lähellä

niinpäsenniin.

hyvä mieli, luottavainen olo, välistä jopa valmis, siis tähän, jäi minullekin. hieman on hirvittänyt ajan puute, siis kevään suhteen. neljä kuukautta saattaa tuntua pitkältä periodilta, mutta tällaiselle tutkivalle ja yhteisöä rakentavalle työtavalle se on jonkin sortin minimi. toisaalta mukavaa, että joutuu ja pääsee asettamaan itsensä alttiiksi uudelle, aloittamaan alusta, kampeamaan ikuisia soita ja haastamaan itsensä ylittelemään unelmiensa kynnyksiä. toisin sanoen, hokien: olen iloinen ja luottavainen, että olemme tämän äärellä koolla.

genellä vedellään laulujutun viimeistä putkea. valopöydän takaa on ihanaa nauttia esitystä. tarkastella sitä sivullisen, fiilistelijän, teknikon silmin. väki on poistunut vedoista otettuina, onnellisen oloisina. "tätä lisää", "aivan hurmaavaa", "kuulitko pappa, rakastelu ei kannata", "täytyy kutsua kaikki", "tulen uudestaan"... kenties näin kaamosaikaan juuri tämänkaltaisten, nautinnonsekaisten ja ihanasti ilahtuneiden kokemusten saaminen on sitä anteliainta, jota teatteri meille tarjoaa.

meidän suuntamme on toisaalla, ja kuitenkin, kokemuksen itsensä valossa, lähellä.

eino