voi yhden kerran

tänään tilitin omat huoleni ja vitutukseni seela-elisalle. kiitttooss, seelis.

maaliskuun loppuun osuu noin miljoonaziljoonaa (lue: about seitsemän) tekemätöntä juttua. omaa laiskuuttani saan tästä syyttää. puvustus on edistynyt teoreettisella ja suunnitelmallisella tasolla, käytännössä mikään ei ole vielä valmista. tietenkin työ vaatii suunnittelun, oivalluksen ja edes tiedon, että mitä tehdään ennen kuin aletaan tekemään, mutta kauhean aikaansaamattomalta, turhalta ja laiskalta tuntuu. eikä välttämättä ihan syyttä.

unelmani olisi että saisin tehdä tätä juttua täysipäiväisesti ja koko sydämestä, herätä aamulla tekemään päivän hommat tämän projektin parissa ja illalla olla tyytyväinen aikaansaannokseeni, tai edes tietäisin että olen tehnyt jotain. silloin ei ehkä tuntuisi että teen koko jutun vasemmalla kädellä. pelkään että petän porukan, näyttelijät, einon, kaikki, jos en saa itsestäni kaikkea mahdollista irti. haikailen kaiken maailman hienouksien perään joita haluaisin nähdä ja tehdä tässä jutussa. ja sitten en välttämättä keskity olennaiseen, siihen mitä voin tehdä nyt.

haluaisin tehdä kaiken täysillä ja sitten vituttaa kun alkaa kesken kaiken väsyttämään. mutta jossain vaiheessa kun hommat vähenee ja tulee valmiiksi niin helpottaa ja sitten piletetään.

huomenna tai oikeastaan tänään on piiitkät harjoitukset. rakastetaan kaikki toisiamme.

näemme sitten, mutta nukutaan ensin.

johanna