Kuitti.

Hyvä esitys tänään. Asiat meni niinkuin niiden suurin piirtein pitääkin ja se on minusta hyvä. Jaksoin vielä muka koneellekin kun kotiin asti pääsin.


Olen väsynyt. Vähän sekä että, fyysisesti ja henkisesti. Tuntuu vaan ettei jaksaisi nyt mitään eikä vähään aikaankaan. Sitä yrittää jaksaa tehdä ja olla. Nyt meinaa tulla raja vastaan. Stoppia.0 Pää on sekaisin kuin seinäkello, täynnä epäilyksiä ja pelkoa epäonnistumisesta. Vai voiko elämässä epäonnistua...nyt vähän tuntuu siltä. On kuitenkin asioita jotka lämmitävät oloa huomattavan paljon. Pieneltä tuntuvia, mutta niin suuria.

Sitä aina joskus onnistuu ohittamaan elämässä tärkeitä asioita ja ei tajua keskittyä siihen olennaiseen. On muka tärkeämpääkin tekemistä, vaikkei olisi tekemässä mitään. Nyt pelottaa ja huomennakin saattaa. Myöhemmin nauran vain tälle, mutta nyt ei paljon naurata. Tänään oivalsin erään sekuntin aikana yhden asian, joka on minusta ehkäpä tärkein asia tässä maailmassa ja ajassa. Välittäminen. Aito toisesta välittäminen ja ehkä jollain tavalla huolenpito. Eikä tämä ainostaan, vaan kun voi välittää ja luottaa siihen että sinusta myös välitetään, sinuun luotetaan, hyväksytään osaksi jotain kokonaisuutta, yhteisöä. Kun siinä yhteisössä saa olla, voi olla huoletta onnellinen. Huomioiden kokonaisuuden toimivuuden, että kaikki palaset palvelevat toisiaan. Kunnes kaikki hajoaa siihen, että ihmiset hajaantuvat omille teilleen ja löytävät, tai ovat löytämättä, jotain uutta korviketta, uutta yhteisöä johon asettua....ää...


Nyt tulee pääsisäinen pyörremyrsky. Kuin lähtis lentoon. Taidan tosiaan olla tulossa kipeäksi, ainakin tuntuu siltä kun joka paikkaa koskee, ja eniten aivoihin. Pari päivää vapaata nyt otan ihan ominluvin. Järjestelen päätäni parempaan kuntoon, niin ehkä kykenen jopa tekemään asioita, kuten vaikka ajamaan valoja Lemmitty -esitykseen. Nyt siis perinteistä avantgardea jo vuodesta....



Sammu