Iltapuuhat on tehty ja on aika käydä nukkumaan, vaan kun mielessä kirmaa asia jos toinenkin.
Minua niin pisti tympäsemään se loppupuheenvuorojuttu. On toki hienoa, että ihmiset kertoo mitä funtsii ja mitä pään sisällä liikkuu. Mutta ehkä vähän järkytyinkin, miten ihmiset suhtautuu..
Itselle tuli vaan semmonen "me" ja "te" fiilis, mitä ei ole koskaan aiemmin tullut. Itellä ei oo ollu mielessä uusia ja vanhoja ihmisiä, kun kaikki on mulle uusia.
Tuli vaan olo, että "me uudet" ollaan jotenkin niinku laimeita, eikä meijän kanssa oo kiva tehä mittään. (lievästi yksioikoisten)
Hinmputti.
Sekin herätti, kun Eino sano, että täähän on kuitenki vaan harrastus.. Ehkäpä sitä on ite ottanut tämän liian tosissaan, nii jos pitäski alkaa suhtautumaan niinkuin vaikka siihen kivenhiontapiiriin, niin ei tulis mitään komplikaatioita. Menis vaan ja tekis.. vaikka en usko että se niinkään toimis, kuten ei varmasti muidenkaan kohdalla.
Hukkaolo.
Tuntuu, että yhteisömme on aika hajalla.
Noh, mä meen nyt nukkumaan. Ehkäpä torstaina saadaan iloakin tähän tekemiseen,
miulle kun tää prokkis on ollut se henkireikä ja suunnaton voiman lähde talven pimeinä viikkoina.
Ja jos se vaan miusta riippuu, niin tahon olla viemässä tätä loppuun entistä innokkaampana. Perkele.
Seesteisen-Eloisa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
hep juu, täytyy sanoa että itsekin ihmettelin tuota jakoasiaa, että mistä sellainen oikein tulee. käytännössä kuitenkin jokainen esityksistä, joka täällä on tehty, on tehty uudella porukalla ja vaihtuvuus on ollut lähes yhtä suuri tai jopa suurempi. ehkä tähän projisoidaan nyt pelkoja tai paineita tai epävarmuutta jutun kantamisen suhteen - viittaan nyt sen vanhemman esiintyjän kaipuuseen, josta pojat puhuivat. itselleni tuota jakoa ei käytännössä ole. huoleni syntyi lähinnä siitä, miten harjoittelemiseen suhtaudutaan - ja vaikka kyseessä on harrastustoiminta, odotan asennoitumiselta paljon. joidenkin kohdalla siinä on korjaamisen varaa ja tästä oli tarpeen lätistä ennen kuin loppusuora käynnistyy.
eino
et 4 valmistui. siitä tuli hauska - ja energinen! toimii - ainakin paperilla..
Njoo, toki on hyvä kun saapi asiansa ulos ihminen, pien. Molen jo rauhottunu, eikä enää ees vituta. Päinvastoin, nousee semmonen uhmatyyppinen toimitus, että hitto! tästä ei oo tietä ku ylös ja laajalle. Nyt jos tiietään mikä on vikana ja mikä mättää, pitää tehä asialle jotain, että saadaan synnytettyä jotakin elämää suurempaa.. ja jos myö ei olla yhtessä ja limittäin, niin valjuksi jää. Kerta.
Van eiköhän tämä tästä yhteisöidy. Toiveekkuudella, Seelasena
Joka proggiksessa ollaan tuon saman jutun kanssa painittu, ja aina se jostain on tullut. Mutta se on jokaisen ryhmän itse taisteltava se yhteishenki, ei se ole semmoinen itsestäänselvyys, mikä vaan jostain pomppaa vähän ennen ensi-iltaa. Ja paskoja on kaikilla jossain vaiheessa. Kun tässä monesti on muisteltu vaikka nyt Mahnovitsinan mahtavaa ja hurmoksellista yhteishenkeä (mitä se sitten parhaimmillaan olikin), niin ei siinä harjoituskauden alkupuolella ainakaan mikään mieletön fiilis ollut, mulla oli melkeimpä koko talven aika paska fiilis sen jutun suhteen. Eikä toki Paskankaan porukassa ollut minusta mitään ihmeellistä "henkeä" alkuun, porukka oli aika hajanaista, kun oli uusia ja bändi harjoitteli erikseen. Ja kun ainoa kaikkia yhdistävä tekijä oli se, että oltiin mukana samassa proggiksessa, niin yhteishengen syntyminen vaati varmaan sen, että jokainen rupesi näkemään jutun voiman ja luottamaan siihen, ja sitä kautta toisiin. Että uskokaa siihen tekemäänne asiaan ja antakaa toisillenne tilaa!
Ilkka
Lähetä kommentti