Lupaavalta vaikuttaa tämä, mitä olen parit treenit nyt seurannut vierestä käsin, itse myös osin osallistuneena. Itse asiassa kiehtovaa on jo pelkästään esityksen lähtökohta, että voiko tulevaa nähdä. Kaikki se, että pyrittää kurottamaan mahdollisimman kauas tulevaan, menemällä sitten kuvitteelliseen tulevaisuuteen eli aina syvemmälle ja syvemmälle itseensä. Niinkuin herra Kahiluoto ensimmäisessä tapaamisessa jokseenkin näin sen muotoili: "Kaikki se mitä ihminen ei varmaksi tiedosta - tulevaisuus siis - on runoutta eli omasta itsestä keksittyä." Hah, hienosti sanottu vaikkei se ihan noin mennytkään, mutta pointin käsittää kuitenkin.
Vaikka koko projekti on vielä alussaan, olen jo mietiskellyt koko jutun valaisua yleisestä näkökulmasta. Ideoita on jonkinlaisia, ei vaan ole vielä keksinyt miten ne voisi käytännössä toteuttaa. Yksi asia on kuitenkin lähtökohtana, jonka näkisin palvelevan juttuakin, eli yksinkertainen on kaunista ja liika on liikaa. Valojen tehtävähän pääasiassa on valaista sille asetettu kohde halutulla tavalla. Eli siis ilmentää tilaa, sen lämpöä, kokoa ja vaikka tunnelmaa, eli tehostaa kaikkea tilassa olevaa pyrkien luomaan sen kokijalle tunnetiloja. Nämä tunnetilat ja kaikki tämä siksi, että tämä kokija voisi hahmottaa tilan näkemänsä avulla, ja sen myötä tuntea olevansa osa tilaa ja samaistua siihen.... ja se onkin sitten taidetta. Toisaalta pimeyttä voi käyttää ihan samaan tarkoitukseen. Tämä siis valojen osalta.
Kaikki tyynni mustaa seinää vielä siispä. Mutta maasta se pienikin ponnistaa.
-Sam
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti