ihanaa

Viikonlopusta jäi vain hyvä mieli.
Se on hyvä. Se on myös outoa, koska jossakin vaiheessa olin niin pohjamudissa. Sieltä sitten noustiin nopeasti, kai. Jälkeen päin ajatellen, en tiedä mikä minut sinne ylipäätään ajoi. Jotenkin vain "väliajalla" olin jo niin puhki ja lopussa, että tuntui tosi hankalalta lähteä jatkamaan. Olin pettynyt itseeni. Pettynyt johonkin muuhunkin. Oli yksinäinen olo. Läpimeno oli niin raskas juttu minulle, että hiukan pelottaa, jos kaikista esityksistä tulee vähintään yhtä raskaita, niin mitenhän siitä selviää hengissä...
No, tuo nyt kuulosti melkoiselta.
Oli siinä kuitenkin hyviäkin kokemuksia, paljonkin. Oli mukavaa mm. päästä telttailemaan katsojien kanssa.
Ja yö oli tosi ihana. Se ulkoilu oli tosi ihanaa, siellä oli tosi ihana tunnelma. Ihanaa, ihanaa. Siitä tulee varmasti myös tosi ihanaa katsojien kanssa. Se saattaisi hyvinkin olla hyvä juttu myös ilta esityksissä.. Ja Seela-Elisa oli loihtinut ihanan tunnelman sisälle sillä välin. On varmasti hienoa sitten oikeissa esityksissä tulla sisään juomaan teetä ja rupattelemaan..vaikka vähän kyllä haluaisin pitää tämän koko jutun vain meidän välisenä..:) Nyt vasta on alkanut käsittää, että me oikeasti tehdään tässä esitystä, eikä vain hippeillä keskenään. Se tuntuu hieman pahalta, ehkä konkretisoi tulevan luopumisen. Tämä loppuu. Vittu. Kuitenkin tuntuu hienolta, että voidaan tarjota tällainen kokemus niille, jotka vaivautuvat ja uskaltautuvat paikalle. Millainenhan kokemus siitä tulee...? Vaikeaa kuvitella. Ainakin jotakin ainutlaatuista, varmasti, luulisin.
Hieno juttu tästä tulee. Vaikka välillä on epävarma olo.
Ihanaa tehdä tätä. Ihanaa olla teidän kanssa.
Paljon kysymyksiä risteilee päässä. Pelottavin niistä on, että tuntuuko mikään tämän jälkeen enää miltään?
No, nyt lopetan.
Kiitos teistä.
niina