tai päivänä, illallahan tuo jo möllöttää. ensi-illasta on jo monta päivää, yötä. muutamia asioita pitää tarkentaa ja erityisesti konseptia nimeltä yö kehitellä eteenpäin. päällimmäisin aatos liikkuu silti lähinnä kysymyksessä, mistä repiä katsojia tämän viikon suoralle.
minua on vähän kiusannut sellainen havainto, ettei tästä jutusta ole helppoa sanoa mitään, ts. ettei kellään ole järin paljoa sanottavaa. se ei varsinaisesti ole palautteen kaipuuta, vaan keskustelun. olisin toivonut, että juttumme olisi herättänyt enemmän puheensorinaa. yhden esityksen pohjalta kovin hurjia päätelmiä ei tietenkään kannata tehdä, mutta kyllä tuo tyytyväinen hyrinä, ´lemmittyys´ esityksen jälkeen kertoo jotakin - eikä lainkaan pahalla tavalla. mitä katsojiin tulee, epäilen että tässä on kuitenkin jonkinlaisen elitistisen hippinuorisopuuhastelun leima, eikä kainuun sanomien kritiikki elämäntapaintiaaneineen (kaunis ilmaisu sinänsä, ja lempeä juttu) avanne kovin monia uusia katsojaovia näyttämöllemme.
samanmielisyys. liian samanmielinen yleisö. se on meidän marginaalipellejen suurin ongelma. kykenemme kyllä kiteyttämään `yhteisiä unia`, lihallistamaan ja kielellistämään asioita, jotka ovat tämän `yhteisön` pinnan alla, mutta aitoa debattia ei synny niin kauan kuin näyttämöltä ei väitä mitään, mikä tuntuu itsellekin kyseenalaiselta (tässä paska näytelmä onnistui yli odotusten). tiedä sitten, onko se jokaisen esityksen tehtävä.
jos tämä esitys olisi tehty ja työstetty minkä tahansa kaupunginteatterin näyttämöllä, se olisi ollut vallankumous. täällä - kokeilevan ja sosiaalisen taiteen - kentällä - vallankumouksesta voi vain jatkaa haaveiluaan.
itsekriittisin, mutta lämpimin miettein,
eino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti