Homma alkaa olla huipennusta vaille paketissa. Huutomerkkiin tai kujeilevaan puolipisteeseen olisi hienoa päättää. Lauantain veto oli lämmityksenomainen, mutta kelvollinen, sunnuntain ehtaa laatua. Oli kivaa kun Atro pyörähti maisemissa ja sanoi muutaman nasevan sanan. Kummasti olo kohentuu kollegan kehuista ja katseen takaa pilkottavasta aidosta nautinnosta...
Joku katsoja-asian märehtiminen sai omalta osaltani myös pienen päätepisteen. Se tuli oikeastaan jo lauantaina lievän frustraation kautta ja Atron tuumailut sunnuntaina vain vahvistivat asiaa: jos tällaisissa esityksissä rupeaa liikaa miettimään että miten tätä nyt myisi, koko homman hienouden menettää.
Esitys elää, hengittää ja voi hyvin. Paljon olemme antaneet, ja jonkinlaista "satoakin", vastalahjaa, rupeaa tihkumaan, ehkä yllättävistäkin urista. Esimerkiksi: minusta on jonkinlainen osoitus - ei tietysti vain tämän jutun, vaan koko Harrastajateatterin - toiminnan voimasta se, että eräs tietty saksofonisti päättää pitää välivuoden ja muuttaa maisemiin päästäkseen juttuihin mukaan. Siitä tulee otettu olo vähintään samalla tavalla kuin siitä, että joku vanha harmaahapsi toteaa, että tämä pitäisi valita Teatteritapaamiseen.
Viimeiset kolme jäljellä. Täällä. Ja toivon mukaan mahti taival festarin ja festareiden kanssa. Otetaan ajatukset niistä juhlana vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti