Jännä juttu, että tässähän alkaa käydä aika vähiin, ensi-ilta lähestyy räminällä. Helpotus on kuitenkin jonkinmoinen, sillä valot saatiin tänään ainakin alustavasti ohjelmoitua, ja niiden rakennusurakka on yhtä heitintä vaille valmis - tämän hetkisten mielteiden mukaan. No, joka tapauksessa lähellä valmista ollaan jo ja se on jännä juttu. Kuunnelma valmistui tänään, on ihan radioteatteria. Suurin huoli jutun suhteen on vielä se, että saan ohjeistettua Pekille valojen ajamisen ja kaikki iskut. Vaan turhaan huolehdin, luotto tuohon edellä mainittuun on sen verran suuri.
Jännä juttu tuo huolehtiminen. Kun saa hoidettua pois huoliaan, tilalle on jo tyrkyllä uusia. Tietenkin niin huolehtimisessa kuin kaikessa muussakin pitäisi vain pystyä suodattamaan osa asioista - kaikki turha tai ei-niin-tärkeä - pois ja keskittyä nyt huolehtimaan siitä mikä on sen arvoista. Esimerkkinä: aikaisemmin oli huoli siitä, että saanko valot tehdyksi ja nyt on sitten huoli siitä, miten ne otetaan vastaan. Tyrmätäänko minut täysin? "On muuten paskat valot tehny tuo nobo". Turhaa kyllä tuollainen huolehtiminen. Sitä kun pyrkii mahdollisimman hyvään, on liian itse kriittinen ja tekee lopulta paskaa omasta mielestään, niin onko siinä järkeä? Nyt en siis puhu tämän näytelmän tämän käynnissä olevan proggiksen valoista paskana. Minusta ne on hyvät, kaipaavat mahdollisesti pieniä säätöjä, mutta minusta ne on hyvät. Jos joku muuta sanoo, niin ongelma on hänen.
Bloggaaminen on jännä juttu. Kansalaistoimintaa ikään kuin. Tuossapa linkki ja katsoppa hakusana.
-s-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti