terveisiä

Terve teatterinkatsoja, täällä Juha Hurme. Suomen Harrastajateatteriliiton valtuuttamana haluan häiritä sinua muutamalla ajatuksella ennen varsinaisen esityksen alkua.

Se saattaa olla huippuhyvä. Tai säälittävää paskaa. En tiedä, kun en ole nähnyt sitä. Oli miten oli, niin nauti illastasi. Huonokin esitys voi olla ihmeen piristävä. Ja siitä saat meheviä juttuja kerrottavaksi kavereillesi.

Minä tykkään sinusta, teatterikatsoja. Se on jo itsessään hienoa, että olet tullut teatteriin. Valppauden ja rohkeuden osoitus. Eivät kaikki viitsi tai uskalla tulla enää teatteriin. Ne ovat siitä hankalia paikkoja, että niissä joutuu kohtaamaan aivan oikeita ihmisiä niin narikassa, katsomossa kuin näyttämölläkin. Ei siis saa löhötä rauhassa yksin sohvallaan.

Eikä kaukosäädin toimi teatterissa.

On paljon turvallisempaa katsella telkkarista takuuvarmoja suosikkeja ja valmiiksinaurettuja sarjoja kuin tulla tämmöiseen saliin. Näyttämöllä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Elävä esitys on aina ennalta arvaamaton ja siten iso riski. Kunnioitan sinua, kun nautit vaarallisesta elämästä ja uskaltaudut harrastajateatterin katsomoon.

Toivon sydämestäni, että esitys ärsyttää sinua. Pistelee, tökkii, panee ajattelemaan ja tekee levottomaksi.

Uskon nimittäin, että teatteri on raspin kaltainen työkalu, jolla karhennetaan pintoja, jotta saisimme tästä liukkaaksi kiillotetusta maailmasta otteen. Ja maailma muuttuu, kun siihen tarttuu.

Katsele silmä kovana alkavaa näytelmää. Älä tyydy vähään. Onko niillä sinulle mitään sanottavaa? Onko rima asetettu riittävän korkealle, onko touhussa kunnianhimoa? Ovatko ne opetelleet kunnolla vuorosanat ulkoa, onko muodossa kekseliäisyyttä ja lennokkuutta?

Ennen teatteri oli suurin taide. Sillä oli isoimmat katsojaluvut. Tänä päivänä hölmöinkin tv-show mittaa katsojiaan kymmenissä- ja sadoissatuhansissa, kun teatterin on tyytyminen kymmeniin ja satoihin. Liikkuva ja kaupiteltava kaksiulotteinen kuva pyyhkii teatterilla lattiaa, kun puhutaan yleisömääristä. Mutta kun aletaan keskustella esityksen ja katsomiskokemuksen laadusta ja syvyydestä, on teatteri vahvoilla.

Tai voisi olla.

Älä tyydy tänä iltana vähään. Heitä itsesikin likoon, teatterikatsoja. Palkitse raivokkaasti ansiokkaat suoritukset ja – yhtälailla – buuaa reippaasti ja estottomasti tarvittaessa.

Sinä, teatterikatsoja, istut vapaan maan vapaan harrastajateatterin katsomossa. Se ei ole vähäinen asia. Täytä velvollisuutesi, paljasta tunteesi näytöksen päätyttyä.

Ja ota vielä yksi ratkaiseva askel. Liity tämän tai kilpailevan harrastajateatterin riveihin, kehitä taitojasi ja näytä kaikelle kansalle, mitä osaat. Onko kanttia, häh?

Tämä yhteiskunta olisi huomattavasti terveempi, jos jokainen kansalainen kuuluisi harrastajanäyttämöön. Niin paljon suhteellisuudentajua ja ihmistuntemusta kyseinen puuha opettaa.

Esitys alkaa. Kaikki on nyt mahdollista.