Ihan julumettua on semmonen toiminta. Joulun voisi kääriä johonkin ympäristöystävälliseen materiaaliin ja postittaa sen vaikka heinäkuulle pois jaloista pyörimästä, mutta kun enää ei kerkeä joulupostimerkeillä.
Ja muuten tulisi se niin tavattoman kalliiksi.
On siis tyytyminen siihen, että ihanat ja vallattomat päivät(lue = illat) teatterilla siirtyvät tuonnemmaksi. Mutta sitten niitä päiviä onkin, ja paljon.
Minulla on semmonen posiviivinen kutina itselläni tästä meidän porukasta, näin äkkiseltään kahden harjoituskerran jälkeen sanottuna.
Saadaan varmasti mielenkiintoista materiaalia aikaseksi ja ulos tuotettua.
Olen päässyt pelkkien kirjojen muovittamisen ihanalta saarrekkeelta kokonaisvaltaisempaan kirjojen entisöintiin, ja se puuha pitää minut suurinpiirtein tyytyväisenä tämän välttämättömän kaksi väliviikkoa. Tosin saatan satunnaisesti purnata siskolleni puuron keiton ja pyykkäämisen välissä.
Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Onhan minulla toki muutakin "elämää" kuin projektimme, ah, niin nuori ja hauras, mutta tunnustan; olen täysin hurahtanut siihen toimintaan.
Päällimmäiseksi jäi hyvin itsekäskin ajattelumalli, että mitä kaikkea minä tulenkaan vielä oppimaan niin itsestäni kuin teatterin hurmaavasta maailmasta..
Innosta mykkyrällä: Seela-Elisa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti