harhailevia lauseita

Tulin istuutuneeksi koneen äreen ja päätin kokeilla, josko saisin kirjoitettua jotakin tänne. Minun taitoni - tekniikan tunnettuna ihmelapsena - saattavat johtaa lähettämisen sijaan tuhoamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Seela-Elisa kaipaili esittäytymistä ja elämän tarinoita, ehkä sitä toisenlaista tutustumista, virallisempia asioita ihmisitä. "Minun nimeni on saara ja pidän salmiakista." Minusta on jotenkin kiehtovaa tutustua ihmiseen ikään kuin nurinkurisesti. Opit ensin miltä jonkun ihmisen silmät näyttävät lähietäisyydeltä, kuinka kömpelösti hän painii ja mitä tuo ihminen odottaa tulevaisuudelta, ennen kuin tiedät hänen koko nimensä. Tämä kaikki on - ainkin minulle - täysin uutta. Mutta se on hienoa, omituisella tavallaan.
Itsestäni en oikein tiedä mitä kertoa. Olen ujo ihminen, ja minulta vaatii suunnatonta rohkeuttaa tehdä sellaisia asioita, mitä (todennäköisesti) tulen tekemään seuraavien kuukausien aikana. Hymyilen koko ajatukselle haasteiden asettamisesta. Nuuhkin uteliaana tulevaisuutta projektimme suhteen ja tarkastelen itseäni osana sitä. Toivon että tajuaisin jättää turhan pohdiskeluni sikseen ja avata suuni useammin. On hassua huomata, kuinka eritavalla käyttäydynkään harjoituksissa kuin esimerkiksi kavereideni seurassa. Minusta on tullut kummasti hiljainen myhäilijä, ainaan pölöpöttävän hölösuun sijaan. Kaikesta huolimatta, olen iloinen saadessani olla osa teatteri 2100:aa.
Tässä vaiheessa, istuttuani puolisen tuntia hurisevan tietokoneen ääressä raivostuttavan iskelmäradion soidessa taustalla, karkkipussin ammottaessa tyhjyyttään ja ajan ottaessa taas jalat alleen, lopetan. Mitä minä olinkaan alun alkaeen sanomassa? En tosiaan tiedä... Seuraavaan tekstiini voisin jo haalia jotain tähdellisempää sanottavaa. Nyt kokeilen onnistunko lähettämään tätä lainkaan.
sanon kaikille hei,
saara