hippijaijee

huhuijjaa. mistä alkaisi kertomaan kun on tapahtunut kaikkea ja tehty kaikkea ja yömyöhään on mennyt ja polkupyörällä on poljettu. joskus on väsyttänyt mutta se ei meilläpäin ole hirveän kummallista;).itseasiassa oma oloni on parantunut, ei sillä että se missään pahassa jamassa olisi koskaan ollutkaan, mutta askel tuntuu päivittäin aina vähän keveämmältä. ehkä se on tämä lauhtunut sää ja johannan henk.koht. kevät. ja sitten te kaikki muut työryhmäläiset. rehellisesti sanottuna minä vaan tykkään tosi paljon tehdä teidän kanssa tätä juttua. jotenkin sitä haluaisi olla helpottamassa muiden oloa jos niiden kevät kärsii takatalvesta, tai niin kuin me likaiset hipit sanomme, share the love:). jaksua kaikille ja lämpöä!
nih. entäs esitys sitten. se tuntuu yhtä aikaa hirveän tutulta ja samalla uudelta ja ennenkokemattomalta. raakileelta ja asettumattomalta. hiomattomalta timantilta (heh, juuri tästä äidinkielen kurssilla puhuttiin, VÄLTÄ KULUNEITA FRAASEJA. nyt kävi näin). jännittää mutta olo on rauhallinen, jos se on mahdollista. aikamoisen jättiläisen edessä seisomista. mutta niinhän se norsukin syödään, pala kerrallaan.
voih jos osaisi jotakin kehittävää sanoa.

muuten, tuleeko tälle esitykselle joku muukin nimi kuin teatteri 2100? kirjoitelkaa kaikki tänne nimiehdotuksia! miten olisi "yö nousee vimpelinvaaralta"? haha.

tällä lailla tänään. näkkyy!

-johanna-