Seinän edessä pressitilaisuus

on to 29.11. klo 12:00 genellä. Aika kalenteriin siis ja kaik kynnelle kykenevät mestoille.

Viikonloppuvapaa. Tai: viikonloppu tulevaisuudesta, nelososan alkumeininkejä. Aune on pian täällä ja Toisia tilojakin päästään maistelemaan.

Entä missä menemme nyt? Kulunut viikko lähti (mielessäni) liikkeelle alkuviikon läpäristä, joka ei ollut ihan sitä mitä toivoisi. Sen jälkeen on hiottu, hinkattu, viilattu, raavittu sitä kuuluisaa pilkkua. Atro on pitänyt (hienoja, arvokkaita!) luentojaan puheilmaisusta ja näyttelijäntyöstä ja pienet akselit ovat nytkähdelleet harppauksin eteenpäin. Niin tämä esitys rakentuu, valmistuu, kukan terälehtiä putsaillen.

Viime viikot minua on kiusannut vähän semmoinen fiilis että onko tässä tarpeeksi lihaa. Siis jutun luiden ympärillä. Esityksessä ei voi oikein turvautua mihinkään yhteiskunnalliseen, sanomisen tarpeeseen tai rutiiniin. Ei mihinkään. Kyse on pitkälti tietystä flowsta, jolle esityksen jokaisen osasen soisi antautuvan loppusuoran aikana. Läpikahluu kesti muistaakseni alle puolitoista tuntia ja senkin jälkeen on tullut mieleen, että osa materiaalista saattaa vielä päätyä teloittajanpölkylle. Lähinnä nyt tulee mieleen ihmiskunnan kohtalo -kojeosio ja peruuttamattomat teot. Ohjaajakollegani olisi valmis kai vielä jostain muualtakin nipistelemään, itse sinnittelen vastaan ja päinvastoin yritän lisäillä vielä joitakin hentoja ituja sinne tänne.

Kesto ei tietenkään ole mikään itseisarvo, ts. pituuden lisääminen. Jokaisella esityksellä on kai oma maailmaantulohetkensä ja elämänsä, ja niille pitäisi olla auki ja herkkänä. Ja jaan kyllä AK47:n ajatukset siitä, että parempi saada tämä nyt tehty timantiksi kuin räpelöidä vähän kivimurskaa sekaan ja tyytyä kissankultaan. Mieli rimpuilee silti sinnikkäästi uusien aukkojen, uusien luolien suuntiin. Etteivät ne tulisi lukituiksi. Että tämä maailma pysyisi jotenkin vastaanottavaisena, kuuntelevana, aukinaisena. Ettei tätä suljettaisi, että tähän olisi hyvä tulla ja saapua, että tästä voisi syntyä yhä uusia versoja.

Kaksi viikkoa ja jokunen päivä. Sitä ennen Parousiaa ja protoeläimiä.

eino