Sitä seisoo siinä

ja huojuttaa oksiaan.
Tuntee miten tuuli kulkee kaarnaa pitkin oksankärkiä kohden ja latvan ympäri, koettaen irrottaa kuolevia neulasia varrestani.
Sitä huomaa, miten maapallon liike ja mannerlaattojen viilletys saa juureni painumaan syvemmälle multaan, eikä aikaakaan kun huomaa hymyilevänsä.
Sitä kurottaa oksansa aurinkoa vasten, liekuttaa itseään riemullisessa sykkeessä pilvien peittaessä valon, pisaroiden saavuttaessa päällysoksani.

Sateen yltyessä kuulen tepastelua juureltani, ja tunnen pienet kynnet, kun ne takertuvat kaarnani. On luotani suojaa haettu toki ennenkin, mutta tämä ote tuntuu määrätietoisemmalta kuin muiden aikaisempien vieraiden.
Se pujahtaa oksanhankaan ja saa minut huomaamaan itseni uudelleen; olen jo päivieni lopussa.
Tuntuu kuin vasta eilen olisin kurottanut latvaani kuihtuneiden lehtien alta kosteasta mullasta, tai selviytynyt jänisten armoilta kylmistä talvista.

Sitä tuntee itsensä eläneeksi ja kuivemmaksi kuin ennen.
Pihkakin on sitkeämpää.
Ääni oksanhangasta keskeyttää tuumintani, ja minua hymyilyttää. Vaikka vanhenen, voin silti tarjota tilaisuuden elämälle. Pieni eläin on tehnyt pesän kuivista heinistä ja lehdistä, ja sillä tuntuu olevan touhu päällä.
Se puhuu minulle suunnitelmistaan, kuinka se on hakeva puolisonsa hetimmiten, kun tavarat on saatu paikoilleen.

Hymähdän ja muistelen omaa puolisoani. Nuori Tammi oli ollut niin kaunis, mutta ei ollut selvinnyt liian vähälumisesta ja jäätävästä talvesta, monen monituista vuodenkiertoa sitten.
Mietin, että onkohan minullekin joku paikka minne mennä, sitten kun tästä kuusesta aika lopullisesti jättää? Mihin me puut kokoonnumme? Mihin puiden sielu menee kuoleman jälkeen?
Ehkäpä saan sen pian tietää, mutta sitä ennen liekutan uutta ystävääni pesässään. Se sanoo vielä, että hakee puolisonsa ihan pian, kunhan ensin hivenen nukahtaa. Tyynnytän sitä, annan tuulen kulkea kuivettuvien neulasteni ohite, viilentämään ilmaa sopivasti.
 Otus kirtyy kerälle ja alkaa tuhiseman tyytyväistä unta. Kuiskaan vielä, että: " Sitä on onnellinen, että voi olla avuksi."


Seelis