Toverit, mussukat.

Kanraaliharkat.
Ensi-ilta.
Ero.

No ei ehkä ihan niinkään. Maailma on kumma, ja ihmiset sen asukeista kummallisimpia, ja ihmisistä meidän yhteisö kummin.
Ihanasti kummin.

Kuullostaa lattealta sanoa, että olette ihania, mutta juuri sen sanan jokainen teistä täyttää täydelleen.

Se välittömyys, millä me tätä tehdään, varmasti välittyy katsojillekin.

Kun ylihuominen koittaa, pidetään mielessä ainkin tämä seikka... Jos katsomo kohahtaa tyypertyneinä, pakenee Sotkamon ja Kuhmon rajalle, rakentaa uuden Berliininmuurin, tai kaivaa mätiä kananmunia taskuistaan, ollaan kuin ei oltaskaan. Lemmitään vain. Ja ennen kaikkea lemmitään toisiamme.

Tämä on meidän yhteinen pyhä projekti, joka kertoo meistä ennen kaikkea. Me siivilöimme erilaisia, outojakin visioita, mutta meidän läpi.
Kaikessa tekemisissämme on niin omalaimainen maku, ettei se voi kun onnistua, niin kauan kuin teemme sitä kunnioittaen, aidosti ja sydämellä, kuten tähänkin asti.

Ja kuten mammani tapasi sanoa, kuoro soi yhtä puhtaasti, kuin sen yksittäinen jäsen.
Siksi pidetään mekin tätä Lemmittyä yhtä arvossa, kunnioituksessa kuin toisiamme.
Niin silloin ei soi lempeästi vain yksittäiset ihmiset, vaan me, kokonaisuutena, ja se juuri tekee tämän esitykseen sen tunnelman ja mahdin.


Ja voimme ylpeänä seisoa tekemisiemme ja sanomisiemme takana, yhdessä.


with muchos löööv, Seelis