tutkimisesta

tänään olen pyhien jälkeen ensimmäistä kertaa ollut tai yrittänyt olla juttumme äärellä. yrittänyt kirjoittaa ajatuksiaan eteenpäin, viedä niitä näyttämökuvien, kohtausten ja harjoitteiden muotoon.

olen sen koulukunnan miehiä, jotka uskovat, että työskentelyn äärelle on syytä myös pakottautua. ei niin, että tuntisin vastenmielisyyttä projektia kohtaan, vaan koska uskon, että päästäkseen eteenpäin / johonkin suuntaan on yksinkertaisesti varattava aikaa jutun äärelläololle. istuttava päätteen äärelle ja kestettävä nihkeätkin hetket ja etenemisen hitaus.

vaikeuksia, haasteita joita ei voi väistää, on käveltävä suoraan päin.

huomaan innostuvani tutkivasta työskentelystä yhä enemmän. aiemmin motiivi siihen on ollut - samaisen taiteellisen tutkimisen ohessa - myös päämäärän sumeus. on ikään kuin joutunut tutkimaan sitä, mitä tässä nyt nimenomaan haluaisi tutkia. nyt haaveiluni on keskittynyt tutkimista itseään kohti. siihen keskittymistä. tähän liittyen toki, mutta myös tällaisena elämäntapaan ja taiteilijuuteen liittyvänä kysymyksenä ja haasteena. olisi hienoa luoda uusia käytäntöjä taiteellisen tutkimuksen saralla. viettää aikaa jonkin aiheen äärellä ei vain kuukausia, vaan vuosia. olla mukana rakentamassa jatkumoja. ja luoda niitä itse. (kai se porukalla tutkiminen, asioiden jakaminen ja virtaaminen kuitenkin kiinnostaa enemmän kuin oman kapasiteettinsa kanssa märehtiminen, noin niin kuin pitkässä juoksussa.)

luin jostain että esa kirkkopeltoa oltaisiin nimittämässä teak:iin taiteellisen tutkimuksen professoriksi. en tiedä onko tällaista pestiä ollut aiemmin, mutta valintaa ei voi tervehtiä kuin ilolla. teatteritaiteellisen tutkimuksen saralla suomessa tapahtuu vielä aika vähän ja parempaa miestä tehtävään on vaikeaa kuvitella.

noh, se näistä kuulumisista. huomenna uutta vuotta vastaanottamaan, alkuviikko kirjoittamisen äärellä, tiistaina työkkäriin ja keskiviikkona reenit/elämä risaiseksi!

eino