keskiviikko 24. tammikuuta 2007

harmiska

Hep!

Eilisestä jäi vähän harminen olo. Kun tämä on tämmöistä hidasta huksintaa. Ja väkeä ei ole treeneissä ja täksi päiväksi vielä vähenee. Juu, muistan kyllä että nämä ovat näitä Paskan viikkoja, mutta silti.. Pari treeniä viikossa puolella porukalla -tyyppinen kerhoilu ei ole oikein koskaan kiinnostanut; ehkä joskus vanhuuden päivillä voisin lähteä moiseen leikkiin mukaan.

Mutta ei auta mankua, vaan on keskityttävä siihen mikä on mahdollista ja mielekästä pienelläkin poppoolla. Kokonaisuuksien alullepanoon ja mikroskooppisten pienten osasien valmiiksi saattamiseen. Yksityiskohtiin fokusoiminen tuntuu välillä jotenkin turhauttavalta, mutta nekin on tehtävä - - ja tuntuu hauskalta ajatella, että jotakin valmista syntyy HETI, se kun on luonteeltaan niin muuta kuin teatterin tekeminen yleensä.

Tämmöisillä aamumietteillä iltaa ja viikon viimeistä kohti.

eino

Hipit/uupelot/rentoilijat



maanantai 22. tammikuuta 2007

Ja Paskat..

Olipas kertakaikkiaan erilainen teatterikokemus tuo Paska näytelmä.
Varsinkin yleisön ilmeitä oli mukava seurata, kun näyttämöllä tapahtui kummia.

Siinä vaan tuli hassuja aatteita itselle, että mitä ihmettä tästä meidän projektista on vielä tulossa.. :D
*hekottelee*

Ei mutta innolla odottelen huomisia harjoituksia.. (ja lievällä kauhulla). :D

Seela-Elisa

perjantai 19. tammikuuta 2007

Kohta näemme Paskan.

Jepjep. Ompa mukava päästä katsomaan paskaa, ja nähdä ihmisiä "tositoiminnassa". Johannalle ja Elsalle ja kaikille muille sairaille paranemisia, ja ehkä varsinkin Johannalle, niin ei tarvitse sitten niiskuttaa esityksen aikana :). Itseltäni imettiin pari putkilollista verta tänään TK:ssa ja todettiin että virushan se vaan siellä möyrii. Niin eipä ole pelkoa antibioottikuurin saamisesta. Maanantaina on taas treenit.. Toivottavasti keskiviikkona ei tapahtunut mitään järjettömän yliluonnollisen järisyttävää, koska muuten harmittaa kovasti ettei päässyt paikalle. Ei sillä etteikö olisi hienoa kuulla sielun irtautumisesta Samin ruumiista tms.
Itselleni tämän alku-prosessin aikana on herännyt muutamia omaa mieltä painavia, ei-niin-tärkeitä, kysymyksiä kuten: "En ole tainnut käydä tarpeeksi katsomassa teatteriesityksia, tajuanko siis mitään siitä mitä olemme tekemässä?" tai "Pitäisikö minun olla joskus hiljaa?" Tsihii. niimpä. Joskus tuntuu että ajattelen toista ja sanon muuta. No enivei, on kyllä ihan huippumukavaa olla mukana tässä koko touhussa ja nähdä mitä se loppupeleissä tekee omille aivoille.

Rakkain terveisin. Minna

tiistai 16. tammikuuta 2007

oudon äärellä

on tämä jännää, tämän jutun tekeminen. miltei päivittäin on sellainen olo ettei teatteria näin voi tehdä! kauhun ja innostuksen sekainen olotila tiivistyi ehkä parhaiten/pahiten tänään tuossa eliaksen demon tai taidonsiirtämispätkän aikana. melkoista kansanvalistusta! agit-propin jättämät jäljet yhteiskuntaamme olisivat kyllä kovin toisenlaisia, jos valistus olisi toteutettu aikoinaan tähän tyyliin. ja niin naiivia, että järki tuntuu lähtevän. ihmeelliset defenssit hyökkäävät pintaan - että eihän noin voi tehdä, sanoa, asioita yksinkertaistaa, että mitähän helvettiä meistä oikein ajatellaan! että tuolla tuo vain laukoo - naiiveja totuuksia maailmasta, ultranaivistisen esimerkkinsä kautta, ja äärimmäisen tosissaan. hei camoon! ja samaan aikaan olen kauhean onnellinen siitä, kun löytyy näitä "äärimmäisyyksiä", hetkiä, fiiliksiä, esityspalasia jotka jos eivät muuta niin menevät kyllä kauas tavanomaisuudesta ja siitä "suomalaisen teatterin kelpo tylsyydestä", mistä tänään keskustelukerhossa puhuttiin.

että näin. tänään ajattelin että tämä projekti täyttää teatteriunelmani hyvin pitkäksi aikaa. että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. kela liittyy toki myös koko vääntöön, siis tämän esityksen neliosaisuuteen, siihen että kolmen a:n kombo tulee sorvin ääreen minun jälkeeni. surettaa jo nyt että huhtikuussa juttu pitää viedä ensi-iltaansa ja kaikki tutkiminen, hämmästely ja yhdessä taivaltelu saa jonkinlaisen päätepisteensä. mutta uusia tulee, ja minua parempia! se on hienoa!

tauko edessä paskan näytelmän takia, mutta mitäpä sitä murehtimaan. tehdään paskalle tilaa ja nautitaan tästä kurantista shitistä sitten taas sen jälkeen.

joulua!

eino

sunnuntai 14. tammikuuta 2007

huomenta.

tammikuun ainut vapaa viikonloppu menee sairastellessa. torstain pieni kurkkukipu osoittautui flunssan alkusoitoksi ja nyt on nenä tukossa ja lihakset kipeinä ja elämä mallillaan. olen kuunnellut viikonlopun musiikkia, katsonut jonkun elokuvan ja toimittanut tyhjää. mutta mielummin nyt kipeänä kuin ensi viikonloppuna. ja hei, katsoin äsken ikkunasta ulos ja siellä on satanut lunta! aika vähän, mutta ihanaa silti.
olen tähän mennessä nauttinut eniten keskusteluista harjoituksissa. on hienoa kuulla muiden teatterikokemukset ja historiat, omat unelmat ja pelot ja tavoitteet. olisi ihanaa päästä unelmoimaan yhdessä mitä teatteri on sitten vuonna 2100, millainen me sen haluaisimme olevan, mitä me olisimme valmiita tekemään teatteriunelmiemme eteen (ja muidenkin unelmien). minkälaisia ideoita meillä on, miten me haluisimme yhdessä kehittää niitä. ihanaa ajatella että me voimme näyttää esityksessämme valoisan tulevaisuuden, kuten ollaan puhuttu harjoituksissa. meillä ei ole mitään tarvetta tai pakotetta yrittää ajatella synkästi tai kyynisesti.
huomenna etsiskelen paskan näytelmän vaatteita kaupunginteatterilta. ja yritän palauttaa myöhästyneen ruotsin kirjoitelman. ja jaksamisen mukaan harjoittelen.

iloista mieltä kaikille, johanna

hoplaa.

On yksi niistä harvoista "treeni-vapaa-viikonlopuista" ja tein pyhän lupauksen itselleni pysyä täysin kotona ja omistautua ainostaan kasaantuville rästitöille, ja ah, niin uhkaavasti lähestyville yo-kirjoituksille. Selvisin sunnuntai-iltapäivään asti ennenkuin löysin itseni hihittelemästä 2100 blogin äärestä. Jo kolmas päivä ilman treenejä aiheuttaa pienimuotoisia vieroitusoireita. Tai viime treeneistä jäänyt hyvä ja innoissaan tulevaa odottava fiilis heittää ajatukset jo huomiseen.

Tällä tiellä kohtaa taatusti paljon uusia, hämmentäviä, ihastuttavia ja vihastuttavia tunne myräköitä. Käsite kuka minä oikeaastaan olen tulee varmasti myös muokkautumaan. Siis henkistä kasvua ja huomisia treenejä odotellessa. :)
Samille kiitos aidoimmasta kontaktista, hetki oli hieman hämmentävä, mutta sitäkin hienompi. -Elsa
Huomiseen.
Hyvää yötä Eino.

perjantai 12. tammikuuta 2007

Hjallou

Kiva kun Saarakin tuli temmeltämään tänne. :)

Piti vaan kertomani lohduttavat uutiset terapeutiltani: en ole parantumattomasti sairas,ja että kerrottuani projektistamme ja sen herättämistä mietteistä hän tuumasi, että on normaalia olla kauhuisaan moisten asioiden edessä. Jo pelkästään ihan läheisilleen esim. läheisyyden toiveista (puhumattakaan niistä peloista) kertominen on hyvin hankalaa, puhumattakaan ,että itsensä niin "riisuisi" tuntemattomien ihmisten edessä.
jibbii.
Luulin olevani hankala, mutten ollutkaan, vain ymmärtämätön. (ja vieläkin)
Hmm.. voikohan tofusta saada yliannostusta.
Kuiteskin.
Halusi Eino sitä tai ei, tästä projektista tulee taatusti jokaiselle itsensä likoon laittavalle jonkin tasoista terapiaa.. Toivottavasti hän osaa sitten koota ne palaset, jos tästä prakaa ihan tyystin.. (kaikkensa antaneena) :D

*hihittää*

Seelana-Elisana

harhailevia lauseita

Tulin istuutuneeksi koneen äreen ja päätin kokeilla, josko saisin kirjoitettua jotakin tänne. Minun taitoni - tekniikan tunnettuna ihmelapsena - saattavat johtaa lähettämisen sijaan tuhoamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Seela-Elisa kaipaili esittäytymistä ja elämän tarinoita, ehkä sitä toisenlaista tutustumista, virallisempia asioita ihmisitä. "Minun nimeni on saara ja pidän salmiakista." Minusta on jotenkin kiehtovaa tutustua ihmiseen ikään kuin nurinkurisesti. Opit ensin miltä jonkun ihmisen silmät näyttävät lähietäisyydeltä, kuinka kömpelösti hän painii ja mitä tuo ihminen odottaa tulevaisuudelta, ennen kuin tiedät hänen koko nimensä. Tämä kaikki on - ainkin minulle - täysin uutta. Mutta se on hienoa, omituisella tavallaan.
Itsestäni en oikein tiedä mitä kertoa. Olen ujo ihminen, ja minulta vaatii suunnatonta rohkeuttaa tehdä sellaisia asioita, mitä (todennäköisesti) tulen tekemään seuraavien kuukausien aikana. Hymyilen koko ajatukselle haasteiden asettamisesta. Nuuhkin uteliaana tulevaisuutta projektimme suhteen ja tarkastelen itseäni osana sitä. Toivon että tajuaisin jättää turhan pohdiskeluni sikseen ja avata suuni useammin. On hassua huomata, kuinka eritavalla käyttäydynkään harjoituksissa kuin esimerkiksi kavereideni seurassa. Minusta on tullut kummasti hiljainen myhäilijä, ainaan pölöpöttävän hölösuun sijaan. Kaikesta huolimatta, olen iloinen saadessani olla osa teatteri 2100:aa.
Tässä vaiheessa, istuttuani puolisen tuntia hurisevan tietokoneen ääressä raivostuttavan iskelmäradion soidessa taustalla, karkkipussin ammottaessa tyhjyyttään ja ajan ottaessa taas jalat alleen, lopetan. Mitä minä olinkaan alun alkaeen sanomassa? En tosiaan tiedä... Seuraavaan tekstiini voisin jo haalia jotain tähdellisempää sanottavaa. Nyt kokeilen onnistunko lähettämään tätä lainkaan.
sanon kaikille hei,
saara

torstai 11. tammikuuta 2007

Tässä tofupihviä syödessäni

tuli mieleen, että gauhia kun olikin mukavat harjootukset. On kivaa kun kaikesta voi puhua ja lätistä ja ilmoittaa suurelle kansalle että on tietämätön ja että tää onniin uutta kaekki.. Se, rakkaat toverit, on vapauttavaa.
Tuossa Samin ja muidenkin läsnäolijoiden kanssa tauolla kerettiin jo tuumia, että jos suinkin mahdollista niin voisi tavata jollakin ihmevapaa-ajalla, jos se suinkin on mahdollista.. en kyllä yhtään tiedä mihin se semmonen mahdutetaan ,mutta kuitenniin.. tavattas ja ihan vaan juteltas ja keskityttäs tutustumaan toinen toisiimme.. Kun itsellekin tuli semmonen oloinen ,että hitto jos sitä oppisi olemaan se oma ihkuinen itsensä siinä lavalla, niin ei se sekään yhtään haittaisi, jos "tukijoukko" olisi tuttu, että vaikka muuhun ei voisi luottaa, niin ainakin siihen ,että on se oma porukka joka tukee jos mokaa tai putoaa tai iik!apua! hyytyy... Varmasti moni muukin kaipailee semmoista "turvaverkkoa".

Ja parempia (niitä ihmeaikoja) odotellessa ihmiset vois varmaan kirjoitella joko tänne itsestään tai sitten suoraan toisten mailiosoihin.. tai jotain. En tiedä onko tän plokin tarkotus olla puhtaasti projektikeskeinen, vai voiko siihen sisällyttää esim. jokaisen elämäntarinan.. (silleen suhteellisen tiivistettynä tai jottaen).

Tofupihvin lumoissa, Seela-Elisa

Pitkä miinus---------------------------------->

Jooh... (Pitkä hiljaisuus) niinpä... (Vielä pitempi hiljaisuus)
Huh Huh... Olipa maailman hienoin kontakti (Hetki)Elsan kaa.
Ei muuta siitä hetkestä paitsi tämä mun ja Einon välinen ironinen juttu.
"Aina" ,kun mä olen jossain kohtauksen osan kokeilussa, niin lopputulos on- Huvittavaa, että kohtaukset on painunu vit- unholaan.

Varmaan tää kommenttikin poistuu täst blogista... Ei ole vittuilu teksti... Hauska(vähän ärsyttävä) yhteensattuma:)

Juska Sainio

Webosh

Vähä oli ihmeellinen kontakti Saaran kaa...

Ham!:) (Päätelkääpä nimi. toi on vauvakieltä.)

Keskiviikolta



keskiviikko 10. tammikuuta 2007

tiistai 9. tammikuuta 2007

synkästä, valoisasta

jos tänään pitäisi nimetä tämän esityksen tärkein aihe, se olisi valoisien tulevaisuuskuvien puute ja luonti. tämä on aihe, joka riivaa lähes päivittäin, ja joka tulee vastaan mitä tahansa touhutessa. meillä ei tunnu olevan muita kuin synkkiä kuvia ajasta edestämme. merkittävimmät ja kiinnostavimmat esityksetkin - - paradoksaalista kyllä - - jotka olen viime vuosien aikana nähnyt, puhuvat järjestään hyvin synkkää kieltä. armotonta, mustavetistä.

kun koko aika toitottaa tätä näkyä ja kuvaa, teatterin pitäisi kyetä valitsemaan toisin.

haluan vastata kaipuuseen, en olla aikani peili.

eino

sunnuntai 7. tammikuuta 2007

Sunnuntailätinää

Hassuja ajatuksia illassa.
Tuossa tuumin, jotta tulipa oltua ilkeä ihmisille vailla siihen kuuluvaa tarkoitusta.
Ajattelin hassusti muidenkin olevan siinä samoin hassuin ajatuksin mukana, vaikka ilmeisemmin siinä ei moista tarkoitusta edes ollut, enkä tiedä mistä päähäni pälkähti ajatella, että olisi niin ollut asian laita.. voi minua käpyä sentään.. Voi ajattelemattomuutta.
Lupaan ja vannon näin pyhästi käsi blogimme päällä, että ensi kerralla ajattelen enemmän.

Pahoitteluni kaikille osallisiksi joutuneille ja sivullisinä kärsineille.

Seela-Elisa

torstai 4. tammikuuta 2007

Esitysfantasiat, keksinnöt, ennustusmenetelmät

Esitysfantasioita 3.1.2007, koonti

-kokonaan mustavalkoinen kohtaus visuaalisena tehokeinona (Sim City näyttämöllä)
-mustavalkoiset stillkuvat
-ihan hiljaista keskenäänoloa
-räiskyviä kuvia, huutoja, värejä
-edelliset kaksi yhdistettynä samaan esitykseen
-näyttämö & katsomo siirrettynä luontoon, hallitsemattomaan tilaan
-monologi yksi lavalla, veisaava ilveilijä
-riisuutua (ainakin vähentää vaatetusta)
-järjettömän suuren tunteen tuominen yksin näyttämölle
-kabareetyylinen, punaisenvärikäs ja seksikäs Moulin Rouge
-laulaa yksin, pienesti
-palokuntatanko
-romantiikkaa
-köysissä roikkumista
-laajan tunneskaalan esiintuominen
-vanhanaikaisen ennustajan esittäminen
-teatterin historia viidessä minuutissa antiikista teolliseen aikaan, katsojien kirmatessa mukana
-hirveän ruma otus nousee kiven päälle, elehtii korskeasti pahoinvoiden, kuuntelee, näkee toisen samanlaisen ruman otuksen vasun kanssa. vasuruma alkaa keräillä katsojilta näille jaettuja kivikukkia, kunnes alkaa laulamaan kirkkaalla äänellä eino leinon nocturnea väärinpäin. poistuu pois ja pian toinenkin ja samantien alkaa jokin toinen toimitus
-kolme tylsännäköistä ihmistä katsoo kaukosäätimillä lasivalikosta mitä haluavat nähdä
-tähtitaivas avautuu katosta
-maalatut kasvot (vähän niin kuin Tanssityttö Joutsen Sotilas, mutta hyvin tehtynä)
-ryhmätanssikoreografioita
-maailmanloppumeininkiä
-kaikki on TOISTAISEKSI vielä paikoillaan -kokemuksia esityksestä poistuttaessa
-esiintyjä soluttautuneena katsojaksi
-uskonnolliseen kokemukseen verrattava rituaali
-kulttimenoja, shamanismia
-orgiat
-nuoret miehet kedolla naimassa ristiin
-tirkistelyä
-Hannu Karpo
-tamineloistoa (tiukka haarniska)
-komeana olemista
-ihmisten ja eläinten välisten risteytysten esittämistä
-eläinten kanssa työskentelyä
-koloissa ja kammioissa esiintymistä
-näkymätön näyttämö
-luonnonvoimat näyttämöllä
-veden vallassa näyttelemistä
-maailman luominen selittämättömällä äänellä
-Elias tanssii balettia vaaleanpunaisessa tylliunelmassa. Traaginen Joutsenlampi. Kunnes Sami, musta joutsen, saapuu omassa tylliunelmassaan balettia tanssien. Rakkauskohtaus.
-vietetään katsojien kanssa yö
-sellaisiin asioihin keskittymistä, mikä on meille vaikeaa, miltei mahdotonta
-pitkä, puolituntinen tuutulaulu
-kurkkulaulua
-leivän leipominen, paistaminen ja syöminen näyttämöllä

Tulevan vuosisadan teatteritaiteen mullistavien keksintöjen koonti, 3.1.2007

-suppilo, jonka kautta ajatukset näkyvät valkokankaalla tai näyttämöllä. ideoiden visulointi. valtavirtateatterissa suppilo annetaan laasoselle, undergroundissa mielenvikaisille.
-näkylasit, joista voi valita mitä katsoo
-tekoälyn valjastaminen näyttelijäntyöhön, ei vain mekaanisena asiana, vaan fantasiana esiintyjät korvaavista "roboteista"
-pyörivä katsomo, esitys tapahtuu ympärillä, myös laskeva ja nouseva. Lintsin Space shot paitsi hitaampi.
-Herra aika. Pysäyttää ajan vain teatteria varten. Teatteri ajanantajana.
-dramaturgiotus. Ohjaaja ohjelmoi tähän otuslaitteeseen kohtauksen ja otus opastaa näyttelijälle kaiken tarvittavan. Vanhoista näyttelijöistä tulee eläkepäivillään dramaturgiotuksia.
-3D-laatikkonäyttämö. Paneeleihin ohjelmoidaan mitä halutaan ja sisäänkin pääsee. Köyhille taskukokoisia, siis nukketeattereita. Pääsee vaikka Venetsian kanavaan.
-tajunnanlaajenninhattu
-kiertävä saippuakuplateatteri, lentää, ihmiset sisällä (ilmalaivatyyppinen)
-hajukone (vrt. savukone)
-hiplutuskone eri tehoilla, saatavissa auditiivisenä ja kinesteettisenä
-uusiokohtu josta synnytään ihanneminänä
-eettisesti kyseenalaisen teatterin lisääntyminen. teatteri joka puolustaa avoimesti fasismia, rasismia ja uskonnollista fundamentalismia, joka kehottaa tiettyjen vallankäyttäjien tappamiseen jne.

Uusia ennustusmenetelmiä ja ennustajia, koonti 3.1.2007

- ennustaja joka ennustaa poissulkevia juttuja, tyyliin mitä ei tule tapahtumaan
- sainarin noppaennustus
- asteikkoennustus. kysymys siitä mitä (tässä) tilassa tapahtuu vuonna x. ensin ajanmääritys, sitten paikan etsiminen ja puhdistus, lopuksi näkeminen.
-aistiton havainnointi, ts. vain tunneaistilla, muut suljettu pois: joku koskee näkijää --> näkijä ennustaa, mitä heidän suhteelleen tapahtuu kosketuksen perusteella
- kaivetaan hauta kokelaalle, shamaani heittää multaa päälle, vaivutetaan transsitilaan, jota shamaani hallitsee, transsin aikana kokelas näkee näkyjä itsestään joita shamaani sitten tulkitsee
- Palucyyc. Yläasteen keskiarvo + pulloa pyörittämällä ympyrästä tietyty kirjaimet --> muodostavat sanan --> sana katsotaan googlen kuvahausta = sinun tulevaisuutesi
- uusvanhoja sääennustuksia: 21.11. Riinan päivänä Routa iskee 23.7. Olgan päivänä olkapäät kipeänä 17.8. Vernerin velkasaneerauksen päivä, rahankulutuksen kannalta vaarallinen 21.12. Tuomon tuulinen päivä 6.10. Pinjan pilvipouta (jompikumpi) 9.2. Raisan rakkaat

tiistai 2. tammikuuta 2007

vuosi on vaihtunut, siis riemuitkaamme!

ja muuta yhtä tylsää settiä! havaitsin tuossa, että olen kirjoittanut tänne pelkkää jaarittelevaa mölynpölyä, joten aion vastaisuudessa korjata tapani (uutenavuotena on tapana tehdä lupauksia). tänään kirjoitin meille ensimmäisen käsikirjoituksen. esitys kestää tässä ensimmäisessä luonnoksessa 6-13 tuntia, vähän ratkaisuista riippuen. suunnitelma on epämääräisyydessäänkin kiinnostava fantasiana, esityshaaveena, ja niitähän tässä peräänkuulutetaan, tulevalle vuodelle ja vuosisadalle, tapahtuvaksi, toteutuvaksi. huomenna se jo poltetaan, mutta mitäpä eilispäivän noidista!

yksi uusi kokelas liittyy ryhmäämme huomenna, lotta kingelin. esiintyjäryhmä kasvaa näin kaksitoistapäiseksi.

huomenna ja ylihuomenna luvassa

-keksintöjä, jotka jättävät pelle pelottoman auttamattomasti kakkoseksi
-vieraita antiikin kreikasta
-minuuttipainia
-nuotionloimua
-jälleennäkemisiä

elämme jännittäviä aikoja.

eino