maaleja, signaaleja

jos meidän esityksemme olisi heikko signaali (early warning indicator) jostakin tulevasta, miten esitystä pitäisi lukea, tulkita? millaisen vision esitys kohtauksillaan, harjoitteillaan, esityspaloillaan kokoaa?

vuoteen 2100 emme mitenkään näe, mutta ehkä jotakin vuodesta 2017 tai niiltä hujakoilta kykenemme sanomaan, erityisesti siitä missä itse menemme. muutamia pointseja, joihin alan uskoa

-muuttotappio kääntyy voitoksi. jos ei koko kainuun, niin ainakin tämän yhteisön (laajasti ymmärrettynä) mittakaavassa. tekijöitä, taiteilijoita, esiintyjiä jne. alkaa muuttaa takaisin maisemiin. osa heistä on hankkinut ammatin, koulutuksen, osa palaa ilman sitä. yhteisömme ja teatterimme imu kasvaa ja se on myös suurin syy muuttokulun u-käännökseen.

-jonkinlainen uusi, avoin, aidosti vasemmistolainen (siis ei-ulos-sulkeva) solidaarisuusliike syntyy teatterintekijöiden välille ympäri maata. edunvalvonnan, taloudellisten ongelmien ja muiden murheenkryynien läpäisemä kenttä löytää avaimen liittoutumiseen, sitoutumiseen. tämä sakki on siinä mukana. (jollain tapaa tämän solidaarisuusliikkeen synty on jo käynnissä.)

-kht alkaa imuttaa mielenkiintoisia tekijöitä laajalti ympäri maata jo teatteri 2100-sarjan jälkeen. imu ei kohdistu vain vetäjiin, ohjaajiin, vaan myös esiintyjiin, suunnittelijoihin, teatterityöntekijöihin jne. teatteri näkyy ja erottuu edelleen, mutta hahmottaa tehtävänsä enemmän tekijöitä yhdistävänä, liimaavana voimana kuin erottujana. tietty vapaus ja temmellyskenttähenkisyys korostuu myös - mahdollisuus tutkia ja tehdä kaikkea sitä mitä missään muualla ei voi tehdä.

-suhde yleisöön ja katsojiin elävöityy ja elimellistyy. puheet elitismistä voi haudata. paikallisuus ja paikalliset aiheet tekevät kht:n toiminnasta entistä juurevamman ja tärkeämmän kaupunkilaisille. sama tendenssi jyllää muualla. uutta yleisöä löytyy ristiretkiltä selkeästi kohdennettuihin (esim. armeijaa käyville tehtyihin) esityksiin. tälle katsojakunnalle teatterista tulee "yhtä tärkeä kuin sähkö, lämpö tai vesi".

-teatteri jalkautuu katukuvaan tapahtumien, ulkoilmaesitysten, uusien esitystilojen haltuunoton sekä osallistavan ja soveltavan teatterin esiinnnousun kautta. syntyy uusia tapahtumia, jotka alkuun yhdistelevät, miksailevat vanhoja ja synnyttävät lopulta aidosti uusia jopa niin pitkälle, että voidaan alkaa puhua uusista (esitys)taidemuodoista

-osallistavuuden, uuden teatterin, nykyteatterin, kokemusteatterin jne. perinteet meillä ja muualla nivoutuvat entistä eheämmin yhteen myös perinteisten, nk. vanhojen muotojen kanssa. syntyy esityksiä, jotka purkavat vanhaa, mutta myös hyödyntävät vanhoja muotoja (esim. musikaalikieltä) ja uittavat niiden sisään "salakavalin" keinoin uuden teatterin mesitsejä. vanhojen muotojen haltuunoton kautta avautuu mahdollisuus puhutella massoja.

...jatkuu...

eino