Nyt Karhu oli uuttera ja metsästi Ketulle uudet entistä ehommat nopat. Tai oikeastaan puuaineksen hän metsästi ja sitten itse, omin kourin vuoli niistä sopivat. Jos kettu perkele menee hävittämään ne, niin saa itse nakertaa ihan uudet.
kaikella rakkaudella, Karhu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
hei! mehän sovimme ettei mitään noppia tehdä ennen kuin niiden koosta, väristä, materiaalista ja muodosta on ensin yhdessä tuumin sovittu! tuikataanko nopat tuleen?
hmm... minä vain lahjojani kokeilin!
NOH, nyt riita poikki! Karhun veistelemät nopat ovat kyllä varmasti kaikille sopivat. Ja jos jotain pieniä valmistusvirheitä löytyykin.. Ehkä meidän ei kannata olla niin pikkutarkkoja.
Joo, mutta tuo nopansytyttelijä ärsyttää minua niin perkeleesti!
Lähetä kommentti