utopialainaus

"Utopiat ovat kurkoituksia näkymättömään. Fantasioita. Unelmia.

Utopioita pidetäänkin usein haihatteluna, jolla ei ole tekemistä todellisen elämän tai yhteiskunnan kanssa. Onko näin? Mistä muutos syntyy jos ei unelmista?

Thomas More valitsi unelmiensa yhteiskunnalle osuvan ja paradoksaalisen nimen. Suoraan käännettynä utopia on ”paikka jota ei ole”. Kuitenkin, ajatellaanpa esimerkkiä. Minulla on mielessäni ajatusrakennelma siitä, millainen ihannemaailma olisi. Makrotasolla se voi käsittää globaaleja rakenteita, mutta viime kädessä tuo suuri kuva syntyy yksittäisten henkilöiden valinnoista. Minun valinnoistani. Utopia siis sisältää sen, miten minä toimisin ihannemaailmassa, jotta se voisi olla ihanteellinen.

Jos pidän aktiivisesti mielessäni kuvan itsestäni tuossa ihannetilassa, voin verrata jokaista tekoani tuohon ihanteeseen. Näiden väliin syntyy väistämättä hankausta. Mielessäni loistava ihanne jarruttaa jokaista liikettäni, joka sitä pakenee. Koska ihanne on ihanne, se ei tee kompromisseja. Se ei voi joustaa vähemmän ihanteelliseksi. Siksipä konkreettisten tekojen täytyy joustaa kohti ihannetta. Olettaen, että en halua hylätä ihannetta ja sen mukana moraalia.

Jos valitsen ihanteen, liikkuvat siis tekoni, käytännön elämäni kohti sitä. Jos ajattelen aktiivisesti utopiaa ja omaa paikkaani siinä, alan elää lähempänä sitä. Silloin ”paikka jota ei ole” ON tässä, tuona kitkana, liikkeenä kohti itseään. Kun näen unelman tarpeeksi selvästi, alkaa siitä tulla totta. Kun kuvittelen unelmien tuomaksen, olen jo enemmän hän. Mitä parempi ja ahkerampi olen kuvittelemaan, sitä enemmän.

Isossa mittakaavassa tämä tarkoittaisi sitä, että mitä elävämmin ja uutterammin pystymme kuvittelemaan ihanteellisen maailman, sitä vaikeampi meidän on toimia sitä vasten yhteisönä, yhteiskuntana, maailmana. Jos utopioimme enemmän, tulee maailmasta parempi. Ja taide jos mikä on oivallinen kuvittelun väline!"