jos tänään pitäisi nimetä tämän esityksen tärkein aihe, se olisi valoisien tulevaisuuskuvien puute ja luonti. tämä on aihe, joka riivaa lähes päivittäin, ja joka tulee vastaan mitä tahansa touhutessa. meillä ei tunnu olevan muita kuin synkkiä kuvia ajasta edestämme. merkittävimmät ja kiinnostavimmat esityksetkin - - paradoksaalista kyllä - - jotka olen viime vuosien aikana nähnyt, puhuvat järjestään hyvin synkkää kieltä. armotonta, mustavetistä.
kun koko aika toitottaa tätä näkyä ja kuvaa, teatterin pitäisi kyetä valitsemaan toisin.
haluan vastata kaipuuseen, en olla aikani peili.
eino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti