on muiden kanssa jaettuja aikoja

"On muiden kanssa jaettuja aikoja. Niissä on kaikissa hyvä ja huono kautensa, mutta myös loppunsa. On inhottavaa ja kivulloista todeta, että ajat täyttyvät ja ajanjaksot päättyvät, että ihmiset ympärillä vaihtuvat, ettei ole mitään kokonaista, mihin pyrkiessä toteutuisin. Kapinoin tätä realiteettia vastaan, vaikka se on turhaa.

Hyville ajoille on yhteistä tunne että toimii "oikein", tekee asioita jotka tuntee sopiviksi itselleen ja jotka siis sopivat joillekin muillekin. Silloin on tasapainossa itsensä kanssa. Enempää ei kai voi saada. Onnikin on mahdollista, onnistuminen, täyttymys. Olen kokenut voimakkaasti, että se onni mitä olen saanut ei johdu minusta. En voi sitä päättää. Se on ihmettä. Rakastettu on ihme, taiteellinen synteesikin on ihme. Ne ovat jumalallista alkuperää enkä voi sitä hankkia. Ehkä voin hankkia kyvyn ottaa onnea vastaan, en muuta. Onni vain pannaan elettäväkseni niin kuin suru tai kuolemakin, ja se on myös yhtä kovaa, vaativaa.

Elämässä ei voi epäonnistua, ellei halua epäonnistua. Epäonnistuja tarvitsee osansa. Se voi olla pelkuruutta, kostoa, provokaatiota, kestovihaa itseä kohtaan. Ihminen saa periaatteessa sen minkä tahtoo, vähän eri lailla todennäköisesti kuin on kuvitellut, mutta saa. Alistua yhteiskunnan tasapäistäviin ja sopeuttaviin vaikutuksiin, elää kahleissa, uhrina, voi olla haluttu osa, harkittu valintakin.

Niin teatteria tehdessä kuin elämässä yleensäkin on oltava lähellä omia rajojaan. Niiden rajojen ahtautta on katsottava silmästä silmään. Jos ottaa uhrin roolin, rajat ovat aina kaukana, kuvitelmissa."