Nyt näyttää uhkaavasti siltä että meillä on keikka marraskuussa. Ne päivät jotka kantsii ruksata kalenteriin ovat siis 30.10.-4.11.
eino
tiistai 29. toukokuuta 2007
maanantai 28. toukokuuta 2007
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
perjantai 25. toukokuuta 2007
maaleja, signaaleja
jos meidän esityksemme olisi heikko signaali (early warning indicator) jostakin tulevasta, miten esitystä pitäisi lukea, tulkita? millaisen vision esitys kohtauksillaan, harjoitteillaan, esityspaloillaan kokoaa?
vuoteen 2100 emme mitenkään näe, mutta ehkä jotakin vuodesta 2017 tai niiltä hujakoilta kykenemme sanomaan, erityisesti siitä missä itse menemme. muutamia pointseja, joihin alan uskoa
-muuttotappio kääntyy voitoksi. jos ei koko kainuun, niin ainakin tämän yhteisön (laajasti ymmärrettynä) mittakaavassa. tekijöitä, taiteilijoita, esiintyjiä jne. alkaa muuttaa takaisin maisemiin. osa heistä on hankkinut ammatin, koulutuksen, osa palaa ilman sitä. yhteisömme ja teatterimme imu kasvaa ja se on myös suurin syy muuttokulun u-käännökseen.
-jonkinlainen uusi, avoin, aidosti vasemmistolainen (siis ei-ulos-sulkeva) solidaarisuusliike syntyy teatterintekijöiden välille ympäri maata. edunvalvonnan, taloudellisten ongelmien ja muiden murheenkryynien läpäisemä kenttä löytää avaimen liittoutumiseen, sitoutumiseen. tämä sakki on siinä mukana. (jollain tapaa tämän solidaarisuusliikkeen synty on jo käynnissä.)
-kht alkaa imuttaa mielenkiintoisia tekijöitä laajalti ympäri maata jo teatteri 2100-sarjan jälkeen. imu ei kohdistu vain vetäjiin, ohjaajiin, vaan myös esiintyjiin, suunnittelijoihin, teatterityöntekijöihin jne. teatteri näkyy ja erottuu edelleen, mutta hahmottaa tehtävänsä enemmän tekijöitä yhdistävänä, liimaavana voimana kuin erottujana. tietty vapaus ja temmellyskenttähenkisyys korostuu myös - mahdollisuus tutkia ja tehdä kaikkea sitä mitä missään muualla ei voi tehdä.
-suhde yleisöön ja katsojiin elävöityy ja elimellistyy. puheet elitismistä voi haudata. paikallisuus ja paikalliset aiheet tekevät kht:n toiminnasta entistä juurevamman ja tärkeämmän kaupunkilaisille. sama tendenssi jyllää muualla. uutta yleisöä löytyy ristiretkiltä selkeästi kohdennettuihin (esim. armeijaa käyville tehtyihin) esityksiin. tälle katsojakunnalle teatterista tulee "yhtä tärkeä kuin sähkö, lämpö tai vesi".
-teatteri jalkautuu katukuvaan tapahtumien, ulkoilmaesitysten, uusien esitystilojen haltuunoton sekä osallistavan ja soveltavan teatterin esiinnnousun kautta. syntyy uusia tapahtumia, jotka alkuun yhdistelevät, miksailevat vanhoja ja synnyttävät lopulta aidosti uusia jopa niin pitkälle, että voidaan alkaa puhua uusista (esitys)taidemuodoista
-osallistavuuden, uuden teatterin, nykyteatterin, kokemusteatterin jne. perinteet meillä ja muualla nivoutuvat entistä eheämmin yhteen myös perinteisten, nk. vanhojen muotojen kanssa. syntyy esityksiä, jotka purkavat vanhaa, mutta myös hyödyntävät vanhoja muotoja (esim. musikaalikieltä) ja uittavat niiden sisään "salakavalin" keinoin uuden teatterin mesitsejä. vanhojen muotojen haltuunoton kautta avautuu mahdollisuus puhutella massoja.
...jatkuu...
eino
vuoteen 2100 emme mitenkään näe, mutta ehkä jotakin vuodesta 2017 tai niiltä hujakoilta kykenemme sanomaan, erityisesti siitä missä itse menemme. muutamia pointseja, joihin alan uskoa
-muuttotappio kääntyy voitoksi. jos ei koko kainuun, niin ainakin tämän yhteisön (laajasti ymmärrettynä) mittakaavassa. tekijöitä, taiteilijoita, esiintyjiä jne. alkaa muuttaa takaisin maisemiin. osa heistä on hankkinut ammatin, koulutuksen, osa palaa ilman sitä. yhteisömme ja teatterimme imu kasvaa ja se on myös suurin syy muuttokulun u-käännökseen.
-jonkinlainen uusi, avoin, aidosti vasemmistolainen (siis ei-ulos-sulkeva) solidaarisuusliike syntyy teatterintekijöiden välille ympäri maata. edunvalvonnan, taloudellisten ongelmien ja muiden murheenkryynien läpäisemä kenttä löytää avaimen liittoutumiseen, sitoutumiseen. tämä sakki on siinä mukana. (jollain tapaa tämän solidaarisuusliikkeen synty on jo käynnissä.)
-kht alkaa imuttaa mielenkiintoisia tekijöitä laajalti ympäri maata jo teatteri 2100-sarjan jälkeen. imu ei kohdistu vain vetäjiin, ohjaajiin, vaan myös esiintyjiin, suunnittelijoihin, teatterityöntekijöihin jne. teatteri näkyy ja erottuu edelleen, mutta hahmottaa tehtävänsä enemmän tekijöitä yhdistävänä, liimaavana voimana kuin erottujana. tietty vapaus ja temmellyskenttähenkisyys korostuu myös - mahdollisuus tutkia ja tehdä kaikkea sitä mitä missään muualla ei voi tehdä.
-suhde yleisöön ja katsojiin elävöityy ja elimellistyy. puheet elitismistä voi haudata. paikallisuus ja paikalliset aiheet tekevät kht:n toiminnasta entistä juurevamman ja tärkeämmän kaupunkilaisille. sama tendenssi jyllää muualla. uutta yleisöä löytyy ristiretkiltä selkeästi kohdennettuihin (esim. armeijaa käyville tehtyihin) esityksiin. tälle katsojakunnalle teatterista tulee "yhtä tärkeä kuin sähkö, lämpö tai vesi".
-teatteri jalkautuu katukuvaan tapahtumien, ulkoilmaesitysten, uusien esitystilojen haltuunoton sekä osallistavan ja soveltavan teatterin esiinnnousun kautta. syntyy uusia tapahtumia, jotka alkuun yhdistelevät, miksailevat vanhoja ja synnyttävät lopulta aidosti uusia jopa niin pitkälle, että voidaan alkaa puhua uusista (esitys)taidemuodoista
-osallistavuuden, uuden teatterin, nykyteatterin, kokemusteatterin jne. perinteet meillä ja muualla nivoutuvat entistä eheämmin yhteen myös perinteisten, nk. vanhojen muotojen kanssa. syntyy esityksiä, jotka purkavat vanhaa, mutta myös hyödyntävät vanhoja muotoja (esim. musikaalikieltä) ja uittavat niiden sisään "salakavalin" keinoin uuden teatterin mesitsejä. vanhojen muotojen haltuunoton kautta avautuu mahdollisuus puhutella massoja.
...jatkuu...
eino
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
lipuista ja vapareista
Tein perjantain suhteen sellaisen päätöksen että se on ilmaisnäytös kaikille, laitoin tästä tiedotettakin. Torstainakin voitte tuoda kavereita ilmaiseksi, ei-kaverit saavat maksaa. La normaalit hinnat. La alkaa olla tukossa.
Tilanne klo 14:21
to 14 varausta
pe 6 varausta
la 35 varausta
Tilanne klo 14:21
to 14 varausta
pe 6 varausta
la 35 varausta
tiistai 22. toukokuuta 2007
Karhuuun poika sairastaa häntäää hellikääämmme..
Tai niinkuin kuulin aina pienenä: Karhun poika sai rastaan, häntä hellii käärme.
Nooh.
Olen siis pipinä.
Kumpa olisikin nyt kaikki yhtä mewiä.
Tuossa laskeskelin, että annoin Hirvelle suukon sunnuntaina, ja Orava joi samasta pullosta! Voilaa! Kohta on koko poppoo taudissa.
Jippijaijee.
Minulla on siis jonkin tasoinen nielutulehdus, huomenna tiedän lisää kun käyn uudestaan tohtorilassa.
Olen koettanut pestata Sutta laulamaan loppulaulua, jos minun kurkussa on kuuma peruna vielä to, mutta Susi ei lämpene ajatukselle. Hän tarvitseekin nyt meijän kaikkien tukea.
Voi hyvänen aika että mä haisen valkosipulille!
On siis turha odottaa Milla Magiaa iltateelle..
No, aina ei voi voittaa.
Tuli tuossa muuten yks päivä mieleen, että miten ihanassa ja sopuisassa seurassa sitä metsässä istutaankaan.. :
Me tytöt (Hirvi änt ai) esitetään poikaelukoita, joille tulee homoromanssi, ja sitten mä vikittelen Sammakkoa, joka on fiimeil, ja siitä Hirvi tulee mustasukkaseksi, vaikka mä lopussa sanonkin Hirveä kultasekseni vaikka sillä on oma emäntä, josta mä oon katkera ja sillä sen emännällä on minusta paska maku.. Ja Hirvi on vielä kaiken lisäksi ekshibitionisti.
Orava on tiukkapipoinen, Hirven taipumuksia karsastava she-male, jolla on vaikeuksia saada silmänsä pysymään ruodussa ja jolla on selkeesti alkoholin kanssa ongelma.
Sudelle, tuolle ihmeellisesti parantuvalle ja innokkaalle otukselle ja Jänö viisvuotta-poijannulikalle tulee salamarakkaus ,ja Kettu senkun vittuilee, vaikka onkin älykkäin meistä.
Pesukarhu heittää älytöntä ja uhkaavaa läppää, ja Pöllö on suhteellisen eristäytyvää sorttia.
Onneksi on Kertoja, joka pitää kaiken tämän ohjaksia käsissään.
:D
Jos en olisi vegaani, söisin nyt hunajaa ja raapisin karvaista selkääni.
Seelis
Nooh.
Olen siis pipinä.
Kumpa olisikin nyt kaikki yhtä mewiä.
Tuossa laskeskelin, että annoin Hirvelle suukon sunnuntaina, ja Orava joi samasta pullosta! Voilaa! Kohta on koko poppoo taudissa.
Jippijaijee.
Minulla on siis jonkin tasoinen nielutulehdus, huomenna tiedän lisää kun käyn uudestaan tohtorilassa.
Olen koettanut pestata Sutta laulamaan loppulaulua, jos minun kurkussa on kuuma peruna vielä to, mutta Susi ei lämpene ajatukselle. Hän tarvitseekin nyt meijän kaikkien tukea.
Voi hyvänen aika että mä haisen valkosipulille!
On siis turha odottaa Milla Magiaa iltateelle..
No, aina ei voi voittaa.
Tuli tuossa muuten yks päivä mieleen, että miten ihanassa ja sopuisassa seurassa sitä metsässä istutaankaan.. :
Me tytöt (Hirvi änt ai) esitetään poikaelukoita, joille tulee homoromanssi, ja sitten mä vikittelen Sammakkoa, joka on fiimeil, ja siitä Hirvi tulee mustasukkaseksi, vaikka mä lopussa sanonkin Hirveä kultasekseni vaikka sillä on oma emäntä, josta mä oon katkera ja sillä sen emännällä on minusta paska maku.. Ja Hirvi on vielä kaiken lisäksi ekshibitionisti.
Orava on tiukkapipoinen, Hirven taipumuksia karsastava she-male, jolla on vaikeuksia saada silmänsä pysymään ruodussa ja jolla on selkeesti alkoholin kanssa ongelma.
Sudelle, tuolle ihmeellisesti parantuvalle ja innokkaalle otukselle ja Jänö viisvuotta-poijannulikalle tulee salamarakkaus ,ja Kettu senkun vittuilee, vaikka onkin älykkäin meistä.
Pesukarhu heittää älytöntä ja uhkaavaa läppää, ja Pöllö on suhteellisen eristäytyvää sorttia.
Onneksi on Kertoja, joka pitää kaiken tämän ohjaksia käsissään.
:D
Jos en olisi vegaani, söisin nyt hunajaa ja raapisin karvaista selkääni.
Seelis
maanantai 21. toukokuuta 2007
Tällainen posti tuli YT:ltä, yhteisfestarin ajankohta siis hieman elää vielä!!!
Hei Eino!
Olette mitä lämpimimmin tervetulleita YT:lle!Meillä saattaa mennä kevään suunnitelmat pikkusen uusiksi (vierailijoista johtuen), ja siksi toivoisin, ettei tarkkaa aikaa tarvitsisi vielä päättää.Mahdollisimman pian tietenkin yritän saada asioita varmistumaan. Voi olla, ettäviikkoa tai kahta myöhäisempi aika olisi parempi.Aune varmaan kertoikin, että meillä on vierailevan ohjaajan jutun ensi-iltajuuri noihin aikoihin, enkä osaa sanoa sen lavastuksesta vielä mitään, muttaeipä meillä yleensä ole kovin suuria rakennelmia ollut. En usko että siitä tulee ongelmia. YT:laiset ovat perinteisesti päässeet ilmaiseksi katsomaan vierailuesityksiä ja toivoisin, että niin olisi tälläkin kertaa.
Olen samaa mieltä - YT sopii vierailupaikaksi luontevasti ja loistavasti. Olisi hienoa saada esityksenne tänne! Palaan asiaan heti kun tiedän aikatauluistamme enemmän, ja pidän kyllä mielessä viikon 10.
Aurinkoista kesän alkua!
Salla
Olette mitä lämpimimmin tervetulleita YT:lle!Meillä saattaa mennä kevään suunnitelmat pikkusen uusiksi (vierailijoista johtuen), ja siksi toivoisin, ettei tarkkaa aikaa tarvitsisi vielä päättää.Mahdollisimman pian tietenkin yritän saada asioita varmistumaan. Voi olla, ettäviikkoa tai kahta myöhäisempi aika olisi parempi.Aune varmaan kertoikin, että meillä on vierailevan ohjaajan jutun ensi-iltajuuri noihin aikoihin, enkä osaa sanoa sen lavastuksesta vielä mitään, muttaeipä meillä yleensä ole kovin suuria rakennelmia ollut. En usko että siitä tulee ongelmia. YT:laiset ovat perinteisesti päässeet ilmaiseksi katsomaan vierailuesityksiä ja toivoisin, että niin olisi tälläkin kertaa.
Olen samaa mieltä - YT sopii vierailupaikaksi luontevasti ja loistavasti. Olisi hienoa saada esityksenne tänne! Palaan asiaan heti kun tiedän aikatauluistamme enemmän, ja pidän kyllä mielessä viikon 10.
Aurinkoista kesän alkua!
Salla
on maanantai, minä uskon taiteeseen
Homma alkaa olla huipennusta vaille paketissa. Huutomerkkiin tai kujeilevaan puolipisteeseen olisi hienoa päättää. Lauantain veto oli lämmityksenomainen, mutta kelvollinen, sunnuntain ehtaa laatua. Oli kivaa kun Atro pyörähti maisemissa ja sanoi muutaman nasevan sanan. Kummasti olo kohentuu kollegan kehuista ja katseen takaa pilkottavasta aidosta nautinnosta...
Joku katsoja-asian märehtiminen sai omalta osaltani myös pienen päätepisteen. Se tuli oikeastaan jo lauantaina lievän frustraation kautta ja Atron tuumailut sunnuntaina vain vahvistivat asiaa: jos tällaisissa esityksissä rupeaa liikaa miettimään että miten tätä nyt myisi, koko homman hienouden menettää.
Esitys elää, hengittää ja voi hyvin. Paljon olemme antaneet, ja jonkinlaista "satoakin", vastalahjaa, rupeaa tihkumaan, ehkä yllättävistäkin urista. Esimerkiksi: minusta on jonkinlainen osoitus - ei tietysti vain tämän jutun, vaan koko Harrastajateatterin - toiminnan voimasta se, että eräs tietty saksofonisti päättää pitää välivuoden ja muuttaa maisemiin päästäkseen juttuihin mukaan. Siitä tulee otettu olo vähintään samalla tavalla kuin siitä, että joku vanha harmaahapsi toteaa, että tämä pitäisi valita Teatteritapaamiseen.
Viimeiset kolme jäljellä. Täällä. Ja toivon mukaan mahti taival festarin ja festareiden kanssa. Otetaan ajatukset niistä juhlana vastaan.
Joku katsoja-asian märehtiminen sai omalta osaltani myös pienen päätepisteen. Se tuli oikeastaan jo lauantaina lievän frustraation kautta ja Atron tuumailut sunnuntaina vain vahvistivat asiaa: jos tällaisissa esityksissä rupeaa liikaa miettimään että miten tätä nyt myisi, koko homman hienouden menettää.
Esitys elää, hengittää ja voi hyvin. Paljon olemme antaneet, ja jonkinlaista "satoakin", vastalahjaa, rupeaa tihkumaan, ehkä yllättävistäkin urista. Esimerkiksi: minusta on jonkinlainen osoitus - ei tietysti vain tämän jutun, vaan koko Harrastajateatterin - toiminnan voimasta se, että eräs tietty saksofonisti päättää pitää välivuoden ja muuttaa maisemiin päästäkseen juttuihin mukaan. Siitä tulee otettu olo vähintään samalla tavalla kuin siitä, että joku vanha harmaahapsi toteaa, että tämä pitäisi valita Teatteritapaamiseen.
Viimeiset kolme jäljellä. Täällä. Ja toivon mukaan mahti taival festarin ja festareiden kanssa. Otetaan ajatukset niistä juhlana vastaan.
sunnuntai 20. toukokuuta 2007
Kuitti.
Hyvä esitys tänään. Asiat meni niinkuin niiden suurin piirtein pitääkin ja se on minusta hyvä. Jaksoin vielä muka koneellekin kun kotiin asti pääsin.
Olen väsynyt. Vähän sekä että, fyysisesti ja henkisesti. Tuntuu vaan ettei jaksaisi nyt mitään eikä vähään aikaankaan. Sitä yrittää jaksaa tehdä ja olla. Nyt meinaa tulla raja vastaan. Stoppia.0 Pää on sekaisin kuin seinäkello, täynnä epäilyksiä ja pelkoa epäonnistumisesta. Vai voiko elämässä epäonnistua...nyt vähän tuntuu siltä. On kuitenkin asioita jotka lämmitävät oloa huomattavan paljon. Pieneltä tuntuvia, mutta niin suuria.
Sitä aina joskus onnistuu ohittamaan elämässä tärkeitä asioita ja ei tajua keskittyä siihen olennaiseen. On muka tärkeämpääkin tekemistä, vaikkei olisi tekemässä mitään. Nyt pelottaa ja huomennakin saattaa. Myöhemmin nauran vain tälle, mutta nyt ei paljon naurata. Tänään oivalsin erään sekuntin aikana yhden asian, joka on minusta ehkäpä tärkein asia tässä maailmassa ja ajassa. Välittäminen. Aito toisesta välittäminen ja ehkä jollain tavalla huolenpito. Eikä tämä ainostaan, vaan kun voi välittää ja luottaa siihen että sinusta myös välitetään, sinuun luotetaan, hyväksytään osaksi jotain kokonaisuutta, yhteisöä. Kun siinä yhteisössä saa olla, voi olla huoletta onnellinen. Huomioiden kokonaisuuden toimivuuden, että kaikki palaset palvelevat toisiaan. Kunnes kaikki hajoaa siihen, että ihmiset hajaantuvat omille teilleen ja löytävät, tai ovat löytämättä, jotain uutta korviketta, uutta yhteisöä johon asettua....ää...
Nyt tulee pääsisäinen pyörremyrsky. Kuin lähtis lentoon. Taidan tosiaan olla tulossa kipeäksi, ainakin tuntuu siltä kun joka paikkaa koskee, ja eniten aivoihin. Pari päivää vapaata nyt otan ihan ominluvin. Järjestelen päätäni parempaan kuntoon, niin ehkä kykenen jopa tekemään asioita, kuten vaikka ajamaan valoja Lemmitty -esitykseen. Nyt siis perinteistä avantgardea jo vuodesta....
Sammu
Olen väsynyt. Vähän sekä että, fyysisesti ja henkisesti. Tuntuu vaan ettei jaksaisi nyt mitään eikä vähään aikaankaan. Sitä yrittää jaksaa tehdä ja olla. Nyt meinaa tulla raja vastaan. Stoppia.0 Pää on sekaisin kuin seinäkello, täynnä epäilyksiä ja pelkoa epäonnistumisesta. Vai voiko elämässä epäonnistua...nyt vähän tuntuu siltä. On kuitenkin asioita jotka lämmitävät oloa huomattavan paljon. Pieneltä tuntuvia, mutta niin suuria.
Sitä aina joskus onnistuu ohittamaan elämässä tärkeitä asioita ja ei tajua keskittyä siihen olennaiseen. On muka tärkeämpääkin tekemistä, vaikkei olisi tekemässä mitään. Nyt pelottaa ja huomennakin saattaa. Myöhemmin nauran vain tälle, mutta nyt ei paljon naurata. Tänään oivalsin erään sekuntin aikana yhden asian, joka on minusta ehkäpä tärkein asia tässä maailmassa ja ajassa. Välittäminen. Aito toisesta välittäminen ja ehkä jollain tavalla huolenpito. Eikä tämä ainostaan, vaan kun voi välittää ja luottaa siihen että sinusta myös välitetään, sinuun luotetaan, hyväksytään osaksi jotain kokonaisuutta, yhteisöä. Kun siinä yhteisössä saa olla, voi olla huoletta onnellinen. Huomioiden kokonaisuuden toimivuuden, että kaikki palaset palvelevat toisiaan. Kunnes kaikki hajoaa siihen, että ihmiset hajaantuvat omille teilleen ja löytävät, tai ovat löytämättä, jotain uutta korviketta, uutta yhteisöä johon asettua....ää...
Nyt tulee pääsisäinen pyörremyrsky. Kuin lähtis lentoon. Taidan tosiaan olla tulossa kipeäksi, ainakin tuntuu siltä kun joka paikkaa koskee, ja eniten aivoihin. Pari päivää vapaata nyt otan ihan ominluvin. Järjestelen päätäni parempaan kuntoon, niin ehkä kykenen jopa tekemään asioita, kuten vaikka ajamaan valoja Lemmitty -esitykseen. Nyt siis perinteistä avantgardea jo vuodesta....
Sammu
torstai 17. toukokuuta 2007
Väärä paikka.
Onpa taas hienoa olla kesäteatterissa mukana. Vielä pari kokousta ennen kesää.
No mutta ei nyt pidä kiirehtiä asioiden edelle kun on tätä lemmittyäni vielä jäljellä ja kiva niin. Tuli vaan nyt fiiliksiä kesää ajatellen kun pääsen taas rhkä stagelle - toivottavasti. Nono.. Pari päivää ja taas vedetään tätä hellyyttävää ja hoitavaa lemmiskelyä, sai vaan siunaantua jostain meille katsoijia tai ei tuu kevättä eikä maistu mansikalta. Puspus..
Aika oikea, paikka väärä kesäteatterille. Tämä blogi. Mut silti nyt runoilen skeidaa tännekin. Ihan vaan kun tällä hetkellä musiikki on niin pirun hyvää (Hair Soundtrack).
Kevät jo väistyy
kesän tieltä
Ilma vihertää ja
luonto herää kukkaan.
Voi meitä,
eksyneitä.
Ilman määränpäätä
poukkoilemme,
tietoa siitä mitä tulevan pitää.
Vaan ei huolta,
ei keskitytä siihen.
Ollaan vaan ja nautitaan kesästä
ja toisistamme.
No huh. WTF?!
Sanoo Apina.
No mutta ei nyt pidä kiirehtiä asioiden edelle kun on tätä lemmittyäni vielä jäljellä ja kiva niin. Tuli vaan nyt fiiliksiä kesää ajatellen kun pääsen taas rhkä stagelle - toivottavasti. Nono.. Pari päivää ja taas vedetään tätä hellyyttävää ja hoitavaa lemmiskelyä, sai vaan siunaantua jostain meille katsoijia tai ei tuu kevättä eikä maistu mansikalta. Puspus..
Aika oikea, paikka väärä kesäteatterille. Tämä blogi. Mut silti nyt runoilen skeidaa tännekin. Ihan vaan kun tällä hetkellä musiikki on niin pirun hyvää (Hair Soundtrack).
Kevät jo väistyy
kesän tieltä
Ilma vihertää ja
luonto herää kukkaan.
Voi meitä,
eksyneitä.
Ilman määränpäätä
poukkoilemme,
tietoa siitä mitä tulevan pitää.
Vaan ei huolta,
ei keskitytä siihen.
Ollaan vaan ja nautitaan kesästä
ja toisistamme.
No huh. WTF?!
Sanoo Apina.
keskiviikko 16. toukokuuta 2007
tilanne on muuttunut, suorastaan huomattavasti
19.5. 6 varausta
20.5. 9 varausta
24.5. 2 varausta
25.5. 9 varausta
26.5. 25 varausta
20.5. 9 varausta
24.5. 2 varausta
25.5. 9 varausta
26.5. 25 varausta
maanantai 14. toukokuuta 2007
purkavia pohdintoja
Reilu viikko taukoa takana, toinen, vajaa mokoma edessä. On tuntunut hyvältä irrottautua tästä, antaa ajatusten lipua tulevissa töissä ja kesässä. Jonkinlaista purkua huomaan ajoittain harjoittavani, vaikka esityskausi on vielä kesken. Päällimmäisenä mielessä ei ole oikein mitään tiettyä tunnetta sen enempää kuin sitä kuuluisaa ja karmaisevaa tyhjyyttäkään. Eikä kyse ole kuitenkaan välinpitämättömyydestä, vaan ehkä jostain sellaisesta havainnosta, että tämä työ jatkuu, että jokin vaihe on nyt saavutettu ja katseet on suunnattava uutta kohti.
Minulla on kestänyt hyvä tovi ottaa lyhytsanainen palautteemme vastaan. Olen tapellut mielessäni kaikkea sitä lempeäkatseista ja liikuttunutta kasvovirtaa vastaan, hätääntynyt kun kukaan ei ole provosoitunut, tyrmännyt, ylistänyt, vittuuntunut tms. Miettinyt, mistä suht vähäiset yleisömäärämme johtuvat ja harjoittanut itsekritiikkiä mm. esityksen epämääräisen nimen suhteen. Tietyllä tavalla kokemukseni on se, että lempeys ei ole erottava tekijä. Siinä on sen voima ja heikkous. Lempeys yhdistää, sitoo, lämmittää, liittää, jakaa, vaihtaa. Esityksen erityislaatuna lempeys ei kohota juttua mihinkään; se ei riitä sitä erottumaan esitysten massasta. Poliittinen erottaa. (Ja juuri tätä vastaan, erottamista ja eriytymistä vastaan, käänsimme Paskan näytelmän viimeisellä etapilla kelkkamme.) Niin tekee myös sellaiset määreet kuin radikaali, vaarallinen tai farssinomainen.
Pari vuotta sitten Kiasmassa esitettiin Tuija Kokkosen Valuma-aluetta, jonka jotakin osaa - - en enää muista mitä - - ylistettiin lempeäksi usean kriitikon voimin. Se oli minusta kiinnostavaa; lempeys ei ole se adjektiivi, joka yhdistäisi Suuria teoksia. Jotkut jopa nostivat lempeyden arvojen arvoksi, jota kohti työskennellä. Tapaus oli kiinnostava poikkeus siitä, miten teatteriesityksiä yleensä arvioidaan ja katsotaan.
Kun ajattelee tämän esityksen vaikutuksia ja merkityksiä, päällimmäisin fiilis katsojilla tuntuu olevan juuri tuo kokemus "lemmittyydestä" - lempeästä, lämpimästä, ehkä kauniistakin kokemuksesta ja kohtelusta. Samainen lämpö/rakkaus on vallinnut työryhmän kesken, tehnyt meistä hienon yhteisön. Tästä Aunekin muistaakseni puhui, että oli pitkään miettinyt miksei tämä homma muutu todellisuudeksi kunnes oli tajunnut, että tämä on todellisuutta tekijöilleen jo nyt. Ja että loppukohtaukset olivat sitten temmanneet katsojankin mennessään, tuoneet "katharsiksen" tai miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Uskon että esityksemme on saanut monet myös ajattelemaan asioita toiselta kantilta. Toisilta. Näkemään asioita, jotka omassa elämässä pitäisi käsitellä ja kohdata toisin, tai ainakin voisi. Viime kädessä tähän vaikutuksen määrään ja laatuun emme oikein koskaan pääse käsiksi. Täytyy vain luottaa ja uskoa siihen, että jokin viesti, ajatus, voima on mennyt perille. Silti kiusaa tietoisuus siitä, kuinka hidas apparaatti teatteri on. Uskon kyllä teatterin muuttavaan voimaan, mutta tuo muutos on niin hidasta ja huomaamatonta, että välillä miettii, onko teatterin tehtävä ollenkaan vastata muutoksesta, muutostarpeista, yhteiskunnallisesta liikkeestä.
Me emme näy emmekä kuulu. Ehkä tämä on se asia, joka eniten harmittaa. Volyymi puuttuu. Enkä tarkoita nyt esityksen tasolla mitään meuhkaamista tai häiriköintiä, vaan vakavastiotettavuutta, näkyvyyttä, sijaintia tässä kaupungissa ja maassa. Minulle on aina uudestaan hämmentävää havaita ja muistaa, että ihmiset arvostavat kokeellista ja soveltavaa teatteria (joita hyvinkin siis edustamme, joista olemme suorastaan kansallinen pienoismalli) vähemmän kuin perinteisiä muotoja. Teatterissa on kyse jonkinlaisesta ihmissuhdemuseosta, museomaniasta tai -logiasta, unohtamisen tarpeesta. Aika monia juttuja kaupataan "irti arjesta" -tyyppisellä huutelulla. Ehkä enemmän haluaisin tarjota katsojillemme ajatusta "kiinni arjesta". Merkittävimmät kokemukseni teatterissa (katsojana) ovat läpikotaisin tämän ajatuksen syövyttämiä, ja itse asiassa tulevat kaikki taiteen ja teatterin reuna-alueilta.
Tietyssä mielessä teatterin valitseminen on kyllä aina marginaaliin asettumista, mutta näiden asetelmien jäykkyydessä on jotakin kiusallista. Kiusallisen iänikuista. Jos Paskassa pyrimme tekemään näkyväksi tämän asetelman ja herättämään raivopäistäkin keskustelua siitä, Lemmitty on mennyt toden teolla ehdottavampaan suuntaan. En ole varma kumpi keinoista on parempi, tehokkaampi. Paska myös uusinsi vanhoja malleja, teki jakoja entistä selvemmiksi. Lemmityn ongelma on ehkä siinä, että se ei provosoi (juuri) ketään, muutoin kuin rakkauden voimallaan. Toisaalta pidän siitä, että tämä on mennyt selkeästi näin: en ole ollenkaan varma olisiko näiden välimuoto se helmi, jonka haluaisin löytää. Parempi tehdä selkeitä eleitä, vetoja eri suuntiin. Siten myös matkasta itsestään tulee ainutlaatuinen.
Tällä hetkellä haaveilen esityksestä, joka olisi tehty selkeästi jollekin tietylle kohderyhmälle. Jollekin, joka edustaa jotakin "muuta" kuin mitä me olemme. Vaikka sotilaille tai veteraaneille tai kolmevuotiaille. Tietoisuus valmiiksi samanmielisestä ja siten homogeenisestä yleisöstä on jotenkin ikävää. Kavereilta pitäisi kieltää tulo joihinkin juttuihin!
Höh, nyt tuntuu etten saanut juuri mittään tänne. Taival jatkuu, niin jatkuvat myös kelat ja kelailut. Tämän mitäs tänään tehtäis -höpöttelyn ohessa olisi mukavaa lukea teidänkin mietteitänne Matkasta, toverit. Näyttöpäätteet sauhuamaan!!
eino
Minulla on kestänyt hyvä tovi ottaa lyhytsanainen palautteemme vastaan. Olen tapellut mielessäni kaikkea sitä lempeäkatseista ja liikuttunutta kasvovirtaa vastaan, hätääntynyt kun kukaan ei ole provosoitunut, tyrmännyt, ylistänyt, vittuuntunut tms. Miettinyt, mistä suht vähäiset yleisömäärämme johtuvat ja harjoittanut itsekritiikkiä mm. esityksen epämääräisen nimen suhteen. Tietyllä tavalla kokemukseni on se, että lempeys ei ole erottava tekijä. Siinä on sen voima ja heikkous. Lempeys yhdistää, sitoo, lämmittää, liittää, jakaa, vaihtaa. Esityksen erityislaatuna lempeys ei kohota juttua mihinkään; se ei riitä sitä erottumaan esitysten massasta. Poliittinen erottaa. (Ja juuri tätä vastaan, erottamista ja eriytymistä vastaan, käänsimme Paskan näytelmän viimeisellä etapilla kelkkamme.) Niin tekee myös sellaiset määreet kuin radikaali, vaarallinen tai farssinomainen.
Pari vuotta sitten Kiasmassa esitettiin Tuija Kokkosen Valuma-aluetta, jonka jotakin osaa - - en enää muista mitä - - ylistettiin lempeäksi usean kriitikon voimin. Se oli minusta kiinnostavaa; lempeys ei ole se adjektiivi, joka yhdistäisi Suuria teoksia. Jotkut jopa nostivat lempeyden arvojen arvoksi, jota kohti työskennellä. Tapaus oli kiinnostava poikkeus siitä, miten teatteriesityksiä yleensä arvioidaan ja katsotaan.
Kun ajattelee tämän esityksen vaikutuksia ja merkityksiä, päällimmäisin fiilis katsojilla tuntuu olevan juuri tuo kokemus "lemmittyydestä" - lempeästä, lämpimästä, ehkä kauniistakin kokemuksesta ja kohtelusta. Samainen lämpö/rakkaus on vallinnut työryhmän kesken, tehnyt meistä hienon yhteisön. Tästä Aunekin muistaakseni puhui, että oli pitkään miettinyt miksei tämä homma muutu todellisuudeksi kunnes oli tajunnut, että tämä on todellisuutta tekijöilleen jo nyt. Ja että loppukohtaukset olivat sitten temmanneet katsojankin mennessään, tuoneet "katharsiksen" tai miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Uskon että esityksemme on saanut monet myös ajattelemaan asioita toiselta kantilta. Toisilta. Näkemään asioita, jotka omassa elämässä pitäisi käsitellä ja kohdata toisin, tai ainakin voisi. Viime kädessä tähän vaikutuksen määrään ja laatuun emme oikein koskaan pääse käsiksi. Täytyy vain luottaa ja uskoa siihen, että jokin viesti, ajatus, voima on mennyt perille. Silti kiusaa tietoisuus siitä, kuinka hidas apparaatti teatteri on. Uskon kyllä teatterin muuttavaan voimaan, mutta tuo muutos on niin hidasta ja huomaamatonta, että välillä miettii, onko teatterin tehtävä ollenkaan vastata muutoksesta, muutostarpeista, yhteiskunnallisesta liikkeestä.
Me emme näy emmekä kuulu. Ehkä tämä on se asia, joka eniten harmittaa. Volyymi puuttuu. Enkä tarkoita nyt esityksen tasolla mitään meuhkaamista tai häiriköintiä, vaan vakavastiotettavuutta, näkyvyyttä, sijaintia tässä kaupungissa ja maassa. Minulle on aina uudestaan hämmentävää havaita ja muistaa, että ihmiset arvostavat kokeellista ja soveltavaa teatteria (joita hyvinkin siis edustamme, joista olemme suorastaan kansallinen pienoismalli) vähemmän kuin perinteisiä muotoja. Teatterissa on kyse jonkinlaisesta ihmissuhdemuseosta, museomaniasta tai -logiasta, unohtamisen tarpeesta. Aika monia juttuja kaupataan "irti arjesta" -tyyppisellä huutelulla. Ehkä enemmän haluaisin tarjota katsojillemme ajatusta "kiinni arjesta". Merkittävimmät kokemukseni teatterissa (katsojana) ovat läpikotaisin tämän ajatuksen syövyttämiä, ja itse asiassa tulevat kaikki taiteen ja teatterin reuna-alueilta.
Tietyssä mielessä teatterin valitseminen on kyllä aina marginaaliin asettumista, mutta näiden asetelmien jäykkyydessä on jotakin kiusallista. Kiusallisen iänikuista. Jos Paskassa pyrimme tekemään näkyväksi tämän asetelman ja herättämään raivopäistäkin keskustelua siitä, Lemmitty on mennyt toden teolla ehdottavampaan suuntaan. En ole varma kumpi keinoista on parempi, tehokkaampi. Paska myös uusinsi vanhoja malleja, teki jakoja entistä selvemmiksi. Lemmityn ongelma on ehkä siinä, että se ei provosoi (juuri) ketään, muutoin kuin rakkauden voimallaan. Toisaalta pidän siitä, että tämä on mennyt selkeästi näin: en ole ollenkaan varma olisiko näiden välimuoto se helmi, jonka haluaisin löytää. Parempi tehdä selkeitä eleitä, vetoja eri suuntiin. Siten myös matkasta itsestään tulee ainutlaatuinen.
Tällä hetkellä haaveilen esityksestä, joka olisi tehty selkeästi jollekin tietylle kohderyhmälle. Jollekin, joka edustaa jotakin "muuta" kuin mitä me olemme. Vaikka sotilaille tai veteraaneille tai kolmevuotiaille. Tietoisuus valmiiksi samanmielisestä ja siten homogeenisestä yleisöstä on jotenkin ikävää. Kavereilta pitäisi kieltää tulo joihinkin juttuihin!
Höh, nyt tuntuu etten saanut juuri mittään tänne. Taival jatkuu, niin jatkuvat myös kelat ja kelailut. Tämän mitäs tänään tehtäis -höpöttelyn ohessa olisi mukavaa lukea teidänkin mietteitänne Matkasta, toverit. Näyttöpäätteet sauhuamaan!!
eino
perskeles
kaikenlainen keskiviikkojuhliminen on kiellettyä niin kauan kuin varaustilanteemme on tuo;) viimeinen esitys alkaa näyttää jo mukavalta väkimäärän suhteen, muuten tuntuu aikas köyhältä.
tiedottakaa tuttavianne myös su 20.5. klo 12-16 pidettävästä annin valintatilaisuudesta!
viime yönä näin unta että kirjoitin uuden kohtauksen. saatanpa tehdä sen!
e
tiedottakaa tuttavianne myös su 20.5. klo 12-16 pidettävästä annin valintatilaisuudesta!
viime yönä näin unta että kirjoitin uuden kohtauksen. saatanpa tehdä sen!
e
perjantai 11. toukokuuta 2007
olen kävelevä arvaa-mikä-eläin-tietokisa
eli minulla on sanomattoman valtaisa nuha ja pää räkää räjähtämispisteeseen asti täynnä, jos korrektisti asian ilmaisen. silmät vetistää ja pursuaa ulos ja joka paikkaa särkee. mutta mikäs sen parempi aika sairastaa kuin kolmentoista päivän tauko, vai mitä! ääh ääh ääh.
ja mikä sää tuolla on! jos tuo jäätävä tuuli ja otsatukan säkkärälle saava tihkusade ei lopeta niin minä lopun. kirottua!
ja mitä minä iltaisinkin teen! katson jääkiekkopelejä kavereiden telkkarista, niistän ja poljen polkupyörää. tuhannen tulimmaista!
"mutta hirvi, tahtoisimme jotain hauskempaa!"
nii-i. sitä odotellessa,
johanna
ja mikä sää tuolla on! jos tuo jäätävä tuuli ja otsatukan säkkärälle saava tihkusade ei lopeta niin minä lopun. kirottua!
ja mitä minä iltaisinkin teen! katson jääkiekkopelejä kavereiden telkkarista, niistän ja poljen polkupyörää. tuhannen tulimmaista!
"mutta hirvi, tahtoisimme jotain hauskempaa!"
nii-i. sitä odotellessa,
johanna
torstai 10. toukokuuta 2007
Huusaa..
Mietin, jotta voisin taas alkaa kirjoittelee omiakin juttuja omaan blogiin ja ehkä pitiskin tehdä niin. Pari päivää ollut kuin olis taottu vasaralla päähän. Siis muuten paitsi että pää ei ole kippee.
Jouh. Tässä on nyt varmaan jonkin sortin kevätdebistä kehissä. On onnellinen olo, mutta silti tuntuu että vois olla vielä paremmin jos...pitäis tosiaan tehdä tuo oma blogia aloite NYT! hyvä niin teen.
Lasten kerhot meni, töitä oon yrittänyt tehdä, maalaillut etc... Palautua yritän. jes.
Jouh. Tässä on nyt varmaan jonkin sortin kevätdebistä kehissä. On onnellinen olo, mutta silti tuntuu että vois olla vielä paremmin jos...pitäis tosiaan tehdä tuo oma blogia aloite NYT! hyvä niin teen.
Lasten kerhot meni, töitä oon yrittänyt tehdä, maalaillut etc... Palautua yritän. jes.
palautetta torstailta 3.4.
mun kaveri oli kattomassa esitystä 3.4. ja tässä mietteitä, mitä vaihdettiin tällä viikolla. oli unohtunu mainita sille, et esitys on aika osallistava. oli kuullu sen ovella. sano, et päällimmäisenä mieleen jäi outo olo esityksestä poistuessa. siis ihan hyvä outo olo. olis loppujen lopuks ollu valmis osallistumaan vielä enemmänki. ja harmitteli, et oli ehtiny käydä vaan kahdessa teltassa.
mä tässä vietän pitkää vapaata viikonloppua vanhempien luona. räntäsade hieman tylsistyttää, ku ei viittis lähtee juokseen sateeseen, mut ehkä se vaan piristää :( jossain vaiheessa ois tarkotus kattoo esitysvideo. sain nauhat mukaani, et voin näyttää sen parille ihmiselle, jotka ei pääse kattoon esitystä paikan päälle. tänään kyllä taas yks kaveri lisää ilmotti, et haluu tulla kattoon esityksen.
ikävä teitä kaverit! onko vielä mitään suunnitelmia ens viikoks, jos joku ilta nähtäs ja tehtäs jotain yhdessä?
eya
mä tässä vietän pitkää vapaata viikonloppua vanhempien luona. räntäsade hieman tylsistyttää, ku ei viittis lähtee juokseen sateeseen, mut ehkä se vaan piristää :( jossain vaiheessa ois tarkotus kattoo esitysvideo. sain nauhat mukaani, et voin näyttää sen parille ihmiselle, jotka ei pääse kattoon esitystä paikan päälle. tänään kyllä taas yks kaveri lisää ilmotti, et haluu tulla kattoon esityksen.
ikävä teitä kaverit! onko vielä mitään suunnitelmia ens viikoks, jos joku ilta nähtäs ja tehtäs jotain yhdessä?
eya
liput kaupax pliis
Dudet, keltainen kansiomme näyttää tänään tältä:
19.5. 6 varausta
20.5. 5 varausta
24.5. 2 varausta
25.5. 9 varausta
26.5. 19 varausta
pankaa siis puskista laulamaan breikilläkin, ettei köpelösti käy.
toimiston hyrinästä,
eino
19.5. 6 varausta
20.5. 5 varausta
24.5. 2 varausta
25.5. 9 varausta
26.5. 19 varausta
pankaa siis puskista laulamaan breikilläkin, ettei köpelösti käy.
toimiston hyrinästä,
eino
keskiviikko 9. toukokuuta 2007
gogo suomalainen kulttuurijournalismi!
Kaleva oli kuitenkin julkaissut sen kritiikkinsä! Ihan posketonta! Lukeekohan heidän kirjallisuuden arvostelijatkin teoksista neljäsosan ja kirjoittavat sitten sen perusteella kirjan arvioinnin??
Ulkopuolisille tiedoksi: Kalevan freekriitikko Maija Saviniemi kävi katsomassa esityksemme 2.5. Hän istui katsomossa 45 min. ja lähti. Esitys kestää siis arki-iltaisin 3 ja puoli tuntia, joten hän kirjoitti arvionsa alle neljäsosan perusteella! Huomautin asiasta Kalevan kulttuuritoimitukseen, jolloin sieltä vastattiin että "asiallinen huomautus, Kalevan kriitikko jättää viimeisenä laivan, otamme asian puheeksi". Vittu mitä kaksinaismoralismia! Kyseessä ei ollut provosoituminen tms., sillä kriitikko kysyi ovella lippua hankkiessaan, voiko lähteä hieman aiemmin että ehtii kirjoittaa jutun. Vastasin hämmentyneenä että tietysti voi, mutta en odottanut että tyyppi häippäsee ykkösen puolivälissä.
Ja juu, en aio kirjoitella tästä nyt vastineita, kummastuttaa ja surettaa moinen pikajournalismi vain. Juttu on genellä ja se taisi olla pe 4.5. Kalevassa missä se ilmestyi. Mulla ei ole sitä sähköisessä muodossa joten käykää lukemassa täällä. Ihan ok juttu sinänsä, lyhyt ja asiallinen, täynnä lainauksia nettisivuilta ja tiedotteesta.
e
Ulkopuolisille tiedoksi: Kalevan freekriitikko Maija Saviniemi kävi katsomassa esityksemme 2.5. Hän istui katsomossa 45 min. ja lähti. Esitys kestää siis arki-iltaisin 3 ja puoli tuntia, joten hän kirjoitti arvionsa alle neljäsosan perusteella! Huomautin asiasta Kalevan kulttuuritoimitukseen, jolloin sieltä vastattiin että "asiallinen huomautus, Kalevan kriitikko jättää viimeisenä laivan, otamme asian puheeksi". Vittu mitä kaksinaismoralismia! Kyseessä ei ollut provosoituminen tms., sillä kriitikko kysyi ovella lippua hankkiessaan, voiko lähteä hieman aiemmin että ehtii kirjoittaa jutun. Vastasin hämmentyneenä että tietysti voi, mutta en odottanut että tyyppi häippäsee ykkösen puolivälissä.
Ja juu, en aio kirjoitella tästä nyt vastineita, kummastuttaa ja surettaa moinen pikajournalismi vain. Juttu on genellä ja se taisi olla pe 4.5. Kalevassa missä se ilmestyi. Mulla ei ole sitä sähköisessä muodossa joten käykää lukemassa täällä. Ihan ok juttu sinänsä, lyhyt ja asiallinen, täynnä lainauksia nettisivuilta ja tiedotteesta.
e
maanantai 7. toukokuuta 2007
Lämmittää..
ää-ä..
Miks pitää olla taukoa? Minua tympäsee jo nyt.
Kävin eilen rentoutumassa eli katsomassa paikallisen jalkapalloseuran ottelua - hävisivät 2-3. No ei se mitn.. hyvä peli. Minua houkuteltiin kans erääseen joukkueeseen pelaamaan. Saas nähdä kun kesä teatteri tulee niin en taida ruveta sitten ihan urheilemaan. Kai sitä vois käydä potkimassa palloa.
Kun olikin jo puhetta tauosta niin jäi ainakin melko hyvä maku jutusta ja nyt seuraavia esityksiä odottaa ihan oikeasti. Oon mietiskellyt Kallisen sanoja kun avasi suunsa siinä iltaisesa keskustelussa. Tai lähinnä sanojensa pohjalta soveltaen omaan elämääni, alan jo ymmärtää itseni jossain määrin. Tupakkaa en ole polttanut ja vaikkei lakon aloittamisesta ole aikaakaan, tähän astiseen saavutukseen olen jo tyytyväinen.
Nyt treffit pystyyn ja ihmiset soittakaa mut mukaan kun tärskyt ovatten. Tulen mielelläni. Mulleiookenenkäännumeroo! :(
Ja tähän loppuun miete. Eräs ihaminen minulle kerran sanoi, että on se hienoa kun saa tuntea elävänsä. Nyt minä tunnen eläväni. :)
-apina
Miks pitää olla taukoa? Minua tympäsee jo nyt.
Kävin eilen rentoutumassa eli katsomassa paikallisen jalkapalloseuran ottelua - hävisivät 2-3. No ei se mitn.. hyvä peli. Minua houkuteltiin kans erääseen joukkueeseen pelaamaan. Saas nähdä kun kesä teatteri tulee niin en taida ruveta sitten ihan urheilemaan. Kai sitä vois käydä potkimassa palloa.
Kun olikin jo puhetta tauosta niin jäi ainakin melko hyvä maku jutusta ja nyt seuraavia esityksiä odottaa ihan oikeasti. Oon mietiskellyt Kallisen sanoja kun avasi suunsa siinä iltaisesa keskustelussa. Tai lähinnä sanojensa pohjalta soveltaen omaan elämääni, alan jo ymmärtää itseni jossain määrin. Tupakkaa en ole polttanut ja vaikkei lakon aloittamisesta ole aikaakaan, tähän astiseen saavutukseen olen jo tyytyväinen.
Nyt treffit pystyyn ja ihmiset soittakaa mut mukaan kun tärskyt ovatten. Tulen mielelläni. Mulleiookenenkäännumeroo! :(
Ja tähän loppuun miete. Eräs ihaminen minulle kerran sanoi, että on se hienoa kun saa tuntea elävänsä. Nyt minä tunnen eläväni. :)
-apina
Van niin se aika menee että hulumahtaa.
Tauko on käsillä aivan jo alkaneena.
Ulkona tuulee (koska puut huojuu) ja paistelloo kuuma tähti.
Ihanaa.
Kevät.
*riemastunut hyrinä*
Kohta pääsee piknikille Prinsenssan ja muidenkin kanssa. Juomaan vegaanista viiniä (aion opetella) ja syömään jottaen kivvoo ja rupattelemaan shakkipelin äärellä.
Elämä muuttuu, onneksi. Ei se voisikaan pysyä paikallaan jos mielii että elämää on. Pysähtyneisyys meinaa kuolemaa, enkä ainakaan ihan vielä sitä soisi tapaavani.
Ehkä joskus. Jos kalenterissa vaan riittää tilaa.
Nyt aion venytellä ja tankata pro marginaalin tekstiä niin, että osaan sen mennen tullen ja palatessa. Jos vaikka joku herättäisi kesken unien ja kysyisi, mikä Todellisuuden tutkimuskeskus on, papattaisin osani kuin vettä vain.
Siihen pyrkiessä, pääsykokeisiin lukiessa, adjöö,Seelis.
Ulkona tuulee (koska puut huojuu) ja paistelloo kuuma tähti.
Ihanaa.
Kevät.
*riemastunut hyrinä*
Kohta pääsee piknikille Prinsenssan ja muidenkin kanssa. Juomaan vegaanista viiniä (aion opetella) ja syömään jottaen kivvoo ja rupattelemaan shakkipelin äärellä.
Elämä muuttuu, onneksi. Ei se voisikaan pysyä paikallaan jos mielii että elämää on. Pysähtyneisyys meinaa kuolemaa, enkä ainakaan ihan vielä sitä soisi tapaavani.
Ehkä joskus. Jos kalenterissa vaan riittää tilaa.
Nyt aion venytellä ja tankata pro marginaalin tekstiä niin, että osaan sen mennen tullen ja palatessa. Jos vaikka joku herättäisi kesken unien ja kysyisi, mikä Todellisuuden tutkimuskeskus on, papattaisin osani kuin vettä vain.
Siihen pyrkiessä, pääsykokeisiin lukiessa, adjöö,Seelis.
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
torstai 3. toukokuuta 2007
lauantaista
Murut,
näyttäisi siltä että la on jäämässä suht iso sakki yöksi. Kolme neljä lisäpatjaa tuoksi yhdeksi yöksi olisi poikaa. Pelejä voi tuua kans lisää.
e
näyttäisi siltä että la on jäämässä suht iso sakki yöksi. Kolme neljä lisäpatjaa tuoksi yhdeksi yöksi olisi poikaa. Pelejä voi tuua kans lisää.
e
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
toisen esityksen aattona
tai päivänä, illallahan tuo jo möllöttää. ensi-illasta on jo monta päivää, yötä. muutamia asioita pitää tarkentaa ja erityisesti konseptia nimeltä yö kehitellä eteenpäin. päällimmäisin aatos liikkuu silti lähinnä kysymyksessä, mistä repiä katsojia tämän viikon suoralle.
minua on vähän kiusannut sellainen havainto, ettei tästä jutusta ole helppoa sanoa mitään, ts. ettei kellään ole järin paljoa sanottavaa. se ei varsinaisesti ole palautteen kaipuuta, vaan keskustelun. olisin toivonut, että juttumme olisi herättänyt enemmän puheensorinaa. yhden esityksen pohjalta kovin hurjia päätelmiä ei tietenkään kannata tehdä, mutta kyllä tuo tyytyväinen hyrinä, ´lemmittyys´ esityksen jälkeen kertoo jotakin - eikä lainkaan pahalla tavalla. mitä katsojiin tulee, epäilen että tässä on kuitenkin jonkinlaisen elitistisen hippinuorisopuuhastelun leima, eikä kainuun sanomien kritiikki elämäntapaintiaaneineen (kaunis ilmaisu sinänsä, ja lempeä juttu) avanne kovin monia uusia katsojaovia näyttämöllemme.
samanmielisyys. liian samanmielinen yleisö. se on meidän marginaalipellejen suurin ongelma. kykenemme kyllä kiteyttämään `yhteisiä unia`, lihallistamaan ja kielellistämään asioita, jotka ovat tämän `yhteisön` pinnan alla, mutta aitoa debattia ei synny niin kauan kuin näyttämöltä ei väitä mitään, mikä tuntuu itsellekin kyseenalaiselta (tässä paska näytelmä onnistui yli odotusten). tiedä sitten, onko se jokaisen esityksen tehtävä.
jos tämä esitys olisi tehty ja työstetty minkä tahansa kaupunginteatterin näyttämöllä, se olisi ollut vallankumous. täällä - kokeilevan ja sosiaalisen taiteen - kentällä - vallankumouksesta voi vain jatkaa haaveiluaan.
itsekriittisin, mutta lämpimin miettein,
eino
minua on vähän kiusannut sellainen havainto, ettei tästä jutusta ole helppoa sanoa mitään, ts. ettei kellään ole järin paljoa sanottavaa. se ei varsinaisesti ole palautteen kaipuuta, vaan keskustelun. olisin toivonut, että juttumme olisi herättänyt enemmän puheensorinaa. yhden esityksen pohjalta kovin hurjia päätelmiä ei tietenkään kannata tehdä, mutta kyllä tuo tyytyväinen hyrinä, ´lemmittyys´ esityksen jälkeen kertoo jotakin - eikä lainkaan pahalla tavalla. mitä katsojiin tulee, epäilen että tässä on kuitenkin jonkinlaisen elitistisen hippinuorisopuuhastelun leima, eikä kainuun sanomien kritiikki elämäntapaintiaaneineen (kaunis ilmaisu sinänsä, ja lempeä juttu) avanne kovin monia uusia katsojaovia näyttämöllemme.
samanmielisyys. liian samanmielinen yleisö. se on meidän marginaalipellejen suurin ongelma. kykenemme kyllä kiteyttämään `yhteisiä unia`, lihallistamaan ja kielellistämään asioita, jotka ovat tämän `yhteisön` pinnan alla, mutta aitoa debattia ei synny niin kauan kuin näyttämöltä ei väitä mitään, mikä tuntuu itsellekin kyseenalaiselta (tässä paska näytelmä onnistui yli odotusten). tiedä sitten, onko se jokaisen esityksen tehtävä.
jos tämä esitys olisi tehty ja työstetty minkä tahansa kaupunginteatterin näyttämöllä, se olisi ollut vallankumous. täällä - kokeilevan ja sosiaalisen taiteen - kentällä - vallankumouksesta voi vain jatkaa haaveiluaan.
itsekriittisin, mutta lämpimin miettein,
eino
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)