rakkaat

Olen nyt kyennyt sysäämään syrjään viimeisetki itsekkäät ajatukset ja halut pitää tämä vain omana kokemuksena, tunneryöppynä. Luopumisen pelon tilalle on tullut halu jakaa. Miten mieletöntä on, että olen saanut kokea tämän kaiken. Olla mukana, olla osa. Se on uskomattoman suuri lahja. Niin suuri, että tuskin edes oikeasti käsitän sitä vielä.
Ja kun tämä nyt jostakin ihmeellisestä syystä on suotu meille, niin miten ihanaa on, että esityksemme kautta voimme välittää edes palan siitä mitä itse olemme saaneet, myös muille. Nyt vasta ymmärrän ettei se ole minulta pois! Tätä kohti olemme kulkeneet..Kuinka kaunista tästä tulee. Olaan tehty niin upea juttu. Mieletön. Mutta totta on varmasti sekin, etteivät kaikki kykene ottamaan sitä vastaan niin kuin toivomme. Sille emme varmaan loppupeleissä mahda mitään.
Hm.Te olette niin ihania kaikki. Ja lavalla olemme ihania kaikki yhdessä. On niin ihanaa tietää, että kaikki mikä tulee tapahtumaan, tapahtuu teidän kanssa.
Mutta nyt valmistautumaan kenraaliin. Huih. Tämä tuntuu nin uskomattomalta. Aika on mennyt niin kamalan nopeasti. Mutta ymmärrän, että toisaalta, jollakin tavalla kaikki on vasta alkamassa. Nyt ei todellakaan ole eron tai luopumisen aika, ei vielä. Ei ikinä.
pian nähdään
niina