tuli mieleen, että gauhia kun olikin mukavat harjootukset. On kivaa kun kaikesta voi puhua ja lätistä ja ilmoittaa suurelle kansalle että on tietämätön ja että tää onniin uutta kaekki.. Se, rakkaat toverit, on vapauttavaa.
Tuossa Samin ja muidenkin läsnäolijoiden kanssa tauolla kerettiin jo tuumia, että jos suinkin mahdollista niin voisi tavata jollakin ihmevapaa-ajalla, jos se suinkin on mahdollista.. en kyllä yhtään tiedä mihin se semmonen mahdutetaan ,mutta kuitenniin.. tavattas ja ihan vaan juteltas ja keskityttäs tutustumaan toinen toisiimme.. Kun itsellekin tuli semmonen oloinen ,että hitto jos sitä oppisi olemaan se oma ihkuinen itsensä siinä lavalla, niin ei se sekään yhtään haittaisi, jos "tukijoukko" olisi tuttu, että vaikka muuhun ei voisi luottaa, niin ainakin siihen ,että on se oma porukka joka tukee jos mokaa tai putoaa tai iik!apua! hyytyy... Varmasti moni muukin kaipailee semmoista "turvaverkkoa".
Ja parempia (niitä ihmeaikoja) odotellessa ihmiset vois varmaan kirjoitella joko tänne itsestään tai sitten suoraan toisten mailiosoihin.. tai jotain. En tiedä onko tän plokin tarkotus olla puhtaasti projektikeskeinen, vai voiko siihen sisällyttää esim. jokaisen elämäntarinan.. (silleen suhteellisen tiivistettynä tai jottaen).
Tofupihvin lumoissa, Seela-Elisa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
myö emme sensuroi, notta antaa elämäntarina-akatemian laulaa! -e
Lähetä kommentti