iltaa.

Neljä päivää kirjoitusten alkamiseen, yksitoista päivää kirjoitusten loppumiseen. Tällä hetkellä perspektiivini on näin kapea. Silti, kaiken lukemisen (ja viisaudenhampaan kasvamisen) ohessa mielessä pyörii proggis, epämääräisinä unikuvina, pelkoina ja haaveina. Olen virallisesti hyväksynyt suuntamme hippi-hissutteluna, ylpeä ja onnellinen siitä! viime viikon läpimeno tuntui hyvältä, ajatus tilan tunnelmasta, yllätyksistä ja suurista toiveista. yhteisöstä.
Katsoin viime torstaina sivusta `mahdottomat muutokset` uusikieli, kaikki (paitsi minä ja Seela) vääntäytyneinä kasaan vanhuksina. ilman tilannetta selventävää juontoa kohtaus oli katsojan näkökulmasta uskomattoman outo, mitä kummaa täällä tapahtuu ja mitä sillä tahdotaan viestiä?, mutta samalla, ah niin kiehtova.

Tänään tulin mökkihöperöksi. lauantaina kävin nopean visiitin terveyskeskuksen flunssaisten vastaanotolla, muuten en ole poistunut kotoani (kun koiran lenkityksiä ja lumitöitä ei lasketa) sitten viime harjoitusten, jotka taisi olla tasan viikko sitten. päässä soi yo-error, kovaa ja korkealta. Tänään, naistenpäivänä, siemailin punaviiniä äitini kanssa ja keskustelin ajasta ennen minua. viimeisenä naulana arkussani suunnittelin käyväni hiihtämässä, mehtäsuksillä kenties.. Toivottavasti olen viimeistään/vielä sunnuntaina järjissäni ja treeneihin kykenevä. kaikkien kylähullujen puolesta.
Elsa