taukopaikka / kuolleiden alasin

Kaupallinen tiedote

Hola!

Utopian kttkenraaliesitys huomenna Koutaniemellä klo 19. Tilaa on, ktt-talkooväki ilmaiseksi sisään. Tule ja löydä sisäinen tapanihyvösesi!

eino

tiistain läpikahluusta

Piletit myyntiin

Mustan seinän varauskaavakkeet ovat ilmestyneet. Ja eikun töihin. Lähdemme oletuksesta, että katsomossa on ainakin 50 paikkaa. Ulkopuolisille tiedoksi, että katsomo tulee yhdelle sivulle ja on muutenkin muotoa perinteinen!

eino

Torakoita Oulussa 26.10.2007

Tässä pari kuvaa Oulun matkalta.


Ennen esitystä...

















...ja gruppo esityksen jälkeen.





-Sami



P.S. Ja jos jakselen niin voisin skannailla tänne muitakin kuvvie..

Kotka on laskeutunut

kaikkea sitä tulee päättäneeksi

Enpä olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, mutta yksi Mustan seinän esitys perutaan Jorma Kääriäisen ja suomalaisen viihdeteollisuuden takia.

Se on tuo pe 14.12. Uusi päivä katsotaan ensi viikolla.

eino

Musta seinä gaalassa

Mustan seinän ja Parousian esityspäivät

Parousian tiedot alustavat, Mustan seinän varmat.

Musta seinä

ti 4.12. klo 19 (ensi-ilta)
la 8.12. klo 19
su 9.12. klo 19
ti 11.12. klo 19
to 13.12. klo 19
pe 14.12. klo 19
ti 18.12. klo 19
la 5.1. klo 19
su 6.1. klo 19
la 12.1. klo 19
su 13.1. klo 19

Parousia

to 14.2. klo 19 (ensi-ilta)
ti 19.2. klo 19
ke 20.2. klo 19
to 21.2. klo 19
ma 25.2. klo 19
ti 26.2. klo 19
pe 14.3. klo 19
la 15.3. klo 19
su 16.3. klo 19

Yhteisfestarin lämmitysajankohdat kalenteriin!

Ke 27.2. Torakat pystytys 10-14, Torakat treenit 18-22
To 28.2. Torakat treenit 17-22
Pe 29.2. Musta seinä pystytys + treenit 15-22
La 1.3. Musta seinä treenit 15-22
Su 2.3. Lemmitty pystytys + treenit 14-21
Ma 3.3. Lemmitty pystytys + treenit 14-22
Ti 4.3. Lemmitty treenit 17-22
Lähtö YT:lle ke 5.3. n. klo 15 yhteisbussilla, jos ei kerkiä tulee myöhemmin

Esitykset (alustavat!!)
to 6.3. klo 19 Lemmitty (yöesitys)
pe 7.3. klo 19 ja 21:30 Torakat
la 8.3. klo 16 ja 19 Musta seinä
su 9.3. klo 14 ja 17 Parousia

eino

Sitä seisoo siinä

ja huojuttaa oksiaan.
Tuntee miten tuuli kulkee kaarnaa pitkin oksankärkiä kohden ja latvan ympäri, koettaen irrottaa kuolevia neulasia varrestani.
Sitä huomaa, miten maapallon liike ja mannerlaattojen viilletys saa juureni painumaan syvemmälle multaan, eikä aikaakaan kun huomaa hymyilevänsä.
Sitä kurottaa oksansa aurinkoa vasten, liekuttaa itseään riemullisessa sykkeessä pilvien peittaessä valon, pisaroiden saavuttaessa päällysoksani.

Sateen yltyessä kuulen tepastelua juureltani, ja tunnen pienet kynnet, kun ne takertuvat kaarnani. On luotani suojaa haettu toki ennenkin, mutta tämä ote tuntuu määrätietoisemmalta kuin muiden aikaisempien vieraiden.
Se pujahtaa oksanhankaan ja saa minut huomaamaan itseni uudelleen; olen jo päivieni lopussa.
Tuntuu kuin vasta eilen olisin kurottanut latvaani kuihtuneiden lehtien alta kosteasta mullasta, tai selviytynyt jänisten armoilta kylmistä talvista.

Sitä tuntee itsensä eläneeksi ja kuivemmaksi kuin ennen.
Pihkakin on sitkeämpää.
Ääni oksanhangasta keskeyttää tuumintani, ja minua hymyilyttää. Vaikka vanhenen, voin silti tarjota tilaisuuden elämälle. Pieni eläin on tehnyt pesän kuivista heinistä ja lehdistä, ja sillä tuntuu olevan touhu päällä.
Se puhuu minulle suunnitelmistaan, kuinka se on hakeva puolisonsa hetimmiten, kun tavarat on saatu paikoilleen.

Hymähdän ja muistelen omaa puolisoani. Nuori Tammi oli ollut niin kaunis, mutta ei ollut selvinnyt liian vähälumisesta ja jäätävästä talvesta, monen monituista vuodenkiertoa sitten.
Mietin, että onkohan minullekin joku paikka minne mennä, sitten kun tästä kuusesta aika lopullisesti jättää? Mihin me puut kokoonnumme? Mihin puiden sielu menee kuoleman jälkeen?
Ehkäpä saan sen pian tietää, mutta sitä ennen liekutan uutta ystävääni pesässään. Se sanoo vielä, että hakee puolisonsa ihan pian, kunhan ensin hivenen nukahtaa. Tyynnytän sitä, annan tuulen kulkea kuivettuvien neulasteni ohite, viilentämään ilmaa sopivasti.
 Otus kirtyy kerälle ja alkaa tuhiseman tyytyväistä unta. Kuiskaan vielä, että: " Sitä on onnellinen, että voi olla avuksi."


Seelis

MOT: Miehet On Totalhot!

Tämä on kuvasarja todellisesta miesten välisestä rakkaudesta...














...näinikkään.

Vielä muutamia Gaalakuvia

Loput tulee KHT:n sivuille galleriaosastoon lähipäivinä. Täysi kataloogi on saatavissa geneltä.

eino

kalenterit

huomisiin treeneihin, sovimme esityspäivät.

eino

Mesenaatti-peli, osa II, III, IV, V ja VI, 16.10.2007

Nimi: Tulevaisuus
Ohjaaja: Pekka "Peki" Moilanen
Käsikirjoitus: Arno Kotro
Musiikkilaji: Lastenlauluja, Ihahaa-variaatioita
Lavastus: Sata kuollutta nykytanssijaa
Puvustus: 1600-luvun tyllihameet, korsetit ja polvihousut
Aloitusrepliikki: "Jos tuo on totta, niin minä olen Josif Stalin!"
Lopetusrepliikki: "Olen kaivannut tätä tunnetta siitä asti. kun viimeksi sinut näin. Anna anteeksi."
Lyhyt juonikuvaus: Mitään ei tapahdu. Yleisö on hämillään. Sitten jotakin räjähtää, ja salin katto tippuu alas. Loppu on salainen, eikä sitä kerrota kuin mesenaateille.
Valo ja ääni: Takana/äänimattona vesisadetta. Valoissa perusväreinä keltainen ja oranssi, korostajana violetti
Esityspaikka: Helsingissä, kiertävä baariesitys
Kriitikon sana: "Esitys sai minut hautomaan itsemurhaa. Kiva puvustus."

--

Nimi: Kilpikonna ja lasi Strongbowta
Esityspaikka: Helvetin enkeleiden päämaja
Käsikirjoitus: Nauhan Tege
Ohjaaja: Esa Kirkkopelto
Päärool(e)issa: Jennifer Aniston, Elias Keränen, Pernilla August
Musiikki: Saksalaista heviä (huonoa)
Lavastus: Massiivinen metsämaisema
Puvustus: Norjalaisia villapaitoja ja farkkuhaalareita. Yhdellä punainen hiihtopuku.
Alkurepliikki: "En ikinä uskonut, että voisin lentää näin korkealla!"
Lopetusrepliikki: "Kylvyssäni on gepardi."
Lyhyt juonikuvaus: Ennalta-arvattava.
Tyylilaji(t): Nuorisomusikaali.
Kriitikon sana: "Ohjaus oli epämääräinen, mutta esiintyjät upposivat hyvin lavastukseen. Musiikki soi hyvin lavastuksessa. Kaunis."

--

Esityksen nimi: Persemakkara!
Esityspaikka: Kiertuesitys, tilattavissa kotiin.
Ohjaus: Yhteistyössä Baronin Janne ja Ilkka Laasonen
Käsikirjoitus: Kalevalan pohjalta sovittanut Kristian Smeds
Puvustus: Kaikki ovat alasti. (tämän kirjoitti Elina)
Puvustus: Kaikki on alasti. (tämän kirjoitti Eino, edellisestä tietämättä)
Paras yksityiskohta: Hevi-Jonne tiluttamassa banjoa hautajaiskohtauksen taustalla
Lyhyt kuvaus ensi-iltajuhlista: Grillattu lehmä syötiin kokonaan, votkaa jäi 7 litraa, kukaan ei nukkunut vasta kun seuraavana iltana.
Aloitusrepliikki: "olen kyllästynyt sisälläni kumisevaan tyhjyyteen."
Lopetysrepla: "Kaiken takana onkin mies!"
Kriitikon sana: "Esityksen teesi ei täysin välittynyt katsojalle, lavalla oli kuitenkin tekemisen meininki. Katsomossa oli hyvä meininki."

--

Näytelmä: Viisitoista minuuttia viimeisen junan lähtöön
Sivurooleissa: Kasa lampaanruhoja
Käsikirjoitus ja ohjaus: Mikko Orpana, assistentti: Tege Nauha
Musiikki: Jousikvartetto, säveltänyt Kaija Saariaho
Triviaa: Esitystä varten teurastettiin 10 lehmää.
Puvustus: Punaisia palloja, jotka on aseteltu sofistikoituneesti esiintyjien vyötäröille.
Tyylilaji: Surullinen komedia, häivähdys musikaalia (= musiikkiteatteria)
Esityspaikka: Lapin erämaa
Yleisö: Koostuu pääosin Eino Saaren kavereista.
Kulissien takana: Ankaraa juopottelua!
Lyhyt juonikuvaus: Laivat ovat lähteneet, mutta suuren surun jälkeen ne palaavat turvallisesti maata järisyttäneen myrskyn jälkeen kotisatamaan.
Esityksessä tarjoiltiin: Kiljua ja borshia.
5 vuotta ensi-illan jälkeen: Esitystä esitetään musikaaliversiona ympäri maailman!

--

Nimi: Hyvä
Käsikirjoitus: Eino Saari
Ohjaus: Karoliina Kuvajan (esikoisohjaus)
Tyylilajit: Bollywood & Suomi-nostalgia
Tapahtumapaikka: Lumisen vuoren huipulla. Jäätävä tuuli ja alppiruusut kasvaa.
Aloitusrepliikki: "Hittolainen, nyt tunnen olevani elossa!"
Toka vika repla: "Entä sinä kultaseni?"
Päärooleissa: Leea Klemola ja Heikki Törmi
Sivuroolit: Aurinko
Miksi tämä esitys on tehty: Ohjaajan lapsuuden trauma
Jumalan sana: "Aika hyvä. Mutta hokekaa Ave Mariaa muutama kerta."

--

Pelaajat: Juho Hannikainen, Elina Kosunen, Karoliina Kuvaja ja Eino Saari.
Paikka: Baron
Aika: 16.10.2007 (ja myöhään meni!)

Mustaa seinää kaikki..

Lupaavalta vaikuttaa tämä, mitä olen parit treenit nyt seurannut vierestä käsin, itse myös osin osallistuneena. Itse asiassa kiehtovaa on jo pelkästään esityksen lähtökohta, että voiko tulevaa nähdä. Kaikki se, että pyrittää kurottamaan mahdollisimman kauas tulevaan, menemällä sitten kuvitteelliseen tulevaisuuteen eli aina syvemmälle ja syvemmälle itseensä. Niinkuin herra Kahiluoto ensimmäisessä tapaamisessa jokseenkin näin sen muotoili: "Kaikki se mitä ihminen ei varmaksi tiedosta - tulevaisuus siis - on runoutta eli omasta itsestä keksittyä." Hah, hienosti sanottu vaikkei se ihan noin mennytkään, mutta pointin käsittää kuitenkin.


Vaikka koko projekti on vielä alussaan, olen jo mietiskellyt koko jutun valaisua yleisestä näkökulmasta. Ideoita on jonkinlaisia, ei vaan ole vielä keksinyt miten ne voisi käytännössä toteuttaa. Yksi asia on kuitenkin lähtökohtana, jonka näkisin palvelevan juttuakin, eli yksinkertainen on kaunista ja liika on liikaa. Valojen tehtävähän pääasiassa on valaista sille asetettu kohde halutulla tavalla. Eli siis ilmentää tilaa, sen lämpöä, kokoa ja vaikka tunnelmaa, eli tehostaa kaikkea tilassa olevaa pyrkien luomaan sen kokijalle tunnetiloja. Nämä tunnetilat ja kaikki tämä siksi, että tämä kokija voisi hahmottaa tilan näkemänsä avulla, ja sen myötä tuntea olevansa osa tilaa ja samaistua siihen.... ja se onkin sitten taidetta. Toisaalta pimeyttä voi käyttää ihan samaan tarkoitukseen. Tämä siis valojen osalta.


Kaikki tyynni mustaa seinää vielä siispä. Mutta maasta se pienikin ponnistaa.


-Sam

myssypäät

juuri nyt

tänään illalla, harjoitusten jo mentyä, väliharjoituksen, selvästi, läsnäoloprosentin vuoksi jo sellaisen, sama melskaus päänupissa jatkuu kuin ennen harjoituksiakin ja joka ilta, melskeen jonka keskellä ideat eivät ole kirkkaita mutta juna tuksuttaa koko ajan eteenpäin ja suunnat, ne aukeavat kahdelta reitiltä, ensinnäkin sieltä mitä lisää aluksi muotoillun pätkän päälle ja toisaalta sieltä jostakin esityksen loppu/keskipuolelta minne kuvittelee jotakin vaikka lankoja alkupäähän ei aina edes ole, jännää tavallaan tuo että kokee tekstin, päätösten rajoittavan mielikuvitustaan, venkoilee sen välillä pitäisikö vain porskuttaa kohtauksia, muotoa, juttua muotoon vai teettää harjoitteita jotka valmistavat niihin mikä on oikea suhde, se on hankala kysymys, ilman harjoitteita tulee muotopuolia, kuoria, sellaisia roihan mikon teoksia, minun näkökulmastani, ja toisaalta pelkillä harjoitteilla mikään ei valmistu koskaan, juna, sen soisikin pysyvän liikkeessä, välillä tuksuttavan kovempaakin, eikä pysähtelevän mitä oudoimmille asemille, toisaalta, outous sinänsä voi olla kiinnostavaa, minusta alkukohtauksemme on parhaimmillaan, herkimmillään timanttista kamaa, vaikka se on niin artsudadaa outoilua että koko suomen performanssikenttä kalpenee siinä rinnalla kertaheitolla, onneksi tänään siihen tosin tehtiin kevennys eli viittaus lemmittyyn, minusta on hauskaa että esitykset keskustelevat keskenään, kommunikoivat, kunhan esityksistä ei muodostu vain viittailukenttiä, huiteluja ja kädennostoja pulpetista vähän joka suuntaan, on yö, vielä ei lamput syty huomisen suhteen, joten nukkumaan mars ja aamulla kohti uutta valaistumista, tai ainakin kiihdytystä, junan, hyvää yötä, toivoo eino

ja vielä juhlahulinaaaaa

juhlista

ensimmäisiä juhlista

Torakoiden esitys 12.10.07

Aika Jazz kuvia tuli.