Bloggaan, siis olemme.

Olen jo kotona, tänään oli harjoitukset, niin kuin monena päivänä on ollut.

Asiat Torakoissa muuttuvat abstraktioista ja konkretioiksi, mikä tuo juttuun mielekkyyttä. Ei se aikasemmin ollut ei-mielekästä, mutta tämä on mukavempi olotila. Musiikkiosio hitsautuu kerta kerran jälkeen paremmin yhteen, toivoisin ehkä vielä monipuolisempaa instrumentaatiota, tällä hetkellä kun esim harmooni on aika hallitseva, ja fonit kans. Klarinetti on yhdessä biisissä, huilu kahdessa, haitariakin voisi kyllä käyttää monipuolisemmin, tai paremminkin haitareita, entä ne kaikki nokkahuilut (niille kyllä tulee ehkä käyttöä), tai jossain olisi kyllä kiva olla kaksi huilua, tai sen trumpetin voisi tunkea johonkin, äääh. Opportunismia on sellainen. Mutta olisi kiva, että voisi seurata jokaista päähänpistoa, että hei, tämänhän voisi soittaa tällä, mutta sellainen vaatii vähintään viisi da Vinci -tyyppistä yleisneroa ja rajattoman soitinpankin jotta niin voisi toimia. Mutta olisi kivaa. Nyt tuntuu, että kappaleiden sovituksen ovat jonkinsortin kompromisseja. Mutta ne kyllä toimivat minusta, enkä ensi-illan jälkeen tule surkuttelemaan, että "voi kun tuo olisikin tullut sillä ja sillä soittimella", siitä olen varma. Mutta mieleni on jatkuvassa liikkeessä, ja alituiseen löytyy uusia mahdollisuuksia kappaleisiin. Yleensä ne jäävät ajatuksen tasolle. Ehkä en vain tiedä mitä haluan, tai sitten haluan niin paljon.

Täällä asunnossa on kylmä, mutta en pistä pattereita päälle, ainakaan vielä. Huomenna pitää mennä työkkäriin. Sieltä varmaan löytyy mulle saksofonistin paikka, niitä on siellä ihan pirusti, luulisin. Ironinen ääni. Mutta nyt, poistun. Miten voi haluta niin montaa asiaa ja olla samalla niin laiska.

-Juho Seppo