Kiitos kaikille eilisistä läpimenoista! Mielettömän ihana katsoa teitä lavalla, ihan joka ikistä. Varmasti on vielä hapuileva ja "mitä hittoa"-olo, mutta hei viikkohan riittää!!

Jäin miettimään, kun joku sanoi ettei lavalla ole "yhteinen" olo. Katsomoon ei välittynyt ollenkaan sellainen fiilis. Te olette siellä ihanasti yhtä. Toki kontaktia (kaikenlaista) saa olla enemmänkin, mutta yhteiseltä, teidän jutulta se näyttää.

Olette olleet ihan älyttömän hyvässä opissa ja se näkyy. Uskokaa itseenne ja juttuun, niin ohjeisiin mitä saatte, ohjaukseen. Vaikka joku fyysisyys tai työskentelytapa ei tunnu just omimmalta, uskokaa että se on merkityksellinen ja tärkeä juuri tälle jutulle. Heivatkaa ne hitoille jatkossa jos siltä tuntuu, mutta painottakaa niitä tässä. Koska ne on kaikille yhteisiä, fuskaaminen näkyy ja tuntuu. Siellä ollaan hirveän herkillä monissa kohtauksissa. Toimiiko joku vai ei...raja on hiuksen hieno. Jos on huono päivä, painottakaa opittuja/ohjattuja juttuja toisten takia. Tärkeintä on että muut (ja koko juttu tietysti) näyttää hyvältä, ei se että juuri Minä onnistun. Luottakaa että muut pitää huolen siitä että juuri Sinä onnistut. Jokainen pystyy vaikuttamaan siihen omalla tekemisellään. Että on tarkka ja tekee täysillä.

Epäusko on ihan normaali tunne jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa. Tärkeintä on ettei siihen jää lillumaan, vaan käyttää jäljellä oleat harkat hyödyksi, etsii vastauksia niihin kysymyksiin mitkä vielä on epäselviä. Ja koko esityskausikin on vielä löytämisen aikaa. Mikään ei synny hetkessä.

Sara