Tähän tultiin. Heh. Eilisessä oli aikamoinen annos draamaa. Siis siinä ettei homma sujunut alkuunkaan niin kuin olisi toivonut. Kenraalin kai tuleekin mennä heikosti, mutta ei välttämättä kannata tuudittautua siihen että se nyt oli general.
Löysät pois, jalat koetukselle ja haastetta kehiin! Atron kanssa eilen vielä tuumasimme, että pahinta, mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on että rupeaa yksin yrittämään, puskemaan juttua johonkin sooloilun ja kannattelun muotoon. Tietyssä mielessä esitys on sellainen, että kukaan ei ole siellä yksin mitään. Jos siis tulee tunne, että nyt ei perkele suju, niin ainut mitä voi tehdä, on kuunnella muita. Tsekata missä muu sakki menee, lisätä omaa kuuntelua. Sitä kautta sen Kankun peräänkuuluttaman tekemisen ilon viimeisen silauksenkin soisi ja uskoisi löytyvän.
Onpa jännä prosessi takana. Ja onpa jännää, että nyt ollaan tässä. Että on enskari, ja mahassa todellakin kuplii.
Potkua nivusille ja lämärit yläpesään!
eino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti