Lemmitty tunnustelee teatterin tulevaisuutta
TULE TELTTAAN, kutsuu Kajaanin harrastajateatteri Lemmitty-esityksessään. Ketään ei pakoteta, osallistumisensa tavan kukin voi valita itse. Läheisyys ei ole Lemmityssä kiusallista.
Lemmitty leikkii eikä pelkää olla naiivi
Kajaanin harrastajateatteri: Lemmitty - esitys tulevaisuudeksi. Ensi-ilta Generaattorin näyttämöllä 28.4. Käsikirjoitus Eino Saari ja työryhmä. Ohjaus ja lavastus Eino Saari. Musiikki Juho Yli-Lonttinen. Valot Mikko Kemppainen. Puvustus Johanna Meriläinen. Esiintyjät Saara Karjalainen, Elias Keränen, Minna Korhonen, Elsa Lankinen, Johanna Meriläinen, Pekka Moilanen, Niina Piirainen, Eija Räihä, Sami Sainio, Seela-Elisa Vierto, Juho Yli-Lonttinen.
Elämäntapaintiaanit. Sana heittyy jostain alitajuntaan, kun aamulla herään.
En herää Generaattorin näyttämöllä, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Illalla olin leikitellyt ajatuksella jäädä esityksen maailmaan yöksi. Katsojista luultavasti vanhimpana en ilennyt.
Leiri ja leirituli - elävä tuli, mutta erilaisena kuin sana yleensä ymmärretään. Yhdessä jaettuja tarinoita ja lähikontakteja piirissä ”liekkien” ympärillä. Kajaanin harrastajateatterin Lemmitty etsii teatterin uusia muotoja palaamalla alkutulen äärelle.
Lemmitty kyseenalaistaa, leikkii, eikä pelkää olla naiivi.
Esityksen väri on vihreä. Se toistuu esiintyjien asuissa, jakkaroissa, pehmusteissa. Vihreä on lupaus kasvusta ja uudesta.
Tuutulaulua
ja painia
Toisen näytöksen lopulta talletan ääneen lausutun ajatuksen, josta en luovu, sillä haluaisin sen todentuvan jokaisessa esityksessä. Teatteri on kohtauspaikka, jossa me katsomme toisiamme silmiin niin kauan, ettei kukaan enää esitä mitään.
Puran repustani paperisuikaleita, joita olen yhdessä muiden kanssa kaivanut pienistä villasukista ja lapasista esityksen aikana ja lukenut niitä ääneen. Lapuissa on kehotuksia esiintyjille: ”Mene näyttämölle ja luovuta kaikki valta itseltäsi katsojalle. Mene näyttämölle ja etsi sieltä jotakin, mitä meidän on syytä muistaa...”
Olen kuunnellut esiintyjää, joka kuiskaa vain minulle, mitä hän pelkää näyttämöllä. Hartiani on esityksen aikana hierottu kahdesti. Olen kävellyt liidulla lattiaan piirretyn pysähtymisen tilan yli.
Olisin voinut mennä myös hellyysbordelliin, telttaan, jossa oli tarjolla muun muassa tuutulaulua ja painia. Lähiteatterissa minulle olisi ennustettu. Halutessani olisin päässyt nauttimaan yksinäisyydestä, levosta.
Jos kuljettaisin kännykkää mukanani, olisin saattanut soittaa jollekin Kainuusta muuttaneelle ja kysyä häneltä, mikä olisi edellytys sille, että hän palaisi. Luen toisten saamia ja kirjoittamia vastauksia. Lähteneet haluaisivat oman alansa koulutusta ja töitä, puolison, lapsen ja punaisen tuvan.
Ihanneteatterinäyttelyssä törmään pöytäteatteriin, joka on siirtynyt lattialle. Kierrän katsomassa yhdeksää pienoismallia. Esinesymboliikka on omaperäistä: salmiakkiaakkoset käyvät ihmisestä.
Tilaa
odottamattomalle
Lemmityn kiehtovin puoli on sen ennalta arvaamattomuus. Vaikka kolmeen ja puoleen tuntiin mahtuu joutokäyntiä, yllätyksen momentti on koko ajan läsnä. Penkillä täkin päällä istuminen ei ole yhtä puuduttavaa kuin upottavassa katsomossa keskinkertaisessa laitosteatterissa.
Kohtauksia ei leikata jyrkästi, vaan Juho-Yli-Lonttisen kitara johdattelee lempeästi esiintyjät ja katsojat osiosta ja hetkestä toiseen.
Tunnistan esityksestä monia elementtejä, jotka ovat tuttuja ohjaaja Eino Saaren aiemmista töistä. En koe sitä turhaksi toistoksi - saahan kuvataiteilijakin työstää samaa aihetta yhä uudelleen. Joku maalaa koko elämänsä samaa kuvaa.
Kajaanin kaupunginteatterin Tulevaisuus-esityksen kanssa Lemmitty muodostaa esitysparin, joka pohtii osittain samoja aiheita, mutta käsittelytapa on kummallakin oma. Kumpikin esitys kannattaa käydä katsomassa.
Ihmettelen ensikertalaisten luontevaa näyttämötyöskentelyä. He ovat rohkeita, avoimia. He hahmottavat tilassa itsensä, katsojan ja tilanteen. Kahta yli-innokasta ryhmän konkaria hieman suitsisin. Elias Keräsellä ja Sami Sainiolla esittämisen volyymi karkaa kerran jos toisenkin.
Lemmityn hauskin idea on esitellä kriittisen katsojan prototyyppi, joka alkaa kommentoida esitystä ja kouluttaa työryhmää.
Mainosisku teatterin marginaaliryhmistä puree. Muistan katsojien hämmennyksen Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä, kun teatteritalon ämyreistä alkoi kuulua ennen esityksiä sponsoroijan, paikallisen osuusliikkeen tarjouksia.
Sinikka Viirret
Kymmenen katsojaa jäi koko yöksi
Sinikka Viirret
Lemmitty-esityksen katsojille tarjottiin ensi-illassa esityksen jälkeen mahdollisuus yöpyä Generaattorilla.
Alkuyötä vietti työryhmän kanssa parikymmentä henkeä. Koko yöksi jäi kymmenen katsojaa. Esitykseen mahtuu kerrallaan nelisenkymmentä katsojaa.
”Lähetimme yöllä puolitoistametrisen, tulen voimalla nousseen paperilyhdyn ilmaan. Katsojat saivat laittaa sen sisään huolensa ja murheensa. Jännä kokemus, vähän kuin olisi lähettänyt tähden taivaalle”, ohjaa Eino Saari kertoo.
Paperilyhtyjä lähetettiin taivaalle tsunamin vuosipäivänä ympäri maailmaa.
”Yö kului muuten mainiosti, ruokailun, yhteisen keskustelun, teltoissa avautuneiden työpajojen ja nukkumisenkin merkeissä.”
Yöpymismahdollisuus katsojille järjestetään vielä pari kertaa Lemmityn lauantaiksi sattuvissa esityksissä.
maanantai 30. huhtikuuta 2007
sunnuntai 29. huhtikuuta 2007
enskariaamun tunteina
Ohi on.
Keveys, väsymys, onnellisuus, rauha.
Verkkokalvolle piirtynyt kuva taivaalle nousevasta paperilyhtytähdestä (ihmeen kokemus!) ja aamiaiskeskusteluhetkestä.
Jotenkin näin tämän piti mennäkin. Analyysin ja kaiken muun aika tulkoon myöhemmin. Nyt tuntuu hyvältä vain olla möllöttää, levätä.
Kiitos kaunis katsojille, kiitos kaikille. Tästä se lysti ja seikkailu vasta alkaa!
eino
Keveys, väsymys, onnellisuus, rauha.
Verkkokalvolle piirtynyt kuva taivaalle nousevasta paperilyhtytähdestä (ihmeen kokemus!) ja aamiaiskeskusteluhetkestä.
Jotenkin näin tämän piti mennäkin. Analyysin ja kaiken muun aika tulkoon myöhemmin. Nyt tuntuu hyvältä vain olla möllöttää, levätä.
Kiitos kaunis katsojille, kiitos kaikille. Tästä se lysti ja seikkailu vasta alkaa!
eino
perjantai 27. huhtikuuta 2007
Moilanen heitti villiksi ja taas "kuhan kävi kahtelemassa"
Rento olo kun sooloni on valmista kaurista!!!
Yljhuomenna ensi-ilta, hintit.(itseasiassa huomenna)
Jännitys nähtävästikin kasvaa sittenkin vasta huomenna, kun ei mulla ainakaan nyt ole hirvittävää hätää ehkä, hintit.
Ok ok mutta ei tässä muuta, peki kävi, näki ja koki. Pekka kuittaa!
PS. Kukaan ei ole seppo syntyessään(paitsi Hannikanen)
Yljhuomenna ensi-ilta, hintit.(itseasiassa huomenna)
Jännitys nähtävästikin kasvaa sittenkin vasta huomenna, kun ei mulla ainakaan nyt ole hirvittävää hätää ehkä, hintit.
Ok ok mutta ei tässä muuta, peki kävi, näki ja koki. Pekka kuittaa!
PS. Kukaan ei ole seppo syntyessään(paitsi Hannikanen)
torstai 26. huhtikuuta 2007
loput on alkuja, eikö vaan
huomenna on viimeiset harjoitukset, ainakin toistaiseksi. piti minunkin sanomani kiitoksia jo nyt teille kaikille lemmityille. tämä ryhmä on ainutlaatuinen. usein ei koe ihmisten joukossa sitä tunnetta, että voin olla juuri minä eikä mitään muuta, mutta teidän kanssa voi.
sillon ekoissa harjotuksissa sanoin että toivottavasti meistä tulee ystäviä. niinhän meistä taisi tulla, en kylläkään arvannut että näin hyviä ystäviä.
ja meidän esitys on hieno! te ootte kaikki korvaamattomia.
lisää sitten myöhemmin,
johanna
sillon ekoissa harjotuksissa sanoin että toivottavasti meistä tulee ystäviä. niinhän meistä taisi tulla, en kylläkään arvannut että näin hyviä ystäviä.
ja meidän esitys on hieno! te ootte kaikki korvaamattomia.
lisää sitten myöhemmin,
johanna
rakkaat
Olen nyt kyennyt sysäämään syrjään viimeisetki itsekkäät ajatukset ja halut pitää tämä vain omana kokemuksena, tunneryöppynä. Luopumisen pelon tilalle on tullut halu jakaa. Miten mieletöntä on, että olen saanut kokea tämän kaiken. Olla mukana, olla osa. Se on uskomattoman suuri lahja. Niin suuri, että tuskin edes oikeasti käsitän sitä vielä.
Ja kun tämä nyt jostakin ihmeellisestä syystä on suotu meille, niin miten ihanaa on, että esityksemme kautta voimme välittää edes palan siitä mitä itse olemme saaneet, myös muille. Nyt vasta ymmärrän ettei se ole minulta pois! Tätä kohti olemme kulkeneet..Kuinka kaunista tästä tulee. Olaan tehty niin upea juttu. Mieletön. Mutta totta on varmasti sekin, etteivät kaikki kykene ottamaan sitä vastaan niin kuin toivomme. Sille emme varmaan loppupeleissä mahda mitään.
Hm.Te olette niin ihania kaikki. Ja lavalla olemme ihania kaikki yhdessä. On niin ihanaa tietää, että kaikki mikä tulee tapahtumaan, tapahtuu teidän kanssa.
Mutta nyt valmistautumaan kenraaliin. Huih. Tämä tuntuu nin uskomattomalta. Aika on mennyt niin kamalan nopeasti. Mutta ymmärrän, että toisaalta, jollakin tavalla kaikki on vasta alkamassa. Nyt ei todellakaan ole eron tai luopumisen aika, ei vielä. Ei ikinä.
pian nähdään
niina
Ja kun tämä nyt jostakin ihmeellisestä syystä on suotu meille, niin miten ihanaa on, että esityksemme kautta voimme välittää edes palan siitä mitä itse olemme saaneet, myös muille. Nyt vasta ymmärrän ettei se ole minulta pois! Tätä kohti olemme kulkeneet..Kuinka kaunista tästä tulee. Olaan tehty niin upea juttu. Mieletön. Mutta totta on varmasti sekin, etteivät kaikki kykene ottamaan sitä vastaan niin kuin toivomme. Sille emme varmaan loppupeleissä mahda mitään.
Hm.Te olette niin ihania kaikki. Ja lavalla olemme ihania kaikki yhdessä. On niin ihanaa tietää, että kaikki mikä tulee tapahtumaan, tapahtuu teidän kanssa.
Mutta nyt valmistautumaan kenraaliin. Huih. Tämä tuntuu nin uskomattomalta. Aika on mennyt niin kamalan nopeasti. Mutta ymmärrän, että toisaalta, jollakin tavalla kaikki on vasta alkamassa. Nyt ei todellakaan ole eron tai luopumisen aika, ei vielä. Ei ikinä.
pian nähdään
niina
Toverit, mussukat.
Kanraaliharkat.
Ensi-ilta.
Ero.
No ei ehkä ihan niinkään. Maailma on kumma, ja ihmiset sen asukeista kummallisimpia, ja ihmisistä meidän yhteisö kummin.
Ihanasti kummin.
Kuullostaa lattealta sanoa, että olette ihania, mutta juuri sen sanan jokainen teistä täyttää täydelleen.
Se välittömyys, millä me tätä tehdään, varmasti välittyy katsojillekin.
Kun ylihuominen koittaa, pidetään mielessä ainkin tämä seikka... Jos katsomo kohahtaa tyypertyneinä, pakenee Sotkamon ja Kuhmon rajalle, rakentaa uuden Berliininmuurin, tai kaivaa mätiä kananmunia taskuistaan, ollaan kuin ei oltaskaan. Lemmitään vain. Ja ennen kaikkea lemmitään toisiamme.
Tämä on meidän yhteinen pyhä projekti, joka kertoo meistä ennen kaikkea. Me siivilöimme erilaisia, outojakin visioita, mutta meidän läpi.
Kaikessa tekemisissämme on niin omalaimainen maku, ettei se voi kun onnistua, niin kauan kuin teemme sitä kunnioittaen, aidosti ja sydämellä, kuten tähänkin asti.
Ja kuten mammani tapasi sanoa, kuoro soi yhtä puhtaasti, kuin sen yksittäinen jäsen.
Siksi pidetään mekin tätä Lemmittyä yhtä arvossa, kunnioituksessa kuin toisiamme.
Niin silloin ei soi lempeästi vain yksittäiset ihmiset, vaan me, kokonaisuutena, ja se juuri tekee tämän esitykseen sen tunnelman ja mahdin.
Ja voimme ylpeänä seisoa tekemisiemme ja sanomisiemme takana, yhdessä.
with muchos löööv, Seelis
Ensi-ilta.
Ero.
No ei ehkä ihan niinkään. Maailma on kumma, ja ihmiset sen asukeista kummallisimpia, ja ihmisistä meidän yhteisö kummin.
Ihanasti kummin.
Kuullostaa lattealta sanoa, että olette ihania, mutta juuri sen sanan jokainen teistä täyttää täydelleen.
Se välittömyys, millä me tätä tehdään, varmasti välittyy katsojillekin.
Kun ylihuominen koittaa, pidetään mielessä ainkin tämä seikka... Jos katsomo kohahtaa tyypertyneinä, pakenee Sotkamon ja Kuhmon rajalle, rakentaa uuden Berliininmuurin, tai kaivaa mätiä kananmunia taskuistaan, ollaan kuin ei oltaskaan. Lemmitään vain. Ja ennen kaikkea lemmitään toisiamme.
Tämä on meidän yhteinen pyhä projekti, joka kertoo meistä ennen kaikkea. Me siivilöimme erilaisia, outojakin visioita, mutta meidän läpi.
Kaikessa tekemisissämme on niin omalaimainen maku, ettei se voi kun onnistua, niin kauan kuin teemme sitä kunnioittaen, aidosti ja sydämellä, kuten tähänkin asti.
Ja kuten mammani tapasi sanoa, kuoro soi yhtä puhtaasti, kuin sen yksittäinen jäsen.
Siksi pidetään mekin tätä Lemmittyä yhtä arvossa, kunnioituksessa kuin toisiamme.
Niin silloin ei soi lempeästi vain yksittäiset ihmiset, vaan me, kokonaisuutena, ja se juuri tekee tämän esitykseen sen tunnelman ja mahdin.
Ja voimme ylpeänä seisoa tekemisiemme ja sanomisiemme takana, yhdessä.
with muchos löööv, Seelis
keskiviikko 25. huhtikuuta 2007
Hah, pääsin tänne vuodattamaan
Uu beibe.
Tää on teille työryhmäläisille, kaikkille yhteisesti ja erikseen.
Jänskättää vähän nyt tämä tuleva ensi-ilta. Tietenkin olo on siltä osin rauhallinen ja helpohko, että homma alkaa olla kokonaisuutena jo ehjä. Huomenna mahdan jo päästä tositoimiin. Näkemään, kuulemaan ja tuntemaan - mitä sitten onkaan. Hyvältä kuitenkin tuntuu ja uskon että kunhan valot valmistuvat lopullisesti niin porukallekin alkaa tulla fiilikset niiltä osin.
Torstaita tässä nyt edotan ja varrsinkin lauantain vetoa kun tulee se tosihetki, kun ei voi enää perääntyä sanomalla: "Haihdun tästä nyt ja menen kotiin!". No ei. En minä noin oikeesti ajattele. Toivottavasti tulossa on ihanan lämmin, tunnelmaltaan tiivis, muttei liian uuvuttava esityskausi. Ja jospa ne ihmiset tajuaisivat tulla kattoo - perkele.
Mahtavaa. Rakkautta kaikille. Nyt minä pääsen virallisesti tähän juttuun mukaan, se tuntuu nimittäin upealta. Että saa olla näin upean porukan kanssa ja tehdä yhteisä juttua ilman mitään painostavia tai ilmapiiriä kiristäviä tekijöitä. Tykkään teistä kaikista.
Valoapina -s-
Tää on teille työryhmäläisille, kaikkille yhteisesti ja erikseen.
Jänskättää vähän nyt tämä tuleva ensi-ilta. Tietenkin olo on siltä osin rauhallinen ja helpohko, että homma alkaa olla kokonaisuutena jo ehjä. Huomenna mahdan jo päästä tositoimiin. Näkemään, kuulemaan ja tuntemaan - mitä sitten onkaan. Hyvältä kuitenkin tuntuu ja uskon että kunhan valot valmistuvat lopullisesti niin porukallekin alkaa tulla fiilikset niiltä osin.
Torstaita tässä nyt edotan ja varrsinkin lauantain vetoa kun tulee se tosihetki, kun ei voi enää perääntyä sanomalla: "Haihdun tästä nyt ja menen kotiin!". No ei. En minä noin oikeesti ajattele. Toivottavasti tulossa on ihanan lämmin, tunnelmaltaan tiivis, muttei liian uuvuttava esityskausi. Ja jospa ne ihmiset tajuaisivat tulla kattoo - perkele.
Mahtavaa. Rakkautta kaikille. Nyt minä pääsen virallisesti tähän juttuun mukaan, se tuntuu nimittäin upealta. Että saa olla näin upean porukan kanssa ja tehdä yhteisä juttua ilman mitään painostavia tai ilmapiiriä kiristäviä tekijöitä. Tykkään teistä kaikista.
Valoapina -s-
palautetta kankulta
Voihan nenä! Aina te osaatte yllättää. En tiedä asiaa jonkun tunnin tuumattuanikaan, onko Lemmitty teatteria vai olemista vai kokemista vai mitä… Vaan ei sen tietäminen kyllä ole oleellistakaan. Esityksen intensiivisyys ja lämmin tunnelma kerta kaikkiaan veivät vanhalta kyynikolta jalat alta. Kaari Mahnosta Lemmittyyn on oikeastaan aika erikoinen. Esitys esitykseltä olet pehmentänyt keinoja asioiden esille tuontiin ja esitysten voima on sitä mukaa lisääntynyt. Kuiskaamalla taitaa saada itsensä paremmin kuulluksi kuin huutamalla. Esko korosti esityksen ja esiintyjien rohkeutta ja siitä olen hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä. Tuollainen itsensä likoon laittaminen on suorastaan riipaisevaa! Onneksi porukkanne on varmasti toisiaan tukevaa eikä kilpailevaa. En usko, että puoliakaan niistä tunnoista ja kokemuksista, mitä prosessinne aikana olette kokeneet, voitte saada esitykseen (eikä pidäkään). Kuitenkin ne ovat siellä taustalla heijastuen sellaisena luottamuksena itseen ja toisiin, että moinen itsensä avaaminen ylipäätään on mahdollista. Puhumattakaan siitä, mitä te itse kukin kannatte sisällänne varmaan koko elämänne. Tuollaiset matkat eivät helpolla unohdu. Kun sanoin siitä, että osalle tuntuu kontaktin ottaminen ja läsnä olemisen tunteen välittäminen katsojalle olevan hivenen vaikeaa, en tarkoittanut, että asia olisi iso ongelma. Enkä edes tiedä onko vaikkapa toisen näytöksen kohtauksessa jossa väki kulkee ympyrää Samin monologin aikana tarkoitus olla kontaktissa yleisöön vai kulkea ilmeettömästi eteenpäin? Huomioni kuitenkin vain kiinnittyi asiaan, kun porukka teki jutun kahdella eri tavalla. No en minä kylläkään tommoisiin nippeleihin haluaisi puuttua kun kokonaisuus tuntuu olevan niin ehyt ja vahva. Oma tunnelmani esityksen jälkeen oli rauhallinen, iloinen ja lämpöinen. Mikäli sellaista tunnetta haluatte yleisölle välittää, niin ainakin minun kohdallani onnistuitte täydellisesti! Välitä lämpimät kiitokset vielä kerran kaikille tekijöille ja ota myös itse kiitoksista osasi!
kankku
p.s. Odotan innolla ensi-iltaa, mutta ellen jaksa odottaa saatan tulla katsomaan torstain läpimenon. Uskoisin kuitenkin pärjääväni tälläkin hyvällä mielellä lauantaihin asti. sama
kankku
p.s. Odotan innolla ensi-iltaa, mutta ellen jaksa odottaa saatan tulla katsomaan torstain läpimenon. Uskoisin kuitenkin pärjääväni tälläkin hyvällä mielellä lauantaihin asti. sama
neljä päivää
niin se aika jollottaa. pitkälle ollaan päästy, siitä kertoi jo eilinen läpikahluu. ohjuksen osa on tässä vaiheessa yhä olla huolekas, joiltain osin. eniten hiertävät kohdat ovat ykkösen toinen lapaskohtaus - siis kysymys vaikuttamisen mahdollisuuksista sekä ihanneteatterinäyttelyn paikka. mikko tuumaili eilen että sen voisi siirtää kakkosen alkuun, jolloin tunnelma ei katkeaisi niin pahasti ennen loppuhuipennusta. en ole ihan varma. se tarkoittaisi luultavasti kahta peräkkäistä väliaikaa. en tiedä myöskään, onko katkaiseminen niin pahasta - - ja silti väliajallisuuden tunnussa on heikotkin puolensa. vaikeaa, valintojen vaikeutta.
oli hauskaa katsella miten porukkamme silmät kiiluivat kun eilen tuli hyvää palautetta. aika harvoin jaan sitä itse tarpeeksi. toisaalta se on myös tasapainoilulaji. tässä esityksessä jos missä turvallisuudentunteeseen - "mehän olemme jo mahtavia" - tuudittautuminen on likimain vaarallisinta, mitä voi tapahtua. läsnäolon kadottamisen myötä menee koko juttu, ja jos keskittyminen on heikkoa, se todella näkyy. niin. vanha virsi. kaikki näkyy.
mutta voimaa ja näyn kirkkautta tässä on vaikka kenelle jakaa. olen iloinen, ylpeä teistä. matka kantaa, työn ja lemmityksi tulemisen jälki näkyy.
loppusuoraa kohti,
eino
oli hauskaa katsella miten porukkamme silmät kiiluivat kun eilen tuli hyvää palautetta. aika harvoin jaan sitä itse tarpeeksi. toisaalta se on myös tasapainoilulaji. tässä esityksessä jos missä turvallisuudentunteeseen - "mehän olemme jo mahtavia" - tuudittautuminen on likimain vaarallisinta, mitä voi tapahtua. läsnäolon kadottamisen myötä menee koko juttu, ja jos keskittyminen on heikkoa, se todella näkyy. niin. vanha virsi. kaikki näkyy.
mutta voimaa ja näyn kirkkautta tässä on vaikka kenelle jakaa. olen iloinen, ylpeä teistä. matka kantaa, työn ja lemmityksi tulemisen jälki näkyy.
loppusuoraa kohti,
eino
tiistai 24. huhtikuuta 2007
maanantai 23. huhtikuuta 2007
voi mahoton paikka!
kohta on puvustus valmis ja valostus valmis ja ohjustus valmis ja esitys valmis, jos ei tule yllärimuutoksia.
tämä ei ole voinut mennä näin nopeasti.
seuraava la on enskarit. viime läpärissä putosi joku puolen elämän painoinen reppu selästä. olen tässä vaiheessa täysin sokea esityksellemme, minulta on turhaa kysyä mikä siinä on hyvää tai huonoa. lauantain läpimenon myönteiset kommentit tulivat aika puun takaa, olisin ollut varmaan ihan yhtä hämmentynyt jos katsojat olisivat haukkuneet juttumme pystyyn.
mitä vielä. luottamusta, rohkeutta, lempeyttä, selkeyttä, yhdessä tekemisen makua on tullut lisää. ei ahdista, ei pelota. tuntuu oikealta, tai suunta tuntuu oikealta. innostusta. vaalikaamme tätä siis.
tuntuu valoisalta, tuo tulevaisuus.
jepajepa. ootte rakkaita,
sanoo johanna
tämä ei ole voinut mennä näin nopeasti.
seuraava la on enskarit. viime läpärissä putosi joku puolen elämän painoinen reppu selästä. olen tässä vaiheessa täysin sokea esityksellemme, minulta on turhaa kysyä mikä siinä on hyvää tai huonoa. lauantain läpimenon myönteiset kommentit tulivat aika puun takaa, olisin ollut varmaan ihan yhtä hämmentynyt jos katsojat olisivat haukkuneet juttumme pystyyn.
mitä vielä. luottamusta, rohkeutta, lempeyttä, selkeyttä, yhdessä tekemisen makua on tullut lisää. ei ahdista, ei pelota. tuntuu oikealta, tai suunta tuntuu oikealta. innostusta. vaalikaamme tätä siis.
tuntuu valoisalta, tuo tulevaisuus.
jepajepa. ootte rakkaita,
sanoo johanna
sunnuntai 22. huhtikuuta 2007
perjantai 20. huhtikuuta 2007
vain näinpä tänään.
istun bilsantunnilla. "liitukauteen saakkaa jatkui dinosaurusten aika, juu."
minä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin teatteriin. en just nyt. aina lähtee ajatukset vaeltelemaan jonnekin harjoitusten suuntaan, muistelemaan kohtauksia tai jotain. vaan nyt loppuu tunti. kääk.
jospa olisi jo lauantai.
-saara the susi
minä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin teatteriin. en just nyt. aina lähtee ajatukset vaeltelemaan jonnekin harjoitusten suuntaan, muistelemaan kohtauksia tai jotain. vaan nyt loppuu tunti. kääk.
jospa olisi jo lauantai.
-saara the susi
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Haa!
Nyt Karhu oli uuttera ja metsästi Ketulle uudet entistä ehommat nopat. Tai oikeastaan puuaineksen hän metsästi ja sitten itse, omin kourin vuoli niistä sopivat. Jos kettu perkele menee hävittämään ne, niin saa itse nakertaa ihan uudet.
kaikella rakkaudella, Karhu.
kaikella rakkaudella, Karhu.
tiistai 17. huhtikuuta 2007
huhtikuu, kuukausista julmin
eilen oli läpimeno, ja olisiko ollut liki 10 katsojaa. koko ykkösen olin tuskissani - tai no, se taisi käynnistyä jostain pimeys-kohtauksesta, että en ihan koko ykköstä;) työn määrä, niiiin monen kohtauksen vaiheisuus, sekavuus ja kohkaavuus, ja tietoisuus siitä, että harjoituksia on jäljellä huikeat yhdeksän. ykköstä vasten - vaikka jaan mikon ajatukset siitä, ettei kakkonen ollut ihan kuosissa - toinen näytös oli yhä liitoa ja lepoa, rauhaa.
mutta, hammasten kirskunasta niitä yhdeksää kohti! tänään, ja mitä luultavimmin myös huomenna ja ylihuomenna, keskitytään ykköseen. työ on siivoamista - turhaa krumeluuria ja kohkaústa pois, olennaiseen tiivistämistä, vähentämistä, riisumista, luopumista (!). sekä esiintyjäntyön että ohjaajantyön pohjilta. jos jotakin katsojamme eilen kiittelivät, niin juuri tätä riisuvuutta, ´riisuttuutta´, ei-esittävyyttä. ehkä on niin, että poukkoilevan ykkösen hahmottamiseen auttaisi tuo samainen vähäisyyden vähäisyys. (kumarrukset herroille grotowski ja brecht.)
obladiiobladaa! tänään eläinten teatteria ja kaikennäköistä muuta ekasta ruljakkeesta.
eino
mutta, hammasten kirskunasta niitä yhdeksää kohti! tänään, ja mitä luultavimmin myös huomenna ja ylihuomenna, keskitytään ykköseen. työ on siivoamista - turhaa krumeluuria ja kohkaústa pois, olennaiseen tiivistämistä, vähentämistä, riisumista, luopumista (!). sekä esiintyjäntyön että ohjaajantyön pohjilta. jos jotakin katsojamme eilen kiittelivät, niin juuri tätä riisuvuutta, ´riisuttuutta´, ei-esittävyyttä. ehkä on niin, että poukkoilevan ykkösen hahmottamiseen auttaisi tuo samainen vähäisyyden vähäisyys. (kumarrukset herroille grotowski ja brecht.)
obladiiobladaa! tänään eläinten teatteria ja kaikennäköistä muuta ekasta ruljakkeesta.
eino
sunnuntai 15. huhtikuuta 2007
Perkele, se on oikein.
Kiitos, mau! Eilen oli ihanan leppoisa treeni päivä, joka tuli varmasti monella tavalla tarpeeseen. Tuollaisia hetkiä, yhdessä oleilua ja pieniä asioita soisi olevan niin paljon enemmän. Toki tärkein on nyt keskittyä olennaiseen. "Toverit. Meillä ei ole enää kauaa aikaa, aletaan harkoittelemaan."
Juttelin eilen erään tutun (orastavan elokuva-alan yrittäjän) kansssa. Sain vakuutettua tulemaan katsomaan meitä ensi-iltaa seuraavalla viikolla. Ennenkin täällä esityksiä katsoneena, muisti kyllä järkytyksen Paskasta näytelmästä, kun vieras mies tulee hiplaamaan katsomossa istuvaa miestä. Naiset sen kyllä saivat tehdä. Niin, toisaalta hieman negatiivisenkin kokemuksen kautta, ainakin esitys jäi mieleen. Jotakin uutta. Ja juuri lupailemani LEMMITYNkin kosketus, intiimiys houkutti hänet järkyttymään uudestaan.
Katsojan saama kokemus voi olla melkein mikä vaan. Se pelottaa.
Elsa
Juttelin eilen erään tutun (orastavan elokuva-alan yrittäjän) kansssa. Sain vakuutettua tulemaan katsomaan meitä ensi-iltaa seuraavalla viikolla. Ennenkin täällä esityksiä katsoneena, muisti kyllä järkytyksen Paskasta näytelmästä, kun vieras mies tulee hiplaamaan katsomossa istuvaa miestä. Naiset sen kyllä saivat tehdä. Niin, toisaalta hieman negatiivisenkin kokemuksen kautta, ainakin esitys jäi mieleen. Jotakin uutta. Ja juuri lupailemani LEMMITYNkin kosketus, intiimiys houkutti hänet järkyttymään uudestaan.
Katsojan saama kokemus voi olla melkein mikä vaan. Se pelottaa.
Elsa
lauantai 14. huhtikuuta 2007
perjantai 13. huhtikuuta 2007
torstai 12. huhtikuuta 2007
keskiviikko 11. huhtikuuta 2007
sunnuntai 8. huhtikuuta 2007
pilettejä varaamaan!
gaygay geijot!
esityksiimme voi nyt varata pilettejä, ensi-iltaa lukuunottamatta (siihen lähtee kutsut ja myöhemmin katsomme, keitä kutsumme). vihreässä toimistossa on kansio, johon varauksia voi kirjoitella. homma toimii myös puhelimitse: p. 08-626061. päätin, että yöesityksiin otetaan 32 katsojaa, iltaesityksiin 40.
eino
esityksiimme voi nyt varata pilettejä, ensi-iltaa lukuunottamatta (siihen lähtee kutsut ja myöhemmin katsomme, keitä kutsumme). vihreässä toimistossa on kansio, johon varauksia voi kirjoitella. homma toimii myös puhelimitse: p. 08-626061. päätin, että yöesityksiin otetaan 32 katsojaa, iltaesityksiin 40.
eino
torstai 5. huhtikuuta 2007
kesäteatterista
Mietin tässä kovasti pitäisikö sittenkin pyrkiä kesäteatteriin mukaan. Miten voisi paremmin kesän viettää. joskin se tietäisi työttömyyttä, suunnattomia bensakuluja sekä luultavasti myös festaritonta, matkustamatonta kesää. Valaiskaa miten paljon se vie aikaa? onko esim viikonloput vapaat? kannattaako ja ketkä MEISTÄ aikovat mukaan???
pohtii.Elsa
pohtii.Elsa
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)