu alkaisi jossain prosessin loppupuolella ja jatkuisi hamaan asti, voisiko tämän ottaa esityksen aiheeksi? siis merkityksen, merkityksellisyyden rakentumisen. sen, mikä tekee taiteestamme (elämästämme) merkittävää, mistä merkityksen tunne syntyy?
taso 2:
"pitäisi elää kuin viimeistä päivää"
entä jos ottaisi olosuhteeksi sen, että kuolemme pian? emme "huomenna", vaan esimerkiksi parin kuukauden päästä. mitä tietoisuus siitä, ettemme elää kauaa, että tämä esitys jää "viimeiseksemme" aiheuttaisi esitykselle? sille, miten kohtelemme toisiamme näyttämöllä ja sen ulkopuolelle? synnyttäisikö tämä muutakin kuin patetiaa, suuria sanoja ja jaakobinpainia kohtalonkysymysten kanssa?
taso 3:
"aina on jotakin, joka jää sanomatta"
miten tähän pääsisi käsiksi? mitä on se, mikä jää sanomatta? siis minun ja sinun välillä? ilman muureja, tunnelukkoja, sen kummempia esteitäkin - mistä emme toisillemme puhu, ja miksi? mitä tapahtuisi, jos tämä puhumaton aines tuotaisiin näyttämölle? kuinka suora teatterissa (elämässä) voi olla?
taso 4:
minun aiheeni on kysyä, kuinka lähelle toista ihmistä voi päästä
ainakin yksi sellainen. tärkeä sellainen. tätä voisi mitata tarkemmin, paremmilla mikroskoopeilla. en puhu nyt hipluttelusta tai muusta kosketteluorientoituneesta lempeilystä, vaan ehkä juuri suoruudesta.
taso 5:
"mene näyttämölle, avaa itsesi, jatka avaamista hamaan asti äläkä ratkaise mitään"
kuinka pitkään näyttämöllä voi olla tilassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua minä tahansa hetkenä? kuinka pitkään pystymme sietämään olotilaa, jossa sekunnissa ehtii tapahtua useita maanjäristyksiä? onko tässä läsnäolon tutkimuksessa vielä jokin reitti, polku, joka on kokonaan tutkimaton (ainakin täällä)?
taso 6:
särkymisiä
esineitä, ihmisiä, tiloja
taso 7, joka kiertyy erityisesti tasoon yksi
sen sijaan, että tekisimme esityksen / esityksiä tänne, tekisimme esityksen, joka vietäisiin "kaikkiin" niihin paikkoihin, joista ei kukaan käy koskaan katsomassa esityksiämme. siis: kasarmille, vanhainkoteihin, syrjäseudun kouluihin, firmojen pikkujouluihin, huumekuntoutuskeskuksiin, vankiloihin jne.
*
hmm. miten tämä liittyy tähän esityssarjaan? ei ehkä mitenkään.
mutta ehkä ensi syksynä siis jotakin tällaista. ehkä ehkä ehkä.
varastakaa nämä ideat, jos niissä on jotain.
eino
taso 1:
"haluan tehdä esityksiä joiden takana voin seistä, proggiksia jotka ovat minulle ja muille merkityksellisiä"
kuinka monesti olemmekaan kuulleet tämän lauseen. siis: sen sijaan (sen ohessa) että epäuskon ja uskon kanssa käytävä kamppailu alkaisi jossain prosessin loppupuolella ja jatkuisi hamaan asti, voisiko tämän ottaa esityksen aiheeksi? siis merkityksen, merkityksellisyyden rakentumisen. sen, mikä tekee taiteestamme (elämästämme) merkittävää, mistä merkityksen tunne syntyy?
taso 2:
"pitäisi elää kuin viimeistä päivää"
entä jos ottaisi olosuhteeksi sen, että kuolemme pian? emme "huomenna", vaan esimerkiksi parin kuukauden päästä. mitä tietoisuus siitä, ettemme elää kauaa, että tämä esitys jää "viimeiseksemme" aiheuttaisi esitykselle? sille, miten kohtelemme toisiamme näyttämöllä ja sen ulkopuolelle? synnyttäisikö tämä muutakin kuin patetiaa, suuria sanoja ja jaakobinpainia kohtalonkysymysten kanssa?
taso 3:
"aina on jotakin, joka jää sanomatta"
miten tähän pääsisi käsiksi? mitä on se, mikä jää sanomatta? siis minun ja sinun välillä? ilman muureja, tunnelukkoja, sen kummempia esteitäkin - mistä emme toisillemme puhu, ja miksi? mitä tapahtuisi, jos tämä puhumaton aines tuotaisiin näyttämölle? kuinka suora teatterissa (elämässä) voi olla?
taso 4:
minun aiheeni on kysyä, kuinka lähelle toista ihmistä voi päästä
ainakin yksi sellainen. tärkeä sellainen. tätä voisi mitata tarkemmin, paremmilla mikroskoopeilla. en puhu nyt hipluttelusta tai muusta kosketteluorientoituneesta lempeilystä, vaan ehkä juuri suoruudesta.
taso 5:
"mene näyttämölle, avaa itsesi, jatka avaamista hamaan asti äläkä ratkaise mitään"
kuinka pitkään näyttämöllä voi olla tilassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua minä tahansa hetkenä? kuinka pitkään pystymme sietämään olotilaa, jossa sekunnissa ehtii tapahtua useita maanjäristyksiä? onko tässä läsnäolon tutkimuksessa vielä jokin reitti, polku, joka on kokonaan tutkimaton (ainakin täällä)?
taso 6:
särkymisiä
esineitä, ihmisiä, tiloja
taso 7, joka kiertyy erityisesti tasoon yksi
sen sijaan, että tekisimme esityksen / esityksiä tänne, tekisimme esityksen, joka vietäisiin "kaikkiin" niihin paikkoihin, joista ei kukaan käy koskaan katsomassa esityksiämme. siis: kasarmille, vanhainkoteihin, syrjäseudun kouluihin, firmojen pikkujouluihin, huumekuntoutuskeskuksiin, vankiloihin jne.
*
hmm. miten tämä liittyy tähän esityssarjaan? ei ehkä mitenkään.
mutta ehkä ensi syksynä siis jotakin tällaista. ehkä ehkä ehkä.
varastakaa nämä ideat, jos niissä on jotain.
eino
lauantai 8. joulukuuta 2007
Seinän edessä kritiikki
Kainuun Sanomat 8.12.2007
Turvallisesti kohti tuntematonta
Seinän edessä. Kajaanin harrastajateatteri. Ensi-ilta Generaattorin näyttämöllä 4.12. Suunnittelu ja ohjaus: Atro Kahiluoto ja Eino Saari. Esiintyjät: Juho Hannikainen, Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Karoliina Kangasniemi, Maiju Karhu, Saara Karjalainen, Elias Keränen, Karoliina Kuvaja, Anton Krylov, Jaani Leinonen, Pekka Moilanen, Anttiesko Ronkainen, Sami Sainio. Lavastus: Soile Savela. Sävellys: Juho Hannikainen ja Sami Juutinen. Puvustus: Johanna Meriläinen ja Soile Savela.
Jos esityksen jättämää vaikutusta haluaisi kuvata parilla sanalla, täsmällisin ilmaus olisi hyvä olo.
Lempeästi esiintyjät ottavat vastaan yleisönsä, joka valuu tunnelmalliseen tilaan kiireen ja velvollisuuksien maailman keskeltä. Näyttämöltä huokuva rauha tarttuu, musiikki tyynnyttelee pois kireyden ja ahdistuksen.
Vaikutus on ällistyttävä. Kukaan ei vaadi mitään. Lepäät ja odotat, antaudut esitykselle, joka on alkamassa.
Seinän edessä -nimi ei aivan tee oikeutta esitykselle, sillä sanoihin liittyvä mielleyhtymä on negatiivinen. Vaikka esityksen kokijat - niin näyttämöllä kuin katsomossa - kulkevat yhdessä kohti tuntematonta ja kohtaavat konkreettisesti mustan, eteen nousevan seinän, seinä on enemmän mahdollisuus kuin este.
Kajaanin harrastajateatteri on edennyt neliosaisessa Teatteri 2100 -sarjassaan, joka tutkii taiteenalan mahdollisuuksia ja haasteita, kolmanteen osaan. Atro Kahiluodon ja Eino Saaren suunnittelema ja ohjaama esitys on kiinnostava kurotus kohti näkymätöntä.
Perinteisessä mielessä esitys ei ole näytelmä. Se on jäsenneltyä puhetta, liikettä, musiikkia, kuvaa. Esiintyjät muodostavat moniraajaisen, energisen olion, jolla on yhteisesti sykkivä pulssi.
Esityksen seuraaminen ei edes ole vaikeaa, sillä ryhmä antaa alussa avaimen. Esiintyjät ovat luolatutkijoita.
Luola on erinomainen vertauskuva. Se tarjoaa suojan, turvan, mutta se on myös pelottava ja tuntematon. Luolassa voi olla tutkimattomia käytäviä, joihin voi eksyä. Luolasto kysyy kokijaltaan rohkeutta, mutta se palkitsee löytöretkeilijän avaamalla hänen eteensä ennen kokemattomia reittejä.
Luolan käsite on riittävän väljä, joten kukin katsoja rakentaa omat kuvansa omasta taustastaan ja kokemuksestaan käsin.
Esiintyjät rohkaisevat toisiaan ja meitä katsojia. Saamme jopa konkreettisia siemeniä, joista voimme kasvattaa omia luolastoja.
Musiikista päävastuun kantava Juho Hannikainen osoittautuu varsinaiseksi velhoksi. Yhdessä Sami Juutisen kanssa hän luo esitykselle äänimaailman, joka kuljettaa näyttämökertomusta, ei anna sen jumittua paikoilleen. Kuorot, jotka toistavat yhtä lausetta kuin mantraa, ovat tehokkaita.
Anton Krylov on rakentanut ikonostaasin, kuvaseinän, vanhoista valokuvista. Venäjältä muuttanut nuori mies kertoo oman tarinansa ja miettii, mitä hänen elämässään muuttuisi, jos hän löytäisi isänsä.
Seinän edessä on hyvällä tavalla naiivi esitys, täynnä lapsekasta ihmettelyä ja uskallusta.
Katsojien kanssa jaetut paperilaput, viestit, ovat tuttuja Eino Saaren aiemmista ohjauksista, mutta ne purevat yhä. Saan yhdeltä esiintyjältä, Karoliina Kuvajalta, ruutupaperista repäistyn lapun, jolle hän kirjoittaa esityksessä: "Huomenna sinulle paistaa aurinko."
Iloani ei vähennä se, että tiedän kaikkien muidenkin saaneen hyviä ennustuksia.
Sinikka Viirret
Turvallisesti kohti tuntematonta
Seinän edessä. Kajaanin harrastajateatteri. Ensi-ilta Generaattorin näyttämöllä 4.12. Suunnittelu ja ohjaus: Atro Kahiluoto ja Eino Saari. Esiintyjät: Juho Hannikainen, Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Karoliina Kangasniemi, Maiju Karhu, Saara Karjalainen, Elias Keränen, Karoliina Kuvaja, Anton Krylov, Jaani Leinonen, Pekka Moilanen, Anttiesko Ronkainen, Sami Sainio. Lavastus: Soile Savela. Sävellys: Juho Hannikainen ja Sami Juutinen. Puvustus: Johanna Meriläinen ja Soile Savela.
Jos esityksen jättämää vaikutusta haluaisi kuvata parilla sanalla, täsmällisin ilmaus olisi hyvä olo.
Lempeästi esiintyjät ottavat vastaan yleisönsä, joka valuu tunnelmalliseen tilaan kiireen ja velvollisuuksien maailman keskeltä. Näyttämöltä huokuva rauha tarttuu, musiikki tyynnyttelee pois kireyden ja ahdistuksen.
Vaikutus on ällistyttävä. Kukaan ei vaadi mitään. Lepäät ja odotat, antaudut esitykselle, joka on alkamassa.
Seinän edessä -nimi ei aivan tee oikeutta esitykselle, sillä sanoihin liittyvä mielleyhtymä on negatiivinen. Vaikka esityksen kokijat - niin näyttämöllä kuin katsomossa - kulkevat yhdessä kohti tuntematonta ja kohtaavat konkreettisesti mustan, eteen nousevan seinän, seinä on enemmän mahdollisuus kuin este.
Kajaanin harrastajateatteri on edennyt neliosaisessa Teatteri 2100 -sarjassaan, joka tutkii taiteenalan mahdollisuuksia ja haasteita, kolmanteen osaan. Atro Kahiluodon ja Eino Saaren suunnittelema ja ohjaama esitys on kiinnostava kurotus kohti näkymätöntä.
Perinteisessä mielessä esitys ei ole näytelmä. Se on jäsenneltyä puhetta, liikettä, musiikkia, kuvaa. Esiintyjät muodostavat moniraajaisen, energisen olion, jolla on yhteisesti sykkivä pulssi.
Esityksen seuraaminen ei edes ole vaikeaa, sillä ryhmä antaa alussa avaimen. Esiintyjät ovat luolatutkijoita.
Luola on erinomainen vertauskuva. Se tarjoaa suojan, turvan, mutta se on myös pelottava ja tuntematon. Luolassa voi olla tutkimattomia käytäviä, joihin voi eksyä. Luolasto kysyy kokijaltaan rohkeutta, mutta se palkitsee löytöretkeilijän avaamalla hänen eteensä ennen kokemattomia reittejä.
Luolan käsite on riittävän väljä, joten kukin katsoja rakentaa omat kuvansa omasta taustastaan ja kokemuksestaan käsin.
Esiintyjät rohkaisevat toisiaan ja meitä katsojia. Saamme jopa konkreettisia siemeniä, joista voimme kasvattaa omia luolastoja.
Musiikista päävastuun kantava Juho Hannikainen osoittautuu varsinaiseksi velhoksi. Yhdessä Sami Juutisen kanssa hän luo esitykselle äänimaailman, joka kuljettaa näyttämökertomusta, ei anna sen jumittua paikoilleen. Kuorot, jotka toistavat yhtä lausetta kuin mantraa, ovat tehokkaita.
Anton Krylov on rakentanut ikonostaasin, kuvaseinän, vanhoista valokuvista. Venäjältä muuttanut nuori mies kertoo oman tarinansa ja miettii, mitä hänen elämässään muuttuisi, jos hän löytäisi isänsä.
Seinän edessä on hyvällä tavalla naiivi esitys, täynnä lapsekasta ihmettelyä ja uskallusta.
Katsojien kanssa jaetut paperilaput, viestit, ovat tuttuja Eino Saaren aiemmista ohjauksista, mutta ne purevat yhä. Saan yhdeltä esiintyjältä, Karoliina Kuvajalta, ruutupaperista repäistyn lapun, jolle hän kirjoittaa esityksessä: "Huomenna sinulle paistaa aurinko."
Iloani ei vähennä se, että tiedän kaikkien muidenkin saaneen hyviä ennustuksia.
Sinikka Viirret
perjantai 7. joulukuuta 2007
torstai 6. joulukuuta 2007
Juhlat de Linna.
Toinen ohjaajamme nähty epäilyttävässä seurassa. Terveisiä Kajaanista Bostonin syndeiltä jou Atrolle.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
tiistai 4. joulukuuta 2007
Luolatutkimuksia
15.10.2007
H 5 D E -> sinisiä
A O P 6 -> punaisia
Miten minun käy?
Historia + 10 = tulevaisuus
Menneisyys = -0,009
Silti suuri keltainen valo
16.10.2007
Pelkkää oranssia!
18.10.2007 väsynyt torstai
Sulkeutunut musta
Punaiset väsymykset
Hirveästi lemmikkejä
En rakasta niitä
25.10.2007
ESR
En Siis Rohkene !!!
27.10.2007 Onko elämä tässä?
Olen onnellinen
Toivon vaan että sinäkin
Olet onnellinen
29.10.2007 sateinen maanantai
Saanko rakkautta?
Voikukka - 10
rakastaa
Ei rakasta!
10.11.2007 Hyvä päivä
Saanko rakkautta?
5x7 kolme tähteä
51% !!
13.11.2007 Ensimmäinen oikea läpimeno
villahousut kutittaa myssy puristaa kuvottaa ruma olo
Huominen?
pakkasta ja aurinkoa
25.11.2007 viimeisistä harkoista on ikuisuus (kuume)
Ketut juoksee
Nyt ollaan iloisia
Painitaanko?
26.11.2007 Jo paljon parempi tiistai
Sohvatyynyt on kauniita
Jalka kestää vain hetken
Tekee mieli makeaa
Hengitys on raskasta
29.11.2007 Tulenko rakastetuksi?
(symboleita) neljä pistettä, e väärinpäin, tähti, tyhjä
!!!
2.12.2007 Rakastan, rakastan
Miten menee?
kattila, cd, lakanat, huonekasvi
-> koti
aurinko, kukka, tikkari
-> hyvä
kielletty viina, sairaala
-> paha
3.12.2007 Ruma olo, ennakko
Riitänkö?
(symboleita) mekko, pulla, kasvi, nuotit,
ylikuohuva kattila, kirja, teatterilava
En usko
---
Hei tyypit, tänään on ensi-ilta!
Riemuitsee tutkija Kuvaja
H 5 D E -> sinisiä
A O P 6 -> punaisia
Miten minun käy?
Historia + 10 = tulevaisuus
Menneisyys = -0,009
Silti suuri keltainen valo
16.10.2007
Pelkkää oranssia!
18.10.2007 väsynyt torstai
Sulkeutunut musta
Punaiset väsymykset
Hirveästi lemmikkejä
En rakasta niitä
25.10.2007
ESR
En Siis Rohkene !!!
27.10.2007 Onko elämä tässä?
Olen onnellinen
Toivon vaan että sinäkin
Olet onnellinen
29.10.2007 sateinen maanantai
Saanko rakkautta?
Voikukka - 10
rakastaa
Ei rakasta!
10.11.2007 Hyvä päivä
Saanko rakkautta?
5x7 kolme tähteä
51% !!
13.11.2007 Ensimmäinen oikea läpimeno
villahousut kutittaa myssy puristaa kuvottaa ruma olo
Huominen?
pakkasta ja aurinkoa
25.11.2007 viimeisistä harkoista on ikuisuus (kuume)
Ketut juoksee
Nyt ollaan iloisia
Painitaanko?
26.11.2007 Jo paljon parempi tiistai
Sohvatyynyt on kauniita
Jalka kestää vain hetken
Tekee mieli makeaa
Hengitys on raskasta
29.11.2007 Tulenko rakastetuksi?
(symboleita) neljä pistettä, e väärinpäin, tähti, tyhjä
!!!
2.12.2007 Rakastan, rakastan
Miten menee?
kattila, cd, lakanat, huonekasvi
-> koti
aurinko, kukka, tikkari
-> hyvä
kielletty viina, sairaala
-> paha
3.12.2007 Ruma olo, ennakko
Riitänkö?
(symboleita) mekko, pulla, kasvi, nuotit,
ylikuohuva kattila, kirja, teatterilava
En usko
---
Hei tyypit, tänään on ensi-ilta!
Riemuitsee tutkija Kuvaja
ensi-ilta
Tähän tultiin. Heh. Eilisessä oli aikamoinen annos draamaa. Siis siinä ettei homma sujunut alkuunkaan niin kuin olisi toivonut. Kenraalin kai tuleekin mennä heikosti, mutta ei välttämättä kannata tuudittautua siihen että se nyt oli general.
Löysät pois, jalat koetukselle ja haastetta kehiin! Atron kanssa eilen vielä tuumasimme, että pahinta, mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on että rupeaa yksin yrittämään, puskemaan juttua johonkin sooloilun ja kannattelun muotoon. Tietyssä mielessä esitys on sellainen, että kukaan ei ole siellä yksin mitään. Jos siis tulee tunne, että nyt ei perkele suju, niin ainut mitä voi tehdä, on kuunnella muita. Tsekata missä muu sakki menee, lisätä omaa kuuntelua. Sitä kautta sen Kankun peräänkuuluttaman tekemisen ilon viimeisen silauksenkin soisi ja uskoisi löytyvän.
Onpa jännä prosessi takana. Ja onpa jännää, että nyt ollaan tässä. Että on enskari, ja mahassa todellakin kuplii.
Potkua nivusille ja lämärit yläpesään!
eino
Löysät pois, jalat koetukselle ja haastetta kehiin! Atron kanssa eilen vielä tuumasimme, että pahinta, mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on että rupeaa yksin yrittämään, puskemaan juttua johonkin sooloilun ja kannattelun muotoon. Tietyssä mielessä esitys on sellainen, että kukaan ei ole siellä yksin mitään. Jos siis tulee tunne, että nyt ei perkele suju, niin ainut mitä voi tehdä, on kuunnella muita. Tsekata missä muu sakki menee, lisätä omaa kuuntelua. Sitä kautta sen Kankun peräänkuuluttaman tekemisen ilon viimeisen silauksenkin soisi ja uskoisi löytyvän.
Onpa jännä prosessi takana. Ja onpa jännää, että nyt ollaan tässä. Että on enskari, ja mahassa todellakin kuplii.
Potkua nivusille ja lämärit yläpesään!
eino
maanantai 3. joulukuuta 2007
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
perjantai 30. marraskuuta 2007
torstai 29. marraskuuta 2007
tiistai 27. marraskuuta 2007
Kiitos kaikille eilisistä läpimenoista! Mielettömän ihana katsoa teitä lavalla, ihan joka ikistä. Varmasti on vielä hapuileva ja "mitä hittoa"-olo, mutta hei viikkohan riittää!!
Jäin miettimään, kun joku sanoi ettei lavalla ole "yhteinen" olo. Katsomoon ei välittynyt ollenkaan sellainen fiilis. Te olette siellä ihanasti yhtä. Toki kontaktia (kaikenlaista) saa olla enemmänkin, mutta yhteiseltä, teidän jutulta se näyttää.
Olette olleet ihan älyttömän hyvässä opissa ja se näkyy. Uskokaa itseenne ja juttuun, niin ohjeisiin mitä saatte, ohjaukseen. Vaikka joku fyysisyys tai työskentelytapa ei tunnu just omimmalta, uskokaa että se on merkityksellinen ja tärkeä juuri tälle jutulle. Heivatkaa ne hitoille jatkossa jos siltä tuntuu, mutta painottakaa niitä tässä. Koska ne on kaikille yhteisiä, fuskaaminen näkyy ja tuntuu. Siellä ollaan hirveän herkillä monissa kohtauksissa. Toimiiko joku vai ei...raja on hiuksen hieno. Jos on huono päivä, painottakaa opittuja/ohjattuja juttuja toisten takia. Tärkeintä on että muut (ja koko juttu tietysti) näyttää hyvältä, ei se että juuri Minä onnistun. Luottakaa että muut pitää huolen siitä että juuri Sinä onnistut. Jokainen pystyy vaikuttamaan siihen omalla tekemisellään. Että on tarkka ja tekee täysillä.
Epäusko on ihan normaali tunne jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa. Tärkeintä on ettei siihen jää lillumaan, vaan käyttää jäljellä oleat harkat hyödyksi, etsii vastauksia niihin kysymyksiin mitkä vielä on epäselviä. Ja koko esityskausikin on vielä löytämisen aikaa. Mikään ei synny hetkessä.
Sara
Jäin miettimään, kun joku sanoi ettei lavalla ole "yhteinen" olo. Katsomoon ei välittynyt ollenkaan sellainen fiilis. Te olette siellä ihanasti yhtä. Toki kontaktia (kaikenlaista) saa olla enemmänkin, mutta yhteiseltä, teidän jutulta se näyttää.
Olette olleet ihan älyttömän hyvässä opissa ja se näkyy. Uskokaa itseenne ja juttuun, niin ohjeisiin mitä saatte, ohjaukseen. Vaikka joku fyysisyys tai työskentelytapa ei tunnu just omimmalta, uskokaa että se on merkityksellinen ja tärkeä juuri tälle jutulle. Heivatkaa ne hitoille jatkossa jos siltä tuntuu, mutta painottakaa niitä tässä. Koska ne on kaikille yhteisiä, fuskaaminen näkyy ja tuntuu. Siellä ollaan hirveän herkillä monissa kohtauksissa. Toimiiko joku vai ei...raja on hiuksen hieno. Jos on huono päivä, painottakaa opittuja/ohjattuja juttuja toisten takia. Tärkeintä on että muut (ja koko juttu tietysti) näyttää hyvältä, ei se että juuri Minä onnistun. Luottakaa että muut pitää huolen siitä että juuri Sinä onnistut. Jokainen pystyy vaikuttamaan siihen omalla tekemisellään. Että on tarkka ja tekee täysillä.
Epäusko on ihan normaali tunne jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa. Tärkeintä on ettei siihen jää lillumaan, vaan käyttää jäljellä oleat harkat hyödyksi, etsii vastauksia niihin kysymyksiin mitkä vielä on epäselviä. Ja koko esityskausikin on vielä löytämisen aikaa. Mikään ei synny hetkessä.
Sara
maanantai 26. marraskuuta 2007
No se on moro sano Moilanen
Hitto vie, oppitunnillani kun on tunnetusti paljon tekemistä niin luin juuri tämän koko blogin alusta loppuun. Siis ne mielenkiintoisimmat tekstit. Välillä oli ihan mielettömän hauskoja juttuja, yksi parhaista oli se kun Elias joskus Lemmityn alku puolella päivittelee näkemäänsä unta Pauliinasta ja laulamastaan laulusta "Johtuuko se siitä että olen vain tälläinen harrastajateatterilainen"
Ei muuta gayat.
Kauniisiin hetkiin ja muihin retkiin. -peki
Ei muuta gayat.
Kauniisiin hetkiin ja muihin retkiin. -peki
sunnuntai 25. marraskuuta 2007
seinäilijät, ohoi!
pankaamme markkinointimylläkkä käyntiin! antonin esittämistä tempauksellisista ajatuksista vois rupatella lisää reeneissä, mutta sitä ennen - postit laulamaan kaikille (Kaikille!) ja ensin nyt edes ne lähimmät kaverit sussut ja sukulaiset katsomoon! jotenkin on semmoinen viilis että ihan juliste- ja menopaikka-ilmoituksilla ei ihan tämän jutun katsomoita täytetä. sitä aiemmin lähettämääni kuvausta jutusta voi korjailla ja ehostaa omin kehoituksin.
ja köyhimmille tiedoksi että läpäreitä ennen enskaria on ainakin pe klo 19 ja ma 3.12. klo 20 (ennakko). noihin voi jo kutsua väkeä.
myös enskariin on tilaa
eino
ja köyhimmille tiedoksi että läpäreitä ennen enskaria on ainakin pe klo 19 ja ma 3.12. klo 20 (ennakko). noihin voi jo kutsua väkeä.
myös enskariin on tilaa
eino
perjantai 23. marraskuuta 2007
Niin siinä vallan pääsi käymään, että kuumeilu pääsi estämään viinan juonnin. Maanantaina alkanut kuumeiluni ei ole tänään kyllä enää niin pahasti vihoitellut, mutta sallitte kai minun olla vielä sen verran väsynyt, että saan siirtää tupaantulijaiseni hamaan tulevaisuuteen. Ehkäpä tammikuulle tai helmi. Tai maalis, huhti.. Ja koska olen iloinen kalenterin orja, niin voinpa jo heitellä ilmaan muutamia iltoja - ihan vaan huvin vuoksi. (oh, alku vuosi on todellakin jo täysi) Miten olisi viikolla viikolla 8, lauantaina 23.2.? Tai vaikkapa viikolla 13, 29.3? Nauran itselleni ja kalenterilleni. Mutta kalenteri täyttyy niin nopiaan.
Nytkin on harjoitukset käynnissä mustassa laatikossa. Ja minä vaan makailen kotosalla. Tuntuu, että neljä harjoitusta on maailman pisin aika ja että olen nyt ihan ulkona kuvioista. Miten ehdin saada kaikki kiinni, kun ensi-iltaan on enää puolitoista viikkoa? Noh, nyt on vielä kaksi päivää aikaa parantua ja sitten pitäisikin olla ihan tosissaan terve.
Ruikuttavat sairastelutekstit on aina tylsiä, mutta julkaisenpa tämän silti.
Bloggaan - siis elän.
Kuumeileva Kuvaja
Nytkin on harjoitukset käynnissä mustassa laatikossa. Ja minä vaan makailen kotosalla. Tuntuu, että neljä harjoitusta on maailman pisin aika ja että olen nyt ihan ulkona kuvioista. Miten ehdin saada kaikki kiinni, kun ensi-iltaan on enää puolitoista viikkoa? Noh, nyt on vielä kaksi päivää aikaa parantua ja sitten pitäisikin olla ihan tosissaan terve.
Ruikuttavat sairastelutekstit on aina tylsiä, mutta julkaisenpa tämän silti.
Bloggaan - siis elän.
Kuumeileva Kuvaja
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
tiistai 20. marraskuuta 2007
Harjoituksista 20.11.2007
Tässäpä kuva naamiokohtauksesta
"Hah, otin kuvan, enkä kysynyt edes lupaa."
-sammy
"Hah, otin kuvan, enkä kysynyt edes lupaa."
-sammy
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Parousian työryhmä
työryhmä on muutoksen tilassa. jos mielit mukaan, ota yhteyttä auneen (aune.kallinen(at)gmail.com ennen 3.1.2008. tilaa on sitä haluaville.
samppa heikkinen
aune kallinen
juha kangasmäki
maiju karhu
jemina karjalainen
saara karjalainen
laura kiuru
anton krylov
karoliina kuvaja
eija räihä
sara saxholm
tanja t
unohdinko jonkun? ja sitten on joitakuita miettijöitä.
samppa heikkinen
aune kallinen
juha kangasmäki
maiju karhu
jemina karjalainen
saara karjalainen
laura kiuru
anton krylov
karoliina kuvaja
eija räihä
sara saxholm
tanja t
unohdinko jonkun? ja sitten on joitakuita miettijöitä.
perjantai 16. marraskuuta 2007
No more mr. Nice Guy
Kaikki te tytöt aina luulette että pekka on sellainen kiva lämmin poika jonka syliin voi mennä. Olette väärässä...
Tekstin opetteluun!
Hei! Tein muutoksen ennustusjakson alkuun, jossa huutokaupataan ennustuksia. Jaoin replat myös tähän, eli opetelkaa nämäkin. Näiden lisäksi voi sitten improta omia. Lähinnä tämä siksi, ettei tulisi samoja ennustuksia, niin kuin eilen kävi.
Perässä myös koko lista, josta voi tarkistaa muutkin replansa.
Korjatkaa, jos on virheitä.
eino
* * *
LUOLATUTKIJA 11: Ennustuksilla on sellainen taipumus, että ne toteuttavat itsensä. Siksi ei ole samantekevää, mitä ennustaa. Annamme teille nyt ennustuksia, jotka toteuttavat itsensä. (antaa ennustuksen yhdelle katsojista) Sinulle minä ennustan...!
Henkilökohtainen ennustus. Esiintyjät antavat katsojille henkilökohtaisia, hyviä ennustuksia. Huutokauppameininki. Jokainen antaa ennustuksen 3-4 katsojalle.
- Sinulle minä ennustan paljon kauniita lapsia! (Samppa)
- Sinulle minä ennustan että saat uuden auton! (Samppa)
- Sinä lähdet lomamatkalle! (Jaani)
- Sinä saat uskomattoman kauniin ja lempeän vaimon! (Jaani)
- Sinä saat palkankorotuksen! (Sami)
- Sinä nukut ensi yön hyvin! (Sami)
- Sinulle järjestetään suuret juhlat! (Karo)
- Sinusta tulee hyvä isä! (Karo)
- Sinusta tulee hieno ja komea mies! (Kankku)
- Sinä teet vähemmän ja nautit enemmän! (Kankku)
- Sinä näet valon! (Elias)
- Sinä saat enemmän aikaa itsellesi! (Elias)
- Sinä saat rehellisen ystävän! (Peki)
- Sinä rakastut! (Peki)
- Sinulle minä ennustan onnea raha-asioissa! (Anton)
- Suuria seikkailuja! (Anton)
- Täysiä hetkiä rakkaiden kanssa! (Karoliina)
- Sinun vaikeutesi väistyvät! (Karoliina)
- Sinä löydät sisäisen rauhan! (Maiju)
- Huomaat, että päätöksesi oli sittenkin oikea! (Maiju)
Improa. Siirrytään ennustamaan koko katsojakollektiiville.
- Te lähdette tästä esityksestä onnellisina ja saaneina! (Peki)
- Teillä on hyvä ja turvallinen kotimatka! (Elias)
- Te tutustutte toisiinne ja ystävystytte keskenänne! (Sami)
- Te tulette kylvämään ne siemenet, jotka saitte ja niistä kasvaa uskomattoman hienoja ja kauniita luolia! (Karo)
- Ne yhdistävät teitä toisiinne ja muihin ihmisiin ja te pääsette niitä pitkin kaikkien niiden luo joita te kaipaatte! (Samppa)
Siirrytään ennustamaan Suomelle ja Kainuulle.
- Talvivaaran kaivos luo hyvinvointia ja toivoa koko Kainuuseen! (Jaani)
- Siitä muodostuu onnen ja ilon kaivos pitkälle tulevaisuuteen! (Anton)
- Te kaikki vaurastutte ja Kajaanista tulee kansainvälinen Ilokaupunki! (Karoliina)
- Suomi kukoistaa ja ilmastonmuutos torjutaan! (Maiju)
- Työaika lyhenee ja palkat nousevat! (Kankku)
- Suuria luonnonsuojelualueita perustetaan ja maanomistajat saavat reilut korvaukset! (Peki)
- Kaikki otetaan huomioon eikä ketään jätetä! (Sami)
- Suomalaiset henkistyvät! (Jaani)
- Ihmiset rakastavat vaikeita taiteita! (Elias)
Improa. Siirrytään ennustamaan ihmiskunnalle ja universumille.
- Koittaa maailmanlaajuinen onnen ja rauhan aikakausi! (Samppa)
- Köyhyys poistuu ja aseet hävitetään! (Karo)
- Jokaisesta ihmisestä tulee tärkeä! (Kankku)
- YK saa lisää vaikutusvaltaa ja se kykenee ratkaisemaan kansojen väliset ristiriidat! (Anton)
- Itsekkyys ja ahneus katoavat! (Maiju)
- Maapallo pelastuu! (Karoliina)
- Luonto kukoistaa! (Peki
- Uudet laskelmat osoittavat, ettei aurinko koskaan sammukaan! (Elias)
- Maailmankaikkeuden arvoituksen takaa löytyy hyvä tahto! (Jaani)
Musiikki katkeaa.
Perässä myös koko lista, josta voi tarkistaa muutkin replansa.
Korjatkaa, jos on virheitä.
eino
* * *
LUOLATUTKIJA 11: Ennustuksilla on sellainen taipumus, että ne toteuttavat itsensä. Siksi ei ole samantekevää, mitä ennustaa. Annamme teille nyt ennustuksia, jotka toteuttavat itsensä. (antaa ennustuksen yhdelle katsojista) Sinulle minä ennustan...!
Henkilökohtainen ennustus. Esiintyjät antavat katsojille henkilökohtaisia, hyviä ennustuksia. Huutokauppameininki. Jokainen antaa ennustuksen 3-4 katsojalle.
- Sinulle minä ennustan paljon kauniita lapsia! (Samppa)
- Sinulle minä ennustan että saat uuden auton! (Samppa)
- Sinä lähdet lomamatkalle! (Jaani)
- Sinä saat uskomattoman kauniin ja lempeän vaimon! (Jaani)
- Sinä saat palkankorotuksen! (Sami)
- Sinä nukut ensi yön hyvin! (Sami)
- Sinulle järjestetään suuret juhlat! (Karo)
- Sinusta tulee hyvä isä! (Karo)
- Sinusta tulee hieno ja komea mies! (Kankku)
- Sinä teet vähemmän ja nautit enemmän! (Kankku)
- Sinä näet valon! (Elias)
- Sinä saat enemmän aikaa itsellesi! (Elias)
- Sinä saat rehellisen ystävän! (Peki)
- Sinä rakastut! (Peki)
- Sinulle minä ennustan onnea raha-asioissa! (Anton)
- Suuria seikkailuja! (Anton)
- Täysiä hetkiä rakkaiden kanssa! (Karoliina)
- Sinun vaikeutesi väistyvät! (Karoliina)
- Sinä löydät sisäisen rauhan! (Maiju)
- Huomaat, että päätöksesi oli sittenkin oikea! (Maiju)
Improa. Siirrytään ennustamaan koko katsojakollektiiville.
- Te lähdette tästä esityksestä onnellisina ja saaneina! (Peki)
- Teillä on hyvä ja turvallinen kotimatka! (Elias)
- Te tutustutte toisiinne ja ystävystytte keskenänne! (Sami)
- Te tulette kylvämään ne siemenet, jotka saitte ja niistä kasvaa uskomattoman hienoja ja kauniita luolia! (Karo)
- Ne yhdistävät teitä toisiinne ja muihin ihmisiin ja te pääsette niitä pitkin kaikkien niiden luo joita te kaipaatte! (Samppa)
Siirrytään ennustamaan Suomelle ja Kainuulle.
- Talvivaaran kaivos luo hyvinvointia ja toivoa koko Kainuuseen! (Jaani)
- Siitä muodostuu onnen ja ilon kaivos pitkälle tulevaisuuteen! (Anton)
- Te kaikki vaurastutte ja Kajaanista tulee kansainvälinen Ilokaupunki! (Karoliina)
- Suomi kukoistaa ja ilmastonmuutos torjutaan! (Maiju)
- Työaika lyhenee ja palkat nousevat! (Kankku)
- Suuria luonnonsuojelualueita perustetaan ja maanomistajat saavat reilut korvaukset! (Peki)
- Kaikki otetaan huomioon eikä ketään jätetä! (Sami)
- Suomalaiset henkistyvät! (Jaani)
- Ihmiset rakastavat vaikeita taiteita! (Elias)
Improa. Siirrytään ennustamaan ihmiskunnalle ja universumille.
- Koittaa maailmanlaajuinen onnen ja rauhan aikakausi! (Samppa)
- Köyhyys poistuu ja aseet hävitetään! (Karo)
- Jokaisesta ihmisestä tulee tärkeä! (Kankku)
- YK saa lisää vaikutusvaltaa ja se kykenee ratkaisemaan kansojen väliset ristiriidat! (Anton)
- Itsekkyys ja ahneus katoavat! (Maiju)
- Maapallo pelastuu! (Karoliina)
- Luonto kukoistaa! (Peki
- Uudet laskelmat osoittavat, ettei aurinko koskaan sammukaan! (Elias)
- Maailmankaikkeuden arvoituksen takaa löytyy hyvä tahto! (Jaani)
Musiikki katkeaa.
Historiantutkijan tuloksia.
Tervehdys. Täällä puhuu isäkojeen ja madonreikien tutkija. Ajattelin, että olisi hauskaa hieman julkistaa luolatutkimuksen tuloksia tällä yleisellä luolatutkijoiden ja muiden tieteen teikijöiden foorumilla. Haluan rohkaista myös kolleegoitani tuomaan omat tutkimukset muiden kommentoitavaksi.
Tiistai 13.11.07
Ensimmäinen läpimeno,
levoton olo,
hylätty olo,
ahdistaa ja tuntuu,
ettei tärkeimmät ihmiset rakasta minua.
Yritän hakea jotakin riippuvaisuutta riippumattomuudesta.
Valinta, valinta ja seuraava.
Madonreikiä.
Toinen kokeilu,
tunnelma on rauhallisempi,
valo tuntuu hyvältä,
huolet unohtuneet.
Kankku ja Sami tuli katselemaan kuviani,
hämmennyin, enkä osannut reagoida.
Nyt tutkin tulenko rakastetuksi,
Lenin myhäilee,
Atro puhuu asiaa,
tunne-elämää liikkua,
kiinnostavuutta,
kontaktia,
henkistä liikettä,
tipautusta,
väärän keskittymisen näyttelemistä,
kaikkien huomiointia,
vointia,
sointia.
Kävin äsken hakemassa mandariinin, eiku appelsiini se olikin.
Yritän kysyä äidin hymyltä valokuvassa kysymyksiä onnellisuudesta.
Sami sanoi, että isän kuva on hyvä keskellä ikonostaasiani, kun kysyin sitä häneltä.
Se on elämäni suurin kysymys ja tuntemattoman keskipiste.
Tiistai 13.11.07
Ensimmäinen läpimeno,
levoton olo,
hylätty olo,
ahdistaa ja tuntuu,
ettei tärkeimmät ihmiset rakasta minua.
Yritän hakea jotakin riippuvaisuutta riippumattomuudesta.
Valinta, valinta ja seuraava.
Madonreikiä.
Toinen kokeilu,
tunnelma on rauhallisempi,
valo tuntuu hyvältä,
huolet unohtuneet.
Kankku ja Sami tuli katselemaan kuviani,
hämmennyin, enkä osannut reagoida.
Nyt tutkin tulenko rakastetuksi,
Lenin myhäilee,
Atro puhuu asiaa,
tunne-elämää liikkua,
kiinnostavuutta,
kontaktia,
henkistä liikettä,
tipautusta,
väärän keskittymisen näyttelemistä,
kaikkien huomiointia,
vointia,
sointia.
Kävin äsken hakemassa mandariinin, eiku appelsiini se olikin.
Yritän kysyä äidin hymyltä valokuvassa kysymyksiä onnellisuudesta.
Sami sanoi, että isän kuva on hyvä keskellä ikonostaasiani, kun kysyin sitä häneltä.
Se on elämäni suurin kysymys ja tuntemattoman keskipiste.
Seinän edessä pressitilaisuus
on to 29.11. klo 12:00 genellä. Aika kalenteriin siis ja kaik kynnelle kykenevät mestoille.
Viikonloppuvapaa. Tai: viikonloppu tulevaisuudesta, nelososan alkumeininkejä. Aune on pian täällä ja Toisia tilojakin päästään maistelemaan.
Entä missä menemme nyt? Kulunut viikko lähti (mielessäni) liikkeelle alkuviikon läpäristä, joka ei ollut ihan sitä mitä toivoisi. Sen jälkeen on hiottu, hinkattu, viilattu, raavittu sitä kuuluisaa pilkkua. Atro on pitänyt (hienoja, arvokkaita!) luentojaan puheilmaisusta ja näyttelijäntyöstä ja pienet akselit ovat nytkähdelleet harppauksin eteenpäin. Niin tämä esitys rakentuu, valmistuu, kukan terälehtiä putsaillen.
Viime viikot minua on kiusannut vähän semmoinen fiilis että onko tässä tarpeeksi lihaa. Siis jutun luiden ympärillä. Esityksessä ei voi oikein turvautua mihinkään yhteiskunnalliseen, sanomisen tarpeeseen tai rutiiniin. Ei mihinkään. Kyse on pitkälti tietystä flowsta, jolle esityksen jokaisen osasen soisi antautuvan loppusuoran aikana. Läpikahluu kesti muistaakseni alle puolitoista tuntia ja senkin jälkeen on tullut mieleen, että osa materiaalista saattaa vielä päätyä teloittajanpölkylle. Lähinnä nyt tulee mieleen ihmiskunnan kohtalo -kojeosio ja peruuttamattomat teot. Ohjaajakollegani olisi valmis kai vielä jostain muualtakin nipistelemään, itse sinnittelen vastaan ja päinvastoin yritän lisäillä vielä joitakin hentoja ituja sinne tänne.
Kesto ei tietenkään ole mikään itseisarvo, ts. pituuden lisääminen. Jokaisella esityksellä on kai oma maailmaantulohetkensä ja elämänsä, ja niille pitäisi olla auki ja herkkänä. Ja jaan kyllä AK47:n ajatukset siitä, että parempi saada tämä nyt tehty timantiksi kuin räpelöidä vähän kivimurskaa sekaan ja tyytyä kissankultaan. Mieli rimpuilee silti sinnikkäästi uusien aukkojen, uusien luolien suuntiin. Etteivät ne tulisi lukituiksi. Että tämä maailma pysyisi jotenkin vastaanottavaisena, kuuntelevana, aukinaisena. Ettei tätä suljettaisi, että tähän olisi hyvä tulla ja saapua, että tästä voisi syntyä yhä uusia versoja.
Kaksi viikkoa ja jokunen päivä. Sitä ennen Parousiaa ja protoeläimiä.
eino
Viikonloppuvapaa. Tai: viikonloppu tulevaisuudesta, nelososan alkumeininkejä. Aune on pian täällä ja Toisia tilojakin päästään maistelemaan.
Entä missä menemme nyt? Kulunut viikko lähti (mielessäni) liikkeelle alkuviikon läpäristä, joka ei ollut ihan sitä mitä toivoisi. Sen jälkeen on hiottu, hinkattu, viilattu, raavittu sitä kuuluisaa pilkkua. Atro on pitänyt (hienoja, arvokkaita!) luentojaan puheilmaisusta ja näyttelijäntyöstä ja pienet akselit ovat nytkähdelleet harppauksin eteenpäin. Niin tämä esitys rakentuu, valmistuu, kukan terälehtiä putsaillen.
Viime viikot minua on kiusannut vähän semmoinen fiilis että onko tässä tarpeeksi lihaa. Siis jutun luiden ympärillä. Esityksessä ei voi oikein turvautua mihinkään yhteiskunnalliseen, sanomisen tarpeeseen tai rutiiniin. Ei mihinkään. Kyse on pitkälti tietystä flowsta, jolle esityksen jokaisen osasen soisi antautuvan loppusuoran aikana. Läpikahluu kesti muistaakseni alle puolitoista tuntia ja senkin jälkeen on tullut mieleen, että osa materiaalista saattaa vielä päätyä teloittajanpölkylle. Lähinnä nyt tulee mieleen ihmiskunnan kohtalo -kojeosio ja peruuttamattomat teot. Ohjaajakollegani olisi valmis kai vielä jostain muualtakin nipistelemään, itse sinnittelen vastaan ja päinvastoin yritän lisäillä vielä joitakin hentoja ituja sinne tänne.
Kesto ei tietenkään ole mikään itseisarvo, ts. pituuden lisääminen. Jokaisella esityksellä on kai oma maailmaantulohetkensä ja elämänsä, ja niille pitäisi olla auki ja herkkänä. Ja jaan kyllä AK47:n ajatukset siitä, että parempi saada tämä nyt tehty timantiksi kuin räpelöidä vähän kivimurskaa sekaan ja tyytyä kissankultaan. Mieli rimpuilee silti sinnikkäästi uusien aukkojen, uusien luolien suuntiin. Etteivät ne tulisi lukituiksi. Että tämä maailma pysyisi jotenkin vastaanottavaisena, kuuntelevana, aukinaisena. Ettei tätä suljettaisi, että tähän olisi hyvä tulla ja saapua, että tästä voisi syntyä yhä uusia versoja.
Kaksi viikkoa ja jokunen päivä. Sitä ennen Parousiaa ja protoeläimiä.
eino
torstai 15. marraskuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)