sunnuntai 15. huhtikuuta 2007

Perkele, se on oikein.

Kiitos, mau! Eilen oli ihanan leppoisa treeni päivä, joka tuli varmasti monella tavalla tarpeeseen. Tuollaisia hetkiä, yhdessä oleilua ja pieniä asioita soisi olevan niin paljon enemmän. Toki tärkein on nyt keskittyä olennaiseen. "Toverit. Meillä ei ole enää kauaa aikaa, aletaan harkoittelemaan."


Juttelin eilen erään tutun (orastavan elokuva-alan yrittäjän) kansssa. Sain vakuutettua tulemaan katsomaan meitä ensi-iltaa seuraavalla viikolla. Ennenkin täällä esityksiä katsoneena, muisti kyllä järkytyksen Paskasta näytelmästä, kun vieras mies tulee hiplaamaan katsomossa istuvaa miestä. Naiset sen kyllä saivat tehdä. Niin, toisaalta hieman negatiivisenkin kokemuksen kautta, ainakin esitys jäi mieleen. Jotakin uutta. Ja juuri lupailemani LEMMITYNkin kosketus, intiimiys houkutti hänet järkyttymään uudestaan.
Katsojan saama kokemus voi olla melkein mikä vaan. Se pelottaa.

Elsa

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

jos m.j.n. tulee kattomaan lemmittyä niin pitäisiköhän minun hiplailla häntä tässäkin esityksessä?

Anonyymi kirjoitti...

Perkele se olit sinä. pitäisi, parainoidaan katsojat!