Jälleen yksi viikko takana, tai miltei, huomisyöllistä silaustaan vailla. Alkuviikosta tietänemme, lähdetäänkö yön mittaista näkyä seuraamaan tappiin asti vai tyydytäänkö kestollisesti pienempään kakkuun.
Mitä tapahtui? Menimme ensimmäisen kerran jonkinlaisen kokonaisuuden (1. näytös) läpi siinä mittakaavassa kuin se oli mahdollista. Kohkaten ja montaa osiota vielä epäillen, mutta menimme. Harjoittelimme eteenpäin uhkakuvaosioita ja toisen väliajan keksintöjä. Pystytimme ensimmäisen teltan ja työstimme varsin hämmentävin seurauksin Pimeyttä.
40-45% tekstistä valmiina, ja sekin osa puolivillaisesti harjoiteltuna. Parin viikon päästä tulemme harjoituskauden puoliväliin. Jännittää, tietysti, mutta jotenkin niin sen pitää ollakin. Paljon kasautuu viimeisillä viikoille joka tapauksessa.
Ryhmä on hitsautunut päivä päivältä tiiviimmäksi ja rohkeutta vaativien tehtävien suhteen alkaa olla enemmän. Aihe ja sen käsittely on henkilökohtaistunut - olemme peräänkuuluttaneet yksilöllistä kosketuspintaa ja niistä on työstetty suoraan kohtauksiakin, kuten Johannan vastaanpanematon teksti joka päättää ensimmäisen näytöksen ja Eliaksen kosketussoolo.
Suunnat tuntuvat oikeilta, tärkeiltä, samaan aikaan vanhaa syventäviltä ja uuteen kurkottavilta. Jokainen uusi kohtaus kertoo myös jonkin kehittymisestä; ideat ovat parempia kuin alussa mietityt, ajatukset perustellumpia ja selkeämpiä. Esitys saa kerroksellisuutta ja tuntuu päivä päivältä myös moniäänisemmältä.
Ensi viikolla hinkataan Eläinten teatteri-ideaalia ja työstetään kakkosnäytökseen uutta materiaalia.
Sitä ennen kuitenkin Yö.
eino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Niin, ja Kemppaismikko seurasi ekat treeninsä. Se tuntui tärkeältä. -e
Olenko käsittänyt oikein, että olette suunnitelleet jonkinmoista yöesitystä? Hurjaa!
Elinak
olet käsittänyt.... ainakin toistaiseksi edetään tällä pläänillä. siis yönmittainen esitys. esityskaudella mahdollisesti myös lyhkäisempiä vetoja, "esityspuolikkaita", lähinnä arki-iltoina.
onko hirven pakko olla alasti?
Lähetä kommentti