Parousia hämmentää katsojaa
Kaleva 25.2.2008
Harrastajateatteria
Kajaanin Harrastajateatteri: Parousia - taivaan ja maan hääjuhla. Teatteri 2100 -esityssarjan neljäs ja viimeinen osa. Tekstit Luce Irigaray, Aune Kallinen, Krishnamurti, Wikipedia. Suunnittelu ja ohjaus Aune Kallinen. Esiintyjät: Samppa Heikkinen, Juha Kangasmäki, Maiju Karhu, Jemina Karjalainen, Saara Karjalainen, Laura Kiuru, Anton Krylov, Karoliina Kuvaja, Eija Räihä, Sara Saxholm, Tanja Turtola. Seuraavat esitykset Generaattorilla 25. ja 26.2.
Aune Kallisen ohjaama esitys ennakkomainostaa yrittävänsä laskea taivaan maan päälle tässä ja nyt. Se on ihmisessä sisäisesti toteutuva hääjuhla.
Yleisö ohjataan paikoilleen vasta esityksen alussa. Siitä vastaavat esiintyjät, jotka sitovat silmänsä etukäteen. Taluttaako siinä sokea sokeaa?
Kreikan sana parousia tarkoittaa tulemista ja läsnäoloa, tulevaa läsnäoloa. Esitys on rakentunut tämän tulevan läsnäolon tutkimisesta ja uskosta siihen, että muutos on mahdollinen juuri nyt.
Vajaan puolentoista tunnin esityksen aikana kohtaan rajallisuuteni katsojana. Haluan ymmärtää, mutta siihen tarvitsisin tulkkia. Minulla, peruskainuulaisella katsojalla, on vielä paljon opeteltavaa, ennen kuin kykenen aistimaan tämäntyyppisen esityksen viestejä.
Ehkä kaikki saakin olla vain omaa tulkintaani, aivan kuin musiikissa, tanssissa tai laulussa. Eihän niitäkään tarvitse erikseen selittää.
Esitys näyttää, mitä nousee esiin, kun päästämme irti uskomuksista, hallinnasta, suorittamisesta ja miellyttämisestä.
Totta on, että se rikkoo perinteisiä rutiineja, joskin esimerkiksi yleisön interaktivoiminen on toisteista sekä tässä esityksessä että sarjan aiemmissa osissa.
Esitys pakottaa hektiseen arkeen tottuneen katsojan sietämään hiljaisuutta, kynttilänvaloa ja unenomaisuutta. Se ei välttämättä ole huono asia.
Maija Saviniemi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kritiikin mesitsikö on, ettei peruskainuulainen ymmärrä? Siistie.
Kriitikko muuten sieti aika hyvin tuota unenomaisuutta. Tais se ehkä suurimman osan esityksestä olla silmät auki kuitenkin, mutta kyllähän se vähän huvitti kuulla, että tyyppi joka lopussa säpsähti katsomossa hereille, olikin Kalevan kriitikko. Toki syyttäköön esitys vaikka itseään, jos katsojaa rupeaa nukuttamaan, mutta onhan se Kalevan kulttuuritoimitukselle vähintäänkin noloa, jos kriitikko torkahtelee katsomossa tai, kuten aiemmassa esityksessä, lähtee puoliajalla pois ja arvostelee jutun silti. Ottikohan täyden palkan vai vaan puolet?
Eipä sillä, että sen yhden taannoisen veijariarvostelijan toilailujen jälkeen hirveästi yllättäis tuommoinen.
Noh, ite tajusin Parousiasta ehkä vielä pikkusen vähemmän kuin kriitikko, vaikka väsymykseltäni jaksoinkin pitää silmät koko ajan auki.
Boston Tolonen
Lähetä kommentti