perjantai 29. helmikuuta 2008
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Uutiset
Sainio soitti jo toisen kerran mulle siitä että ilmoita kaikille ihmisille Generaattorilla että katsovat tänään TV1:n Kuuden uutiset, MTV3:n Seitsemän uutiset ja vielä oisko ollu TV1:n puolyhdeksän uutiset. Syy hiukan epäselvä, mutta Sainariin on uskominen. T: peki.
tiistai 26. helmikuuta 2008
B.B.
Lonttu, Elias ja co.! Legendaarinen vammaisia sorsiva Bertolt Brecht -lyhytvideo syyskuulta 2005 on löytynyt! Tulkaa katsomaan!
e
e
maanantai 25. helmikuuta 2008
Merikapteeni
Jau, omistanko minä höyrylaivan?
http://kauppalaiva.nba.fi/results.php?vowners=Juho+Hannikainen.&lang=fi
http://kauppalaiva.nba.fi/results.php?vowners=Juho+Hannikainen.&lang=fi
tämä on aika hauska
Parousia hämmentää katsojaa
Kaleva 25.2.2008
Harrastajateatteria
Kajaanin Harrastajateatteri: Parousia - taivaan ja maan hääjuhla. Teatteri 2100 -esityssarjan neljäs ja viimeinen osa. Tekstit Luce Irigaray, Aune Kallinen, Krishnamurti, Wikipedia. Suunnittelu ja ohjaus Aune Kallinen. Esiintyjät: Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Maiju Karhu, Jemina Karjalainen, Saara Karjalainen, Laura Kiuru, Anton Krylov, Karoliina Kuvaja, Eija Räihä, Sara Saxholm, Tanja Turtola. Seuraavat esitykset Generaattorilla 25. ja 26.2.
Aune Kallisen ohjaama esitys ennakkomainostaa yrittävänsä laskea taivaan maan päälle tässä ja nyt. Se on ihmisessä sisäisesti toteutuva hääjuhla.
Yleisö ohjataan paikoilleen vasta esityksen alussa. Siitä vastaavat esiintyjät, jotka sitovat silmänsä etukäteen. Taluttaako siinä sokea sokeaa?
Kreikan sana parousia tarkoittaa tulemista ja läsnäoloa, tulevaa läsnäoloa. Esitys on rakentunut tämän tulevan läsnäolon tutkimisesta ja uskosta siihen, että muutos on mahdollinen juuri nyt.
Vajaan puolentoista tunnin esityksen aikana kohtaan rajallisuuteni katsojana. Haluan ymmärtää, mutta siihen tarvitsisin tulkkia. Minulla, peruskainuulaisella katsojalla, on vielä paljon opeteltavaa, ennen kuin kykenen aistimaan tämäntyyppisen esityksen viestejä.
Ehkä kaikki saakin olla vain omaa tulkintaani, aivan kuin musiikissa, tanssissa tai laulussa. Eihän niitäkään tarvitse erikseen selittää.
Esitys näyttää, mitä nousee esiin, kun päästämme irti uskomuksista, hallinnasta, suorittamisesta ja miellyttämisestä.
Totta on, että se rikkoo perinteisiä rutiineja, joskin esimerkiksi yleisön interaktivoiminen on toisteista sekä tässä esityksessä että sarjan aiemmissa osissa.
Esitys pakottaa hektiseen arkeen tottuneen katsojan sietämään hiljaisuutta, kynttilänvaloa ja unenomaisuutta. Se ei välttämättä ole huono asia.
Maija Saviniemi
Kaleva 25.2.2008
Harrastajateatteria
Kajaanin Harrastajateatteri: Parousia - taivaan ja maan hääjuhla. Teatteri 2100 -esityssarjan neljäs ja viimeinen osa. Tekstit Luce Irigaray, Aune Kallinen, Krishnamurti, Wikipedia. Suunnittelu ja ohjaus Aune Kallinen. Esiintyjät: Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Maiju Karhu, Jemina Karjalainen, Saara Karjalainen, Laura Kiuru, Anton Krylov, Karoliina Kuvaja, Eija Räihä, Sara Saxholm, Tanja Turtola. Seuraavat esitykset Generaattorilla 25. ja 26.2.
Aune Kallisen ohjaama esitys ennakkomainostaa yrittävänsä laskea taivaan maan päälle tässä ja nyt. Se on ihmisessä sisäisesti toteutuva hääjuhla.
Yleisö ohjataan paikoilleen vasta esityksen alussa. Siitä vastaavat esiintyjät, jotka sitovat silmänsä etukäteen. Taluttaako siinä sokea sokeaa?
Kreikan sana parousia tarkoittaa tulemista ja läsnäoloa, tulevaa läsnäoloa. Esitys on rakentunut tämän tulevan läsnäolon tutkimisesta ja uskosta siihen, että muutos on mahdollinen juuri nyt.
Vajaan puolentoista tunnin esityksen aikana kohtaan rajallisuuteni katsojana. Haluan ymmärtää, mutta siihen tarvitsisin tulkkia. Minulla, peruskainuulaisella katsojalla, on vielä paljon opeteltavaa, ennen kuin kykenen aistimaan tämäntyyppisen esityksen viestejä.
Ehkä kaikki saakin olla vain omaa tulkintaani, aivan kuin musiikissa, tanssissa tai laulussa. Eihän niitäkään tarvitse erikseen selittää.
Esitys näyttää, mitä nousee esiin, kun päästämme irti uskomuksista, hallinnasta, suorittamisesta ja miellyttämisestä.
Totta on, että se rikkoo perinteisiä rutiineja, joskin esimerkiksi yleisön interaktivoiminen on toisteista sekä tässä esityksessä että sarjan aiemmissa osissa.
Esitys pakottaa hektiseen arkeen tottuneen katsojan sietämään hiljaisuutta, kynttilänvaloa ja unenomaisuutta. Se ei välttämättä ole huono asia.
Maija Saviniemi
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
ahoi
Festarin lipuista on varattu noin puolet ja suht tasaisesti joka esitykseen. Vielä on siis reippaalti tilaa, joten viimeiset kirjelmät nyt laulammaan! Taannoin lähettämääni nivaskaa voi lyhentäen / soveltaen / omin sanoin maustellen käyttää edelleen.
eino
eino
lauantai 16. helmikuuta 2008
Kainuun Sanomien arvostelu
Kainuun Sanomat 16.2.2008
Kajaanin Harrastajateatterin Teatteri 2100 -esityssarja on päätöksessään. Neljäs ja viimeinen osa Parousia - taivaan ja maan hääjuhla sai ensiesityksensä ystävänpäivänä Generaattorilla. Esityksessä ollaan ajassa ja tilassa, mutta saako katsoja ajatusten langanpäistä kiinni? Tarvitseeko saada? Pitäisikö vain olla ja antaa mennä?
Tulevaisuudesta ja olevaisuudesta?
Harrastajateatterin Parousiassa hääjuhlan olemus hämmentää
Parousia - taivaan ja maan hääjuhla. Kajaanin harrastajateatteri, ensi-ilta Generaattorilla 14.2. Ohjaus Aune Kallinen. Valot Kallinen ja Sami Juutinen. Kotreografiat työryhmän. Dramaturgia Kallinen, tekstejä Luce Irigaraylta, Krishnamurtilta sekä Wikipediasta. Esiintyjät Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Maiju Karhu, Jemina Karjalainen, Saara Karjalainen, Laura Kiuru, Karoliina Kuvaja, Anton Krylov, Eija Räihä, Sara Saxholm, Tanja Turtola. Tuotanto Eino Saari, Kajaanin Harrastajateatteri.
Kajaanin Harrastajateatterin Teatteri 2100 -esityssarjan neljäs ja viimeinen osa, Aune Kallisen ohjaama Parousia - taivaan ja maan hääjuhla koettiin ensi kertaa ystävänpäivänä Generaattorilla.
Esitys jatkaa ryhmälle ominaista filosofista pohdintaa perimmäisten kysymysten parissa. Nyt ajatuskeskiössa ovat tulevaisuus ja olevaisuus. Poimin ajatuksen: olemisessa on tärkeintä tässä ja nyt. Tulevaisuus on läsnä tässä hetkessä, juuri nyt tekemäsi valinnat vaikuttavat tulevaan.
Mutta entä luvattu hääjuhla? Ymmärrän, että taivas ja maa edustavat näkymätöntä ja näkyväistä eli yleisön pitäisi otsikon mukaan päästä todistamaan näkyväisen ja näkymättömän avioliittoa. Mutta siihen ymmärrykseni päättyi: en saanut ohjaajan ajatuksenkulusta kiinni, ja minulta taisivat jäädä ne häät juhlimatta.
Minimalistista hiljaisuutta
Esitys alkaa lupaavasti. Rytmikäs kävelyjakso luo äänimaailmaa, joka tuo muusikolle mieleen minimalismin keinovarat: aiheen toiston ja pienen, lähes huomaamattoman muutoksen, joka ihanan salakavalasti johtaa toiseen, toistettavaan aihelmaan. Mutta kun jatkossa luotetaan enemmän liikkeeseen hiljaisuudessa, niin lattian äänimaailman mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Minimalistista tehoa on kyllä koreografiassa.
Parousiassa harrastetaan runsaasti syvämietteistä seisontaa ja kävelyä. Eleitä, joiden merkitys jää minulle tyhjäksi. Intensiteetti ei kanna hiljaisuuden yli, huomaan, että oma ajatus karkailee filosofisten pohdintojen sijaan ihan arkisiin asioihin. Merkitystä saavat lampun sirinät, jäähtyvän metallin napsahtelu, vieruskaverin vatsankurina. No, se oli minulle siinä hetkessä tässä ja nyt -kokemus.
Esitys rakentuu jaksoista, joiden saumat ovat näkyvissä. Nämä väliputoamiset omalta osaltaan vaikuttavat kokonaisrakenteen kantavuuteen. Mieleeni jäivät vaikuttavina enkelijakso sekä Anton Krylovin kiehtova soitto. Olisiko ollut lampunkuvuilla?
Esityksessä on ripaus sattumanvaraisuutta. Vaikutti siltä, että kirjekuoresta nostettiin oikeasti kysymyksiä, joita esiintyjät eivät ennalta tienneet. Kohtaus todisti, kuinka vaikea on yhtäkkiä avautua vaikkapa aiheista mihin uskot tai mitä pelkäät.
Mikä on olennaista?
Pohdin, mitä olisin saanut Parousiasta ilman ennakkoon lukemaani? Ehkä täsmälleen saman, jonka luin. Mutta palveleeko esitys tarkoitustaan ja katsojaansa, jos olennaisimman sisällön saa jo siitä, mitä tekijät ennen esitystä kertovat teoksestaan? Ehkä olisi pitänyt jättää ennakkojuttu lukematta. Hienosti esitetyt tavoitteet loivat kohdallani odotuksia, jotka jäivät toteutumatta.
Olen aiemmin todennut, että Kajaanin Harrastajateatterissa ei erityisesti ajattele olevansa harrastajia katsomassa, niin kova taitotaso tekijöillä yleensä on. Nyt tuntui, että ohjaaja oli laittanut ryhmänsä liian ison haasteen eteen. Valittu tyylilaji ei liene helppo ammattilaisellekaan.
Uskon, että ryhmä on tosissaan miettinyt aihettaan ja toteutustapaa. Lopputulos vaikuttaa kuitenkin enemmän harjoitusprosessin kuvaukselta kuin valmiiksi hioutuneelta esitykseltä. On varmasti ollut kiinnostavaa tutkailla, kuinka tarttua hetkeen, kuinka olla. Mutta ikäänkuin loppuun asti pohtimatta olisi jäänyt näkökulma: onko kiinnostavaa katsoa, kuinka joku on?
Tämänkaltainen aiheenkäsittely antanee esiintyjille enemmän kuin katsojille. Valmistetun tuloksen pitäisi kai tuoda kokijalle elämyksiä tai oivalluksia kotiinvietäväksi, ei vain tunnetta, että tekijöillä on ollut kivaa harjoitellessaan.
Isot asiat, jotka esiintyjille prosessin aikana ovat kirkastuneet eivät valitettavasti välittyneet minulle. Toivottavasti moni muu pääsi paremmin sisälle kokemukseen.
Eija-Riitta Airo-Karttunen
Kajaanin Harrastajateatterin Teatteri 2100 -esityssarja on päätöksessään. Neljäs ja viimeinen osa Parousia - taivaan ja maan hääjuhla sai ensiesityksensä ystävänpäivänä Generaattorilla. Esityksessä ollaan ajassa ja tilassa, mutta saako katsoja ajatusten langanpäistä kiinni? Tarvitseeko saada? Pitäisikö vain olla ja antaa mennä?
Tulevaisuudesta ja olevaisuudesta?
Harrastajateatterin Parousiassa hääjuhlan olemus hämmentää
Parousia - taivaan ja maan hääjuhla. Kajaanin harrastajateatteri, ensi-ilta Generaattorilla 14.2. Ohjaus Aune Kallinen. Valot Kallinen ja Sami Juutinen. Kotreografiat työryhmän. Dramaturgia Kallinen, tekstejä Luce Irigaraylta, Krishnamurtilta sekä Wikipediasta. Esiintyjät Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Maiju Karhu, Jemina Karjalainen, Saara Karjalainen, Laura Kiuru, Karoliina Kuvaja, Anton Krylov, Eija Räihä, Sara Saxholm, Tanja Turtola. Tuotanto Eino Saari, Kajaanin Harrastajateatteri.
Kajaanin Harrastajateatterin Teatteri 2100 -esityssarjan neljäs ja viimeinen osa, Aune Kallisen ohjaama Parousia - taivaan ja maan hääjuhla koettiin ensi kertaa ystävänpäivänä Generaattorilla.
Esitys jatkaa ryhmälle ominaista filosofista pohdintaa perimmäisten kysymysten parissa. Nyt ajatuskeskiössa ovat tulevaisuus ja olevaisuus. Poimin ajatuksen: olemisessa on tärkeintä tässä ja nyt. Tulevaisuus on läsnä tässä hetkessä, juuri nyt tekemäsi valinnat vaikuttavat tulevaan.
Mutta entä luvattu hääjuhla? Ymmärrän, että taivas ja maa edustavat näkymätöntä ja näkyväistä eli yleisön pitäisi otsikon mukaan päästä todistamaan näkyväisen ja näkymättömän avioliittoa. Mutta siihen ymmärrykseni päättyi: en saanut ohjaajan ajatuksenkulusta kiinni, ja minulta taisivat jäädä ne häät juhlimatta.
Minimalistista hiljaisuutta
Esitys alkaa lupaavasti. Rytmikäs kävelyjakso luo äänimaailmaa, joka tuo muusikolle mieleen minimalismin keinovarat: aiheen toiston ja pienen, lähes huomaamattoman muutoksen, joka ihanan salakavalasti johtaa toiseen, toistettavaan aihelmaan. Mutta kun jatkossa luotetaan enemmän liikkeeseen hiljaisuudessa, niin lattian äänimaailman mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Minimalistista tehoa on kyllä koreografiassa.
Parousiassa harrastetaan runsaasti syvämietteistä seisontaa ja kävelyä. Eleitä, joiden merkitys jää minulle tyhjäksi. Intensiteetti ei kanna hiljaisuuden yli, huomaan, että oma ajatus karkailee filosofisten pohdintojen sijaan ihan arkisiin asioihin. Merkitystä saavat lampun sirinät, jäähtyvän metallin napsahtelu, vieruskaverin vatsankurina. No, se oli minulle siinä hetkessä tässä ja nyt -kokemus.
Esitys rakentuu jaksoista, joiden saumat ovat näkyvissä. Nämä väliputoamiset omalta osaltaan vaikuttavat kokonaisrakenteen kantavuuteen. Mieleeni jäivät vaikuttavina enkelijakso sekä Anton Krylovin kiehtova soitto. Olisiko ollut lampunkuvuilla?
Esityksessä on ripaus sattumanvaraisuutta. Vaikutti siltä, että kirjekuoresta nostettiin oikeasti kysymyksiä, joita esiintyjät eivät ennalta tienneet. Kohtaus todisti, kuinka vaikea on yhtäkkiä avautua vaikkapa aiheista mihin uskot tai mitä pelkäät.
Mikä on olennaista?
Pohdin, mitä olisin saanut Parousiasta ilman ennakkoon lukemaani? Ehkä täsmälleen saman, jonka luin. Mutta palveleeko esitys tarkoitustaan ja katsojaansa, jos olennaisimman sisällön saa jo siitä, mitä tekijät ennen esitystä kertovat teoksestaan? Ehkä olisi pitänyt jättää ennakkojuttu lukematta. Hienosti esitetyt tavoitteet loivat kohdallani odotuksia, jotka jäivät toteutumatta.
Olen aiemmin todennut, että Kajaanin Harrastajateatterissa ei erityisesti ajattele olevansa harrastajia katsomassa, niin kova taitotaso tekijöillä yleensä on. Nyt tuntui, että ohjaaja oli laittanut ryhmänsä liian ison haasteen eteen. Valittu tyylilaji ei liene helppo ammattilaisellekaan.
Uskon, että ryhmä on tosissaan miettinyt aihettaan ja toteutustapaa. Lopputulos vaikuttaa kuitenkin enemmän harjoitusprosessin kuvaukselta kuin valmiiksi hioutuneelta esitykseltä. On varmasti ollut kiinnostavaa tutkailla, kuinka tarttua hetkeen, kuinka olla. Mutta ikäänkuin loppuun asti pohtimatta olisi jäänyt näkökulma: onko kiinnostavaa katsoa, kuinka joku on?
Tämänkaltainen aiheenkäsittely antanee esiintyjille enemmän kuin katsojille. Valmistetun tuloksen pitäisi kai tuoda kokijalle elämyksiä tai oivalluksia kotiinvietäväksi, ei vain tunnetta, että tekijöillä on ollut kivaa harjoitellessaan.
Isot asiat, jotka esiintyjille prosessin aikana ovat kirkastuneet eivät valitettavasti välittyneet minulle. Toivottavasti moni muu pääsi paremmin sisälle kokemukseen.
Eija-Riitta Airo-Karttunen
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
tiistai 12. helmikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)