Karhuuun poika sairastaa häntäää hellikääämmme..

Tai niinkuin kuulin aina pienenä: Karhun poika sai rastaan, häntä hellii käärme.

Nooh.

Olen siis pipinä.
Kumpa olisikin nyt kaikki yhtä mewiä.
Tuossa laskeskelin, että annoin Hirvelle suukon sunnuntaina, ja Orava joi samasta pullosta! Voilaa! Kohta on koko poppoo taudissa.

Jippijaijee.

Minulla on siis jonkin tasoinen nielutulehdus, huomenna tiedän lisää kun käyn uudestaan tohtorilassa.

Olen koettanut pestata Sutta laulamaan loppulaulua, jos minun kurkussa on kuuma peruna vielä to, mutta Susi ei lämpene ajatukselle. Hän tarvitseekin nyt meijän kaikkien tukea.

Voi hyvänen aika että mä haisen valkosipulille!
On siis turha odottaa Milla Magiaa iltateelle..
No, aina ei voi voittaa.


Tuli tuossa muuten yks päivä mieleen, että miten ihanassa ja sopuisassa seurassa sitä metsässä istutaankaan.. :
Me tytöt (Hirvi änt ai) esitetään poikaelukoita, joille tulee homoromanssi, ja sitten mä vikittelen Sammakkoa, joka on fiimeil, ja siitä Hirvi tulee mustasukkaseksi, vaikka mä lopussa sanonkin Hirveä kultasekseni vaikka sillä on oma emäntä, josta mä oon katkera ja sillä sen emännällä on minusta paska maku.. Ja Hirvi on vielä kaiken lisäksi ekshibitionisti.
Orava on tiukkapipoinen, Hirven taipumuksia karsastava she-male, jolla on vaikeuksia saada silmänsä pysymään ruodussa ja jolla on selkeesti alkoholin kanssa ongelma.
Sudelle, tuolle ihmeellisesti parantuvalle ja innokkaalle otukselle ja Jänö viisvuotta-poijannulikalle tulee salamarakkaus ,ja Kettu senkun vittuilee, vaikka onkin älykkäin meistä.
Pesukarhu heittää älytöntä ja uhkaavaa läppää, ja Pöllö on suhteellisen eristäytyvää sorttia.
Onneksi on Kertoja, joka pitää kaiken tämän ohjaksia käsissään.

:D


Jos en olisi vegaani, söisin nyt hunajaa ja raapisin karvaista selkääni.

Seelis