lauantai 30. joulukuuta 2006

tutkimisesta

tänään olen pyhien jälkeen ensimmäistä kertaa ollut tai yrittänyt olla juttumme äärellä. yrittänyt kirjoittaa ajatuksiaan eteenpäin, viedä niitä näyttämökuvien, kohtausten ja harjoitteiden muotoon.

olen sen koulukunnan miehiä, jotka uskovat, että työskentelyn äärelle on syytä myös pakottautua. ei niin, että tuntisin vastenmielisyyttä projektia kohtaan, vaan koska uskon, että päästäkseen eteenpäin / johonkin suuntaan on yksinkertaisesti varattava aikaa jutun äärelläololle. istuttava päätteen äärelle ja kestettävä nihkeätkin hetket ja etenemisen hitaus.

vaikeuksia, haasteita joita ei voi väistää, on käveltävä suoraan päin.

huomaan innostuvani tutkivasta työskentelystä yhä enemmän. aiemmin motiivi siihen on ollut - samaisen taiteellisen tutkimisen ohessa - myös päämäärän sumeus. on ikään kuin joutunut tutkimaan sitä, mitä tässä nyt nimenomaan haluaisi tutkia. nyt haaveiluni on keskittynyt tutkimista itseään kohti. siihen keskittymistä. tähän liittyen toki, mutta myös tällaisena elämäntapaan ja taiteilijuuteen liittyvänä kysymyksenä ja haasteena. olisi hienoa luoda uusia käytäntöjä taiteellisen tutkimuksen saralla. viettää aikaa jonkin aiheen äärellä ei vain kuukausia, vaan vuosia. olla mukana rakentamassa jatkumoja. ja luoda niitä itse. (kai se porukalla tutkiminen, asioiden jakaminen ja virtaaminen kuitenkin kiinnostaa enemmän kuin oman kapasiteettinsa kanssa märehtiminen, noin niin kuin pitkässä juoksussa.)

luin jostain että esa kirkkopeltoa oltaisiin nimittämässä teak:iin taiteellisen tutkimuksen professoriksi. en tiedä onko tällaista pestiä ollut aiemmin, mutta valintaa ei voi tervehtiä kuin ilolla. teatteritaiteellisen tutkimuksen saralla suomessa tapahtuu vielä aika vähän ja parempaa miestä tehtävään on vaikeaa kuvitella.

noh, se näistä kuulumisista. huomenna uutta vuotta vastaanottamaan, alkuviikko kirjoittamisen äärellä, tiistaina työkkäriin ja keskiviikkona reenit/elämä risaiseksi!

eino

perjantai 29. joulukuuta 2006

Ennustaminen

Ennustaminen eli povaaminen on tulevaisuutta koskevien tietojen hankkimista erilaisten yliluonnollisten tai taikuuteen perustuvien menetelmien avulla. Povaamisella tarkoitetaan yleensä asiakkaalle maksua vastaan tai itselle suoritettua tulevaisuuteen katsomista, kun taas ennustamisella voidaan tarkoittaa enteiden tulkitsemista, jolla voi olla myös uskonnollinen ulottuvuus. Ennustamisella on kaikissa kulttuureissa hyvin pitkät perinteet.

Menetelmät
Kaikissa kulttuureissa on tunnettu jonkinlaisia ennustusmenetelmiä, ja useat niistä ovat liittyneet erilaisiin luonnonilmiöihin. Ennustusmenetelmät voidaan jaotella usealla tavalla. Vuonna 1619 englantilainen okkultisti Robert Fludd luetteli kahdeksan erilaista menetelmää. Nämä olivat kiromantia, fysionomia, geomantia, genethlialogia, profetia (nykymuodossa kanavointi), Ars memoria (joka oli eräänlainen muistamiskeino) ja viimeisenä Pyramidum scientia. Nykyään nimettyjä menetelmiä on noin 140. Ennustamiseen liittyy aina jonkinlainen käsitys olevaisuuden kerroksellisuudesta sekä siitä, mistä lähteestä tulevaisuutta koskeva tieto saadaan. Eräs hyödyllinen ja käytetty keino on ns. "olemuksen tikapuut", joiden ylimmät puolat ovat taivaassa ja alimmat helvetissä. Ihmiskunta jää tikapuiden keskikohtaan. Menetelmät jaoteltuina ylimmästä alimpaan ovat:
Taivaalliset asiat
Tulen elementit
Ilman elementit
Veden elementit
Maan elementit
Ihmiskunta
Sanat, kirjaimet ja numerot
Eläimet
Kasvit
Metallit ja kivet
Henget ja demonit

Taivaalliset asiat

Taivaalla näkyviä ilmiöitä kuten tähdenlentoja sekä kuun- ja auringonpimennyksiä on varhaisina aikoina pidetty merkkeinä tärkeistä tapahtumista.Näille on laitettu suuri painoarvo, koska niiden on nähty olevan jumalten aikaansaannosta. Taivaallisista asioista ennustamiseen voidaan lukea muun muassa astrologia, meteoromantia eli erilaiset sääilmiöistä tehtävät ennustukset sekä oniromantia eli unista ennustaminen, koska unien on uskottu olevan jumalten lähettämiä viestejä.

Elementit

Elementit ovat yksi okkultismin tärkeistä periaatteista, ja erilaiset luonnonvoimien haltijat ovat tyypillisiä etenkin pakanallisille uskonnoille. Erilaisista luonnonilmiöistä ennustaminen on kuulunut lähes kaikkien kulttuurien uskontoon. Tulesta ennustamista kutsutaan pyromantiaksi, ilmasta ennustamista aeromantiaksia, vedestä ennustamista hydromantiaksi ja maasta ennustamista geomantiaksi. Näistä neljästä lajista on olemassa lukuisia erilaisia muunnoksia, kuten lyknoskopia, amenoskopia, pegomantia tai halomantia. Maasta ennustamisen menetelmät liittyvät yleensä maahan heitettäviin esineisiin kuten kiviin tai luihin. Tunnetuin elementtejä käyttänyt ennustaja on Nostradamus, jonka kerrotaan ennustaneen vedestä heijastuneen kynttilän liekin avulla.

Ihmiskunta

Ihmiskunta sijoitetaan uskonnollisessa ja okkulttisessa ajattelussa eräänlaiseen keskipisteeseen, usein kolmen maailman keskikohtaan. Ihmisessä on nähty mikrokosmos eli vastaavuus makrokosmokselle, ja siksi on ajateltu että ihmisen fyysisestä olomuodosta voidaan päätellä paitsi persoonallisuuteen, myös yksilön tulevaisuuteen liittyviä asioita. Tähän ennustamisen lajiin kuuluvat erilaiset ihmisten fysiologiset piirteet, kuten kasvojen piirteet tai kämmenen muodot ja uurteet. Tähän liittyviä ennustamisen lajeja ovat muun muassa palmistria, karomantia ja alun perin ennustusmenetelmänä käytetty frenologia.

Sanat ja kirjaimet

Kirjaimista ja sanoista ennustaminen voi yksinkertaisimmillaan olla eräänlainen "onnenpyörä", jota pyöräyttämällä osoitin pysähtyy tiettyyn kohtaan. Helppo menetelmä on myös bibliomantia, jossa avataan Raamattu tai muu kirja satunnaisesta kohdasta. Grammatomantialla voidaan tarkoittaa esimerkiksi Ouija-lautaa, jota käytetään usein spiritistisissä istunnoissa. Numeroista ennustamiseen liittyvät muun muassa nopan heittäminen ja numerologia, jossa sanoista ja kirjaimista lasketaan numero- tai lukuarvoja. Myös erilaiset symbolit voi lukea kuuluvaksi tähän ryhmään. Kortit kuten Tarot ovat suosittuja ennustusvälineitä, ja myös riimuja on käytetty ennustamisessa.

Eläimet

Eläimistä ennustamiseen kuuluvat muun muassa alektromantia, jossa kukko laitetaan jyvistä tehdyn ympyrän sisälle, jossa jokaisen jyvän kohdalla on kirjain. Kukon nokkimista jyvistä voidaan siten muodostaa sanoja. Ikthyomantiassa tarkkaillaan kalojen liikkeitä vedessä, kun niille heitetään ruokaa. Yksi vanhimmista ennustusmuodoista on eläinten sisälmyksistä ennustaminen. Tätä harjoittivat muun muassa antiikin Rooman haruspeksit, ja se on ollut tunnettu myös Suomessa.

Kasvit

Kaikkien tuntema menetelmä on floromantia eli kukista ennustaminen, jossa nypitään kukasta terälehdet yksi kerrallaan. Samalla luetellaan vaihtoehtoja (kuten rakastaa - ei rakasta), ja tulos on se vaihtoehto joka osuu viimeisen terälehden kohdalle. Muita kasveista ennustamisen mentelmiä ovat muun muassa teen tai kahvin poroista ennustaminen eli tasseomantia.

Metallit ja kivet

Kivistä ennustamisen tunnetuin muoto lienee kristallipallosta ennustaminen eli krystallomantia. Useimmille tuttu metallin avulla ennustamisen muoto on uudenvuoden rituaali, jossa sulaa tinaa kaadetaan vesiastiaan, ja jähmettyneestä muodosta tulkitaan tulevan vuoden tapahtumia. Katoptromantiassa ennustamiseen käytetään peiliä.

Henget ja demonit

Henkien tai demonien kutsuminen eli manaaminen on eräs vanhastaan tunnettu keino salattujen tietojen saamiseen. Tämä on perinteisesti tiedetty vaikeaksi, sillä useimmissa menetelmissä täytyy tietää tarkkaan kutsuttujen henkien nimet sekä esimerkiksi kuun tai muiden planeettojen liikkeistä riippuvat ajat, jolloin manaaminen voidaan suorittaa. Useissa grimoireissa on listattu erityisesti sellaisia demoneja, joiden on tiedetty olevan taitavia tulevaisuutta koskevissa tiedoissa. Joissakin kiinalaisissa teksteissä kerrotaan, että ainoastaan I Ching olisi suojattu demonien toimilta, kaikkiin muihin ennustusmenetelmiin ne sen sijaan voisivat vaikuttaa.

Kuolleiden manaamista kutsutaan nekromantiaksi, vaikka termi viittaakin ruumiiden käyttämiseen apuna ennustamisessa. Tulevaisuutta koskevan tiedon hankkimiseen kuolleilta kutsutaan myös skiomantiaksi. Ehkä tunnetuin esimerkki skiomantiasta on kertomus Raamatun kuningas Saulista, joka pyysi noitaa manaamaan esiin profeetta Samuelin hengen.

Suomalaiset ennustajina

Suomalaiset ovat ennustaneet monilla tavoilla. Säätä on ennustettu luonnossa esiintyvistä merkeistä, kuten säätilan, lumen määrän, marjojen määrän ja monien muiden tekijöiden avulla. Eräs sään ennustamiseen käytetty väline on katolle tai katonrajaan asetettu puupalkki, jonka muutokset säätilan mukaan tulkittiin merkeiksi tulevasta säästä.
Nuoret ja naimattomat ovat ennustaneet tulevaa avio-onneaan ja puolisonsa laatua. Puolison haamun on usein toivottu näyttäytyvän suoritetun taian jälkeen unessa tai jopa valveilla. Juhlapäivät ovat olleet erityisen otollisia ennustuksen tekemiseen.
Arpa on Suomessa tarkoittanut alun perin ennustamiseen käytettyä esinettä, esimerkiksi luunpalasta. Arpa heitettiin, ja arvan paikan ja asennon perusteella ennustettiin.

Oraakkeli

Oraakkeli (lat. oraculum) tarkoittaa jumalan antamaa vastausta esitettyyn kysymykseen. Oraakkelilla voidaan tarkoittaa myös paikkaa, jossa vastauksia annetaan, tai myöhemmässä kielenkäytössä ihmistä, joka vastaukset antaa. Vastaukset kysymyksiin välitettiin tyypillisesti esimerkiksi meedion tai pappien kautta. Tämä jätti välittäjille mahdollisuuden vaikuttaa neuvojen pyytäjiin.
Antiikin Kreikassa Delfoissa sijaitsi kuuluisa Apollonin oraakkeli. Muita Apollonin oraakkeleita oli Didymassa ja Klaroksessa. Zeuksen oraakkeleita oli Dodonassa ja Olympiassa. Myös Italiassa oli useita huomattavia oraakkeleita, esimerkiksi Cumaessa.
Oraakkelien toiminta loppui kristinuskon yleistyessä 300-luvulla.
Myös muissa kulttuureissa esiintyy oraakkelien kaltaisia ilmiöitä.

Delfoin oraakkeli

Delfoin oraakkeli

Antiikin Kreikan Delfoi (kreik. Δελφοί) oli kautta antiikin maailman kuuluisa oraakkelistaan. Ennuspapitar Pythia lausui Apollonin temppelissä haltioituneessa tilassa sekavia ennustuksia vastauksena niihin kysymyksiin, joita hänelle esitettiin. Apollonin papit tulkitsivat näitä ennustuksia ja pukivat ne runomuotoon. Muun muassa kreikkalainen kirjailija Plutarkhos toimi Delfoin pappina ennen kirjailijan uraansa.
Temppelissä pidettiin aina kolmea tyttöä; kaksi oli palvelusvalmiina ja kolmas oli harjoitettavana. Ilmeisesti kuitenkin varsinaiseen ennustustoimeen "neito" pääsi vasta 50 vuotta täytettyään. Papitarten täytyi pysyä neitsyinä, syödä määrättyä ruokaa ja noudattaa säännöllisiä ja tarkoin järjestettyjä elämäntapoja.
Pythian sekava tila saatiin mahdollisesti aikaan niin, että häntä pidettiin ennen tehtäväänsä nälässä, sekä kidutettiin ja suggeroitiin. Kuitenkin uskottavamman selityksen mukaan temppelin lattiassa olevasta raosta nousi myrkyllisiä tuliperäisiä kaasuja, jotka saivat aikaan transsitilan. Myös laakerinlehtien pureskelu saattoi edesauttaa transsitilaan joutumista.
Carl Grimbergin Kansojen historian mukaan ”oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä.”

sunnuntai 17. joulukuuta 2006

hiljaiseloa

on ollut viimepäivät. talvelta näyttää sittenkin ja jos kohta pääsisi jouluilemaan. lumen myötä tuli heti valoisampaa ja juhlavampaa.
odottavaisena olen minäkin projektin suhteen. kaipailen juttelua ja avointa oloa, joka tuli heti parin harjoituskerran jälkeen. demoja ja tutkiskelua, puuhailua ja jorailua, lämppäreitä ja loppukeskusteluja. liukastelua ja kompastelua ja naurua ja onnistumista ja melkein onnistumista ja äänettömyyttä ja äänekkyyttä. uusia ja vanhoja asioita.

hmh. eipä ole kovin konkreettinen ensimmäinen blogitekstini.

kirjoitelkaa kaikki tänne. ja toivottavasti näemme pikkuisissajouluissa keskiviikkona.

toivoopi johanna

Vieläkkö pari viikkoa?

Ihan julumettua on semmonen toiminta. Joulun voisi kääriä johonkin ympäristöystävälliseen materiaaliin ja postittaa sen vaikka heinäkuulle pois jaloista pyörimästä, mutta kun enää ei kerkeä joulupostimerkeillä.
Ja muuten tulisi se niin tavattoman kalliiksi.
On siis tyytyminen siihen, että ihanat ja vallattomat päivät(lue = illat) teatterilla siirtyvät tuonnemmaksi. Mutta sitten niitä päiviä onkin, ja paljon.
Minulla on semmonen posiviivinen kutina itselläni tästä meidän porukasta, näin äkkiseltään kahden harjoituskerran jälkeen sanottuna.
Saadaan varmasti mielenkiintoista materiaalia aikaseksi ja ulos tuotettua.

Olen päässyt pelkkien kirjojen muovittamisen ihanalta saarrekkeelta kokonaisvaltaisempaan kirjojen entisöintiin, ja se puuha pitää minut suurinpiirtein tyytyväisenä tämän välttämättömän kaksi väliviikkoa. Tosin saatan satunnaisesti purnata siskolleni puuron keiton ja pyykkäämisen välissä.

Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Onhan minulla toki muutakin "elämää" kuin projektimme, ah, niin nuori ja hauras, mutta tunnustan; olen täysin hurahtanut siihen toimintaan.
Päällimmäiseksi jäi hyvin itsekäskin ajattelumalli, että mitä kaikkea minä tulenkaan vielä oppimaan niin itsestäni kuin teatterin hurmaavasta maailmasta..

Innosta mykkyrällä: Seela-Elisa

perjantai 15. joulukuuta 2006

Sata vuotta sitten...

...vuonna 2006 suomalainen teatteri voi paksusti. Yli kolme miljoonaa suomalaista nautti esitystaiteen hedelmistä vuosittain. Alueteatterit, kiertävät ryhmät ja pienten paikkakuntien piskuiset harrastajateatterit pitivät huolen siitä, että jokaisella kansalaisella oli mahdollisuus käydä teatterissa kotipaikkakunnallaan tai ainakin sen liepeillä. Valtion tukemia kunnallisia teattereita oli viitisenkymmentä. Niissä tehtiin vaihtelevan tasoista teatteria, mutta tehtiin, ammattitaidolla, sydämellä, rakkaudesta teatteriin. Tukien rajamailla hiiviskeli toinen joukko teatteririntamia, joita kutsuttiin vapaiksi ryhmiksi. Niiden arki oli jatkuvaa taistelua leivän ja juuston puolesta ja niidenkin teatterikieli kirjavaa ja monisyistä. Kunnanisät ja -äidit kävivät tiiviisti neuvotteluja teattereiden edustajien kanssa ja pyrkivät hekin omalta osaltaan rakentamaan suomalaisen teatterin tulevaisuudelle edes jonkinlaisia julkisia puitteita. Kaupallinen teatteri löi leiville. Suurissa helsinkiläisissä teattereissa taputettiin seisaaltaan ennen näytöksiä esitettäville digitaalisille mainoksille. Yhteisöteatterin, terapiateatterin ja soveltavan draaman monet muodot lisivät. Taiteilijat kiersivät vanhainkodeissa, yritysten pikkujouluissa ja opiskelijoiden talvipäivillä esittämässä monologejaan ja soveltamassa osaamistaan uusien ympyröiden tarpeisiin. Kokeellinen teatteri hautautui nykytaiteen temppeleihin, alan kouluihin ja Ruuhka-Suomen tunkkaisiin kellareihin etsien teatterille uusia muotoja, kysymyksiä ja rajoja ylitettäväksi. Kentällä keskusteltiin teattereiden henkilökuntien stressistä, kiireestä, rakenteiden jäykkyydestä, uudesta poliittisesta, uudesta taiteellisesta, teknologian ja teatterin tai teatterin ja aktivismin suhteesta, yhteiskunnallisen ahdingon kasvamisesta, ihmiskeskeisyydestä, pertsasta ja kilusta, turhista koulutuksista, indeksikorotuksista, tärkeistä nimityksistä, tärkeilevistä nimistä, kasvavasta työttömyydestä ja murroksen mahdollisuudesta. Kajaanissa paikallinen teatteritoiminta vietti satavuotisjuhlallisuuksiaan pramein menoin. Teatteri kulki suomalaisen laitosteatteritoiminnan eturintamassa taiteellisesti korkeatasoisine ja katsojat haastavine tulkintoineen klassikoista ja uudesta suomalaisesta draamasta. Kaupunkiin oli vuosituhannen alussa perustettu myös piskuinen harrastajateatteri. Taloudellisesta ahdingosta ja huomisen huolesta riippumatta teatteritaiteella meni kohtuullisen hyvin. Näin siis vuonna 2006.

torstai 14. joulukuuta 2006

lähellä

niinpäsenniin.

hyvä mieli, luottavainen olo, välistä jopa valmis, siis tähän, jäi minullekin. hieman on hirvittänyt ajan puute, siis kevään suhteen. neljä kuukautta saattaa tuntua pitkältä periodilta, mutta tällaiselle tutkivalle ja yhteisöä rakentavalle työtavalle se on jonkin sortin minimi. toisaalta mukavaa, että joutuu ja pääsee asettamaan itsensä alttiiksi uudelle, aloittamaan alusta, kampeamaan ikuisia soita ja haastamaan itsensä ylittelemään unelmiensa kynnyksiä. toisin sanoen, hokien: olen iloinen ja luottavainen, että olemme tämän äärellä koolla.

genellä vedellään laulujutun viimeistä putkea. valopöydän takaa on ihanaa nauttia esitystä. tarkastella sitä sivullisen, fiilistelijän, teknikon silmin. väki on poistunut vedoista otettuina, onnellisen oloisina. "tätä lisää", "aivan hurmaavaa", "kuulitko pappa, rakastelu ei kannata", "täytyy kutsua kaikki", "tulen uudestaan"... kenties näin kaamosaikaan juuri tämänkaltaisten, nautinnonsekaisten ja ihanasti ilahtuneiden kokemusten saaminen on sitä anteliainta, jota teatteri meille tarjoaa.

meidän suuntamme on toisaalla, ja kuitenkin, kokemuksen itsensä valossa, lähellä.

eino

keskiviikko 13. joulukuuta 2006

hyvä!

"Taivas-asiat, ne ovat lähellä sydäntäni, varmaan myös teidän sydäntänne lähellä, ja myös aivoja, koska aivot ovat lähempänä taivasta kuin sydäntä. Siksipä uskonkin että uskon-asiat ovat pään-asioita, ja pää-asiat taas, ne kuuluvat kypärän alle. Ja jos kypärä on komea, niin silloin se näyttää hyvältä. Hyvältä näyttää!!"
-Martti Servo

Hyvältä näyttää, ja tuntuu. Eilen oli tosi hyvä fiilis harjoitusten jälkeen. Tai vielä parempi sitten tänään päivällä. Meillä on kohta esitys, mutta itellä pyörii vaan 2100harjotukset päässä. Touhu muistuttaa tosi paljon vuoden takaista työstöä, ja sitä ei kevään jälkeen semmosta ole ollutkaan, niin pitkästä aikaa "kerhoilu" tuntuu tosi mukavalta. Saakelström vaan ku on tuo työharjoittelu niin on kaikki päivät niin väsynyt. Ihan narri pois, ku illalla känpille pääsee, samaanpakettiin taju. Uni maittaisi ja kerrankin tulisi ajoissa mutta kun ei ehi nukkumaan ennenku joskus yhden aikaan, se jää se uni jähimään! Hijas ku suo, 28bit-modem!

Eilinen unelmakatselmus herätti jollainlailla vasta tänään ekan kerran pohtimaan päällimmäistä aihetta enemmänkin. Itsellä ei ole hinkua lavan puolelle eikä esittämään, mutta odotan silti saavani tästä produktiosta paljon irti. Omaa tulevaisuutta erityisesti tämän harrastuksen ja tämän kaupungin kautta katseltuna, tai toivottuna, miten sen nyt ikinä käsittääkään. Minulla ei ole oikeastaan näyttelemisen alalla unelmia, juuri minkäänlaisia. Silti minua kiinnostaa teatteri kokonaisuutena, mihin se kehittyy ja mihin se kykenee. Jossain vaiheessa aiempia produktioita olen turhautunut jostain syystä koko toimintaan, siinä olisikin itsetarkkailun paikka että mistä moinen johtuu. Tässä kaupungissa minä toivoisin pysyväni, ja ennenkaikkea viihtyväni. Sitä ainakin etsin.
terveisin juho

tiistai 12. joulukuuta 2006

Kevään aikataulut

Aika
Tammikuu
Ke 3.1. klo 16:30-21:30
To 4.1. klo 16:30-21:30
La 6.1. klo 12-18
Su 7.1. klo 13-18
Ti 9.1. klo 18-22
Ke 10.1. klo 18-22
To 11.1. klo 18-22
Ma 15.1. klo 18-22
Ti 16.1. klo 18-22
Ke 17.1. klo 18-22
Su 21.1. Paskan näytelmän esitys klo 16 Generaattorilla, kaikki katsomaan!
Ti 23.1. klo 18-22
Ke 24.1. klo 18-22
Ti 30.1. klo 18-22
Ke 31.1. klo 18-22
Yht. 14 + Paska

Helmikuu
To 1.2. klo 18-22
Ma 5.2. klo 18-22
Ti 6.2. klo 18-22
Ke 7.2. klo 18-22
To 8.2. klo 18-22
La 10.2. klo 12-18
Su 11.2. klo 12-18
Ti 13.2. klo 18-22
Ke 14.2. klo 18-22
To 15.2. klo 18-22
Ma 19.2. klo 18-22
Ti 20.2. klo 18-22
Ke 21.2. klo 18-22
To 22.2. klo 18-22
Ma 26.2. klo 18-22
Ti 27.2. klo 18-22
Ke 28.2. klo 18-22
Yht. 17

Maaliskuu
To 1.3. klo 18-22
La 10.3. klo 16-22
Su 11.3. klo 15-21
Ma 12.3. klo 18-22
Ti 13.3. klo 18-22
Ke 14.3. klo 18-22
To 15.3. klo 18-22
Ma 19.3. klo 18-22
Ti 20.3. klo 18-22
Ke 21.3. klo 18-22
La 24.3. klo 12-18
Su 25.3. klo 12-18
Ti 27.3. klo 18-22
Ke 28.3. klo 18-22
To 29.3. klo 18-22
Pe 30.3. klo 18-22
La 31.3. klo 18--> illanvietto jossain
Yht. 15 + 1

Huhtikuu
Ma 9.4. klo 18-22
Ti 10.4. klo 18-22
Ke 11.4. klo 18-22
To 12.4. klo 18-22
La 14.4. klo 11-18
Su 15.4. klo 12-18
Ma 16.4. klo 18-22
Ti 17.4. klo 18-22
Ke 18.4. klo 18-22
To 19.4. klo 18-22
Su 22.4. klo 13-19
Ma 23.4. klo 17:30-22
Ti 24.4. klo 17:30-22
Ke 25.4. klo 17:30-22
To 26.4. klo 17:30-22
Pe 27.4. klo 17:30-22
La 28.4. klo 19 ensi-ilta
Ma 30.4. klo 19 toinen esitys
Yht. 16 + 2

Toukokuu
Ke 2.5. klo 19 kolmas esitys
To 3.5. klo 19 neljäs esitys
La 5.5. klo 19 viides esitys
Su 6.5. klo 17 kuudes esitys
Ti 22.5. klo 19 seitsemäs esitys
Ke 23.5. klo 19 kahdeksas esitys
To 24.5. klo 19 yhdeksäs esitys
La 26.5. klo 19 kymmenes ja viimeinen esitys
Yht. 0 + 8

perjantai 1. joulukuuta 2006

Tulevaisuuteen kurkottavasta katseesta

Onko tulevaisuuteen mahdollista nähdä? Katsoa, ylipäätään? Millainen tuo katse on? Mihin katsomme, kun kuvittelemme katsovamme ajassa eteenpäin (tai taaksepäin), kun yritämme liikkua tästä hetkestä toisiin, fiktiivisiin, unohtuneisiin, ei-vielä-todentuneisiin, muistin varassa oleviin häivähdyksiin toisesta ajasta? Mitä täällä tapahtuu 94 vuoden päästä? Mitkä unelmat, pelot, ennustukset ovat käyneet toteen? Mitä voimme tietää, mitä ylipäätään otaksua tulevaisuudestamme?

Nähtyäni Kivet suuhun -esityksen ja muistettuani keväällä teatterilla tehtävän "Kajaani kymmenen vuoden päästä" -esityksen, huomasin että tämä aihe, nämä kysymykset ovat kovasti tapetilla juuri nyt. Täällä Kaenuussa, ja toki muuallakin. Kivet suuhun oli kaikessa raikkaudessaan, ei-ilmeisyydessään, leikkisyydessään ja lämmössään hyvin lohduton kokemus minulle. Näinkö mustana nuoret näkevät tulevaisuutensa? Näinkö vähän lohtua, toivoa, unelmia nuorissa on nähty? Pimeää on. Paljon. Kuka täällä ylipäätään maalaa tulevaisuuksiaan, tulevaisuuksiamme muilla kuin mustan sävyillä? Ei auta kuunnella ajatuksia siitä, kuinka se "nuorten huumori nyt vain on niin mustaa" - - minusta esitys heijasteli nuorten ajatusten kuvauksissaan niin paljon enemmän enemmän voimattomuuden, pessimismin, vastuun painon, pelon, luovuttamisen ja kyynisyyden ilmapiiriä kuin huumorin, lämmön, rohkeuden, elämänuskon. En tiedä, ehkä oma kokemukseni tästä alueesta on vain valoisampi kuin heillä.

Samansuuntaista lohduttomuutta on havaittavissa myös teatteria ja sen tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa. "Teatteri on menettänyt viimeisen 30 vuoden aikana arvovaltansa vapaaehtoisesti muualle". "Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kaikki teatteri tapahtuu kellareissa ja kaduilla". "Valtion tukemia teatteritaloja ei ole enää vuonna 2100". Verotaakka laulaa, juustohöylä pauhaa, kuilu kentän toimijoiden välillä syvenee, politiikan alue kaventuu, raha ratkaisee, kellareissa ei käy kukaan, kaduilla taiteilevat ovat pellejä, musikaalit on se kieli jolla ihmiset haluaa seurustella esitysten kanssa...

On selvää, että tämän, usein puitteisiin, teatterin oikeutukseen ja tekemisen ehtoihin liittyvän keskustelun ja synkistelyn ohitse ja lävitse on päästävä. Että meidän tehtävämme on toimia jonkinlaisina unennäkijöinä tai uneksijoina, jotka pyrkivät katsomaan toisaalle, katsomaan toisia reittejä, ehdottamaan suuntia, polkuja, unia, joita täällä ei olla vielä nähty, joista täällä ei vielä puhuta, uneksita. Unelmat kertovat meille siitä ihmisestä, joksi olemme tulossa. Ne ovat hauraita, etiäisen kaltaisia, ne toteutuvat kuuntelun keinoin, eivät väkivaltaisina malleina, ohjelmina, julistuksina. Mutta mitä on olla se ihminen, miltä se tuntuu?

Hmmh. Pian pääsemme tämän jutun ja toistemme äärelle. Odotan sitä.

eino